Hyvinvointi

Elämämme tärkein lihas

Liikunta, tai sen välttely, on meille kaikille tuttua puuhaa. Tiedämme, että kehittääksemme jotain puolta elimistömme toiminnassa meidän täytyy harjoittaa sitä. Ymmärrämme myös, että kasvaakseen lihaksemme tarvitsevat suotuisat olosuhteet, kuten riittävästi harjoitusta, lepoa sekä rakennusaineeksi sopivaa ravintoa.

Aivan samat periaatteet pätevät myös mieleemme. Ja joka onkin elämämme tärkein lihas.

Monille meistä tämä sisäinen kokemus ilmenee jatkuvana ajatusten ja tunteiden tulvana, joka pulppuaa ja sinkoilee miten sattuu. Välillä tajuntamme virta jää jumiin yhteen teemaan, pyörittelemään puhkikuluneita pätkiä menneisyydestä tai murehtimaan epäonnistumisen mahdollisuutta kaikissa synkistelyn eri sävyissä. Ja kaikesta mielemme hälystä ja levottomuudesta huolimatta oletamme, ettei sisäinen kokemuksemme olisi muutettavissa.

Myös aivoja voi treenata

Neurotieteissä aivojemme kykyä muokata ja uudistaa hermoverkkoja kutsutaan plastisiteetiksi, joka suomeksi tarkoittaa muovautuvuutta. Aiemmin luultiin, että vain lapsien kehittyvät aivot pystyvät muodostamaan uusia synapseja ja hermosoluja, mutta nykypäivänä tiedetään, että tuo ihmeellinen kyky säilyy meillä kaikilla läpi elämän (1). Joten myös aivoja voi harjoittaa.

Käytännössä kyse on jatkuvasta oppimisesta ja sopeutumisesta: aivomme muuttuvat ja mukautuvat sen mukaan, miten niitä käytämme. Jos pääasiallinen käyttökohteemme on stressaaminen, arvostelu ja murehtiminen, niin aivomme tulevat siinä taitaviksi. Vastaavasti jos täytämme päivämme kiitollisuudella, hyväksynnällä ja leikkisyydellä, niin nämä ominaisuudet vahvistuvat.

Mielemme onkin kuin pitkää heinää kasvava niitty; usein kulkemamme reitit painavat heinää lakoon ja muodostavat helpommin kuljettavia polkuja, toisaalta vähälle käytölle jääneet reitit kasvavat ajan myötä umpeen ja katoavat. Keskeistä onkin valita, mitä polkuja tallaamme ja minkä annamme kuihtua pois. Aivojemme kielellä tämä tarkoittaa attention eli huomion suuntaamista (2). Tällöin huomion kohteena olevat toiminnot ja niihin liittyvän informaation käsittely vahvistuvat ja niittypolku on jälleen yhtä kävelyretkeä kokeneempi.

Nykyaikana mielemme niitty voi tosin muistuttaa enemmänkin festarien jälkeistä mutalätäkköä. Sinnittelemme päivästä toiseen nopeatempoisen maailman sarjatulena sylkemän ärsyketulvan alla. Älypuhelimet, uutiset, kulutus ja kiire repivät kilpaa huomiotamme eri suuntiin ja monilla meistä pitkäjänteinen kyky keskittyä ja suunnata huomiota on murentunut kuin – oho! Uusi tykkäys, ja sähköpostia! Jes, kissanhiekka tarjouksessa, katsonpa myös kuvat! Aikamme oireilu on ilmeistä lähes missä pöytäseurueessa, luentosalissa tai liikennevälineessä tahansa.

Läsnäolon vaikutus onnellisuuteen

Vuonna 2010 Harvardin yliopistossa tehtiin mielenkiintoinen tutkimus, jossa arvioitiin läsnäolon yhteyttä koettuun onnellisuuteen (3). Vapaaehtoisia aikuisia osallistui tutkimukseen 2250 ja he saivat puhelimeensa sovelluksen, joka pyysi sattumanvaraisina hetkinä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: ”Kuinka voit juuri nyt?”, ”Ajatteletko jotain muuta kuin mitä olet tekemässä?” ja ”Mitä teet?”.

Tulokset paljastivat, että ihmiset ajattelivat 46,9% ajastaan jotain muuta, kuin mitä olivat tekemässä. Ajatusten harhaillessa ihmiset raportoivat myös matalampia onnellisuuspisteitä. Erityisesti pisteet laskivat, jos harhailun kohteena olivat negatiiviset tai neutraalit ajatukset, mutta yllättäen positiivisetkaan ajatukset eivät lisänneet onnellisuutta verrattuna läsnäoloon. Lisäksi ajatusten harhailulla oli suurempi vaikutus ihmisten onnellisuuspisteisiin kuin sillä, mitä he tekivät.

Harhaileva mieli on siis tyytymätön mieli. Kuten aiemmin totesimme, surkastunut kykymme suunnata huomiota käyttäytyy onneksi lihaksen tapaan, eli sopivalla harjoituksella voimme muokata sitä vahvemmaksi. Erinomaisen tehokas treenimuoto huomiolle on mindfulness, suomeksi tietoinen läsnäolo. Se tarkoittaa huomion tarkoituksellista kiinnittämistä tähän hetkeen, lempeällä ja hyväksyvällä asenteella (4).

Käytännön harjoitukset ja hyöty

Valitsemme huomion kohteeksi jonkin aistikokemuksen, esimerkiksi hengityksen tuntemukset. Sensorinen kokemus tapahtuu juuri nyt, jolloin sitä tarkastelemalla olemme varmasti läsnä nykyhetkessä. Seuraava haaste on pitää huomio valitsemamme kohteen tuntemuksissa, uteliaalla ja sallivalla asenteella. Yksinkertainen hyväksyntä ja läsnäolo riittävät, tarkoitus ei ole arvostella, manipuloida tai kritisoida kokemuksemme sisältöä. Kun huomio lähtee harhailemaan, tunnistamme harhailun kohteen lyhyellä ja ytimekkäällä toteamuksella, ja palautamme huomion takaisin sensoriseen tuntemukseen. Joka kerta, kun huomaat ajatustesi harhailevan ja palautat huomiosi takaisin tähän hetkeen, olet treenannut huomiokykyäsi yhdellä toistolla. Hyvä!

Miksi haluaisimme laittaa kenties rapakuntoisen huomiokykymme punnertamaan? Yksinkertaisesti siitä syystä, että huomiota suuntaamalla pystymme valitsemaan, mitä toimintoja mielessämme vahvistamme ja minkälaisille kokemuksille annamme sijaa. Jos mieli ajelehtii holtittomana hälyn ja stressin ristiaallokossa, on korkea aika pysäyttää villisti pyörivä ruori ja ohjata pursi lempeästi mutta päättäväisesti tyynemmille vesille. Huomion suuntaaminen tähän hetkeen auttaa meitä myös tunnistamaan ja ymmärtämään, mitä kaikkea kokemuksessamme oikein tapahtuu. Minkälaisia kuvioita ajatukset ja tunteet kulkevat, mitä käyttäytymismalleja toistamme ja millainen vaikutus niillä on hyvinvointiimme sekä ihmisiin ympärillämme?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan pysähtyminen tähän hetkeen ja kokemuksemme utelias, tuomitsematon tarkkailu suovat meille mahdollisuuden oppia itsestämme ja ohjata elämäämme rakentavampaan suuntaan (5). Toisto kerrallaan vahvistunut huomiokykymme mahdollistaa askeleet raikkaammille poluille ja voimme antaa ohdakkeisten kinttupolkujen kasvaa umpeen.

Lähteet:

(1) Merzenich MM, Van Vleet TM, Nahum M. Brain plasticity-based therapeutics. Frontiers in Human Neuroscience 2014;8:385.

(2) Sarter M, Gehring WJ, Kozak R. More attention must be paid: the neurobiology of attentional effort. Brain Res Rev 2006 Aug;51(2):145-160.

(3) Killingsworth MA, Gilbert DT. A Wandering Mind Is an Unhappy Mind. Science 2010 November 12;330(6006):932.

(4) Ludwig DS, Kabat-Zinn J. Mindfulness in medicine. JAMA 2008 Sep 17;300(11):1350-1352.

(5) Allen M, Dietz M, Blair KS, van Beek M, Rees G, Vestergaard-Poulsen P, et al. Cognitive-affective neural plasticity following active-controlled mindfulness intervention. Journal of Neuroscience 2012 Oct 31;32(44):15601-15610.

Tekstin kirjoittaja: Oskari Ventilä

Oskari Ventilä

Oskari työskentelee terveyskeskuslääkärinä, pyrkien edistämään kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hän on perehtynyt ratkomaan ihmismielen umpisolmuja, jotka rajoittavat kykyämme nauttia täysipainoista ja merkityksellistä elämää.

Kirjoitukset käsittelevät ihmismielen toimintaa ja tietoisuustaitoja, antaen selkeitä ja käytännönläheisiä työkaluja kohti tasapainoista ja tervettä mieltä.

Lue koko esittely