Hyvinvointi

Dieettiajattelu vs. elämäntapamuutos, osa 1

Tammikuuhun on kolme viikkoa aikaa. Se on se aika vuodesta, kun moni päättää tehdä elämäntapamuutoksen. Hyvä niin, koska muutos on aina helpompi tehdä yhdessä kuin yksin.

Ammatissani huomaan, että tammikuussa kuntosalit täyttyvät ihmisistä. Se on hienoa, ja siitä tulee aina hyvä mieli. Vielä hienompaa olisi, jos sama määrä ihmisiä treenaisi salilla ympäri vuoden. Harras toiveeni onkin, että tammikuussa kannustetaan toinen toisiamme onnistumaan, sen sijaan, että alkupyrähdyksen jälkeen alkaisimme kertoa itsellemme ja toisillemme taas tarinaa aiheesta ”ei tästä tule mitään”.

Suuri syy tammikuun pyrähdyksen lyhytkestoisuuteen on nykyisessä elämäntapamuutoskulttuurissa vallitseva todella voimakas dieettiajattelu. Se tuottaa valitettavan vähän pysyviä tuloksia, koska eihän kukaan halua olla loppuelämää dieetillä. Edelleen kuulun valmentajana siihen koulukuntaan, joka on kiinnostunut ainoastaan pysyvistä tuloksista. Tähän päästäksemme meidän tulisi dieettiajattelun sijaan pyrkiä parempien tapojen opetteluun.

Mikä dieettiajattelussa on huonoa ja miksi?

Ihmisillä on dieettiin lähes aina negatiivinen tunneyhteys. Harva ajattelee, että on ihanaa aloittaa dieetti. Syynä tähän on siihen linkittyvät uskomukset. Automaattisesti ajatellaan, että dieetti on rankkaa aikaa, jossa ilo ja nautinto häviää. Ajatellaan myös, että se on luopumista hyvänmakuisista ruoista, monista muista kivoista asioista ja että se vaatii paljon raskasta liikuntaa. Ennen kaikkea ajatellaan, että se vaatii itsekuria ja itsensä pakottamista.

Kun nämä kaikki kohdat listaa, niin ei ihme, että ihmisten elämäntapamuutokset eivät onnistu. Jos se olisi näin kauheaa, en kyllä itsekkään lähtisi mitään muuttamaan. Ikävintä tässä on se, että tämä ei ole totta. Nämä ajatukset ihmisillä ovat valitettavasti syntynyt siitä, että meillä ei ole ollut kykyä viedä tietoa käytäntöön niin, että siitä tulisi elämänlaatua parantavaa.

Ahneus tavoitteissa

Dieettiajattelussa on myös tyypillistä, että moni asettaa liian ison tavoitteen. Tämä ei johdu siitä, että ihminen olisi tyhmä, vaan meistä on tullut tämänkin asian suhteen ahneita. Syitä ahneuteen on monia. Yksi niistä on riippuvuus ajatukseen, jonka mukaan kaiken tulisi tapahtua mahdollisimman nopeasti. Totta kai se olisi ihanaa jos kaikki tapahtuisi hetkessä. Siinä on vain yksi ongelma. Jos me haluamme, että se tapahtuu mahdollisimman nopeaan, meidän on investoitava paljon. Kukaan joka on investoinut vähän, ei ole saanut paljon. Tästä hyvä esimerkki on televisiossa, lehdissä ja sosiaalisessa mediassa leviävät sensaatiotarinat, siitä kuinka lyhyessä ajassa tehtiin valtavia tuloksia. Tällaiset inspiraationlähteet ovat ilman muuta hyvä asia, jos ne eivät ruoki pettymystä tai vieraannuta meitä todellisuudesta. Valitettavan harvoin kuitenkaan nämä tarinat edustavat sellaista elämäntyyliä, jota haluaisimme elää loppuelämämme ja vain sillä on väliä.

Siispä mitä vikaa näin suuressa investoinnissa voi olla jos sillä saa nopeita tuloksia? Teoriassa ei mitään, ja käytännössäkin se sopii joillekin. Kuitenkin oma käytännön kenttätyöni osoittaa, että tämä tekee matkasta nauttimisen monelle vaikeaksi.

Hyvä fyysinen kunto ei ole synonyymi hyvinvoinnille

Hyvinvointi on muutakin kuin fyysistä kuntoa. Siihen kuuluu lisäksi taloudellinen tilanne, kaikki ihmissuhteet, psyykkinen kunto sekä oman elämän merkitykselliseksi tunteminen ihmisen itse määrittelemällä tavalla. Ihmisen on vaikea voida hyvin jos edellä mainittuja asioita ei oteta huomioon ja niille ei ole omasta mielestä riittävästi aikaa. Se missä suhteessa ne ovat elämässä, niin se on henkilökohtaista.

Hyvinvoinnin rakentaminen täysin yhden osa-alueen varaan on yhtä järkevää, kun yrittää istua tuolilla jossa neljästä jalasta jäljellä on vain yksi. Tällainen asetelma tuottaa stressiä koska ihmisen omat arvot sekä ajankäyttö eivät kohtaa. On siis tärkeä ymmärtää, että hyvä fyysinen kunto ei ole synonyymi hyvinvoinnille. Lisäksi se, että elämäntapamuutokseen panostetaan niin paljon kuin vain pystytään on naiivia. Panostetaan mielummin vain sen verran kun on tarpeen. Me emme ole ammattiurheilijoita. Meillä on muutakin elämässä ja hyvä niin.

Onnellisuuskulttuurin vaikutus

Tämän päivän onnellisuuskulttuuri ei helpota dieettiajatteluun liittyviä ajatuksia. Jos lukee aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, katsoo videoita tai käy luennoilla, niin hyvin monesti kannustetaan tähtäämään korkealle ja unelmoimaan isosti. Ehdottomasti hyviä ajatuksia jälleen kerran, mutta vain, jos ne eivät ne ruoki pettymystä tai vieraannuta meitä todellisuudesta.

Valmentajana huomaan, että näiden ajatusten saattelemana ihminen asettaa tavoitteita, jotka estävät häntä onnistumasta. Ihminen tarvitsee tavoitteita joissa hän voi onnistua täydellisesti, koska onnistuminen on polttoaine motivaatiolle ja motivaatio polttoaine tekemiselle. Ennen kaikkea ihminen tarvitsee tavoitteita, jotka mahdollistavat matkasta nauttimisen. Tämä on mahdotonta jos päämäärä on liian kaukana ja kaikki tekeminen tuntuu pakonomaiselta. Sen sijaan valinnat ovat onnistuneita, kun voidaan todeta, että enpä olisi uskonut, että tuloksia saa näin helpolla.

Ahneus ja uskomukset voidaan onneksi kesyttää, jos alamme yhdessä kertoa parempaa tarinaa, kuin mitä tällä hetkellä elämäntapamuutoksesta kerrotaan. Parempi tarinaa sisältää parempia ratkaisuja ja muuttaa suhdettamme tekemiseen. Parempi tarina linkittyy arvoihin, joilla on meille oikeasti väliä. Parempi tarina ymmärtää, mitä on kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Muutetaanko tarinaa yhdessä?

Minkälainen voisi olla parempi tarina? Voitaisiko sellainen kertoa yhdessä? Olisin todella kiitollinen, jos lähettäisit joko kommenttiosioon tai sähköpostiin [email protected] omasi.

Selvää on nyt jo, että sen tulee olla erilainen, kuin mitä nykyisellään kerrotaan. Jos tämän hetkiset tarinat olisivat hyviä, meillä ei olisi niin paljon ylipainoa ja masennusta mitä tällä hetkellä on.

Tekstin kirjoittaja: Teemu Karppinen

Teemu Karppinen

Teemu Karppinen on Personal Trainer, ravintovalmentaja, elämäntaidon valmentaja, luennoitsija sekä fitness-valmentaja. Teemu toimii yrityksensä 4 Elements Personal Training kautta.

Lue koko esittely

2 kommenttia kirjoitukseen 'Dieettiajattelu vs. elämäntapamuutos, osa 1'

  • Tämä on kaikki niin totta! Voi olla että ahneus tulee siitä kun aletaan vertaamaan itseä esimerkiksi julkisuuden kuviin ja ”ihanne” muottiin. Tästä ajatuksesta pitää päästä irti ja oppia arvostamaan itseä sekä ymmärtää mikä on juuri minulle hyvä ja sopiva ja toimiva treeni/ruokavalio. Myös tavoitteet pitää asettaa pienin askelin myötäillen omaa henkilökohtaista elämää. Ilo pitää löytyä arjesta! -tämä tosin on perinteisesti helpommin sanottu kuin tehty ja nykyään juuri tällaista valmennusta tarvittaisiinkin enemmän. Hyvä Teemu! :)

    • Kiitos paljon Christina! :)

      Olet oikeassa. Itsensä vertaaminen toisiin ihmisiin elämässä tuo harvalle hyvää fiilistä tekemiseen. Joillekkin se toimii positiivisena boostina ja inspiraatioa, mutta aika monen näkökentästä se blokkaa omat todelliset onnistumiset ja saa aikaan illuusion, jonka mukaan ei olla onnistuttu niin hyvin, mitä todellisuus kertoo. Tämä on hirveä sääli, koske me alamma korjaamaan asiaa joka ei ole rikki. Mikä pahinta me alamme soimata itseämme aivan turhaa.

      Erittäin hyvä pointti tavoitteesta. Tällä hetkellä lähes tulkoon aina me asetamme ne yläkanttiin ja se estää meitä onnisumasta. Ihminen yliarvioi kykynsä vuodessa ja aliarvio kykynsä 10 vuodessa. Pitäisi asettaa sellainen tavoite mikä ruokkii onnistumista, mutta myös innostaa. Tästä kerron jatkossa lisää.

      Ehdottomasti Christina arki on se juttu! :) Suurimman osan ajasta vietämme arkea ja jos siellä ei ole itsellä hyvä olla, niin jotain pitää muuttaa. Harmi kun arki sanalla on niin negatiivinen kaiku, koska se on kaikkea muuta.

      Kiitos vielä hienosta kommentista!

Kommentointi on suljettu.