Irti riippuvuuksista Hyvinvointi

Irti riippuvuuksista

Jokainen meistä on varmasti kohdannut riippuvuuskäyttäytymistä omassa tai läheisen elämässä. Irti riippuvuuksista pääsy ei ole helppoa, mutta se on mahdollista.

Näkökenttä kaventuu ja ajatukset lukittuvat mielikuvissa siintävään palkintoon. Pakonomainen ja voimakas tarve nousee syvältä sisuksista varastaen koko shown. Lähes krampinomainen kokemus jyrää surutta muut tavoitteet alleen ja antaa rymistellessään sen perinteisen, itselleen suotuisan lausunnon: ”Ei ole vaihtoehtoja! Nyt on ihan oikeasti vaan PAKKO.”

Kuulostaako tutulta? Riippuvuuksien yleisyydestä ja niiden aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä huolimatta harva meistä oikeastaan ymmärtää niiden syntyä, toimintaa tai mahdollisuutta toipua niistä.

2000-luku on suorastaan riippuvuuksien kulta-aikaa: kiireisen kireä elämänrytmi yhdistettynä kulutusyhteiskunnan moottoriin eli jatkuvasti jäytävään tyytymättömyyteen muodostavat raastavan paineen paeta kivuliasta ja onttoa oloa hetkelliseen mielihyvään.

Tämä armoton junttaus alkaa heti, kun romahdat raskaan työpäivän jälkeen sohvalle ja avaat television: autosi on vanha, tukkasi eloton eivätkä hampaasi ole valkoista nähneetkään. Ehkäpä voisit hemmotella itseäsi sokerilla, rasvalla tai alkoholilla?

Riippuvuuden määrittely

Riippuvuus voidaan määritellä miksi tahansa toistuvaksi käyttäytymiseksi, jota halutaan sitkeästi jatkaa huolimatta sen haitallisista vaikutuksista omaan tai muiden elämään. Riippuvuudelle tyypillisiä piirteitä ovat siihen liittyä pakonomaisuus, himo, pitkäaikaisuus, repsahdukset, päähänpinttyneisyys sekä kyvyttömyys päätöksistä huolimatta rajoittaa sitä. (1)

Yleinen väärinkäsitys on, että riippuvuus voisi syntyä vain jonkin päihteen aiheuttamana. Riippuvuus ei kuitenkaan asu kohteessa, vaan suhteessamme siihen (2). Tämän vuoksi mikä tahansa mielihyvää tuottava käyttäytyminen voi luisua riippuvuuden puolelle: ostaminen, pelaaminen, syöminen, netissä surffaaminen, seksi tai työ.

Kohteen lisäksi suurta vaihtelua on myös riippuvuuden asteessa: jatkumo kulkee lähes harmittomasta ”pikku paheesta” aina kaikki elämän osa-alueet raunioittavaan, pohjattomaan himoon saakka.

Aivoissamme ei kuitenkaan ole varsinaista riippuvuuskeskusta, vaan kyseessä on selviytymiselle välttämättömien toimintojen vääristymisestä addiktion palvelukseen. Kaikille riippuvuuksille yhteisiä piirteitä voidaan tarkastella karkeasti kolmessa neurobiologisessa kokonaisuudessa, eli hermoverkkojemme muodostamissa mutkikkaissa ohjauspiireissä. Ne ovat mielihyvä-, motivaatio- ja itsesäätelyjärjestelmät. (3)

Mielihyväjärjestelmä

Mielihyväjärjestelmä perustuu endorfiineihin, keskushermoston omiin opioideihin. Vapautuessaan ne tuottavat kokemuksen mielihyvästä, läheisyydestä ja tyyneydestä. Samalla ne vaimentavat kipuaistimuksia. Läheisyyshormoni oksitosiini lisää opioidijärjestelmän herkkyyttä endorfiineille, estäen näin sisäsyntyisen toleranssin muodostumista ja kannustaen samalla sosiaaliseen kanssakäymiseen. (4)

Edellytys järjestelmän normaalille kehitykselle on lapsuuden turvallinen kiintymyssuhde sekä vanhempien emotionaalinen läsnäolo (5).

Puutteet näissä aiheuttavat kehittyville aivoille kokemuksen hylkäämisestä ja muutokset mielihyväjärjestelmässä altistavat myöhemmällä iällä väärinkäytölle opiaattien suhteen. Näillä henkilöillä tyypillinen käyttökokemus suonensisäisistä huumeista on lämmin rakkauden tunne, joka valitettavasti on jäänyt lapsuudessa kokematta.

Motivaatiojärjestelmä

Motivaatiojärjestelmän tehtävänä on vahvistaa mielihyvää tuottanutta käyttäytymistä sekä kannustaa kokeilemaan uutta. Järjestelmä on keskeinen myös oppimisen kannalta. Sen tärkein välittäjäaine on dopaamini ja tämän vapautuminen koetaan äkillisenä valpastumisena ja mielihyvänä.

Tämä kannustaa vahvistamaan käyttäytymismallia, kun havaitsemme ympäristössä vihjeen aiemmasta mielihyvästä tai mahdollisuudesta kokeilla jotain uutta. (2)

Kehittyvissä aivoissa voimakas stressi vähentää muodostuvien dopamiinireseptorien määrää. Vaimeasti toimiva dopamiinijärjestelmä lisää jälleen todennäköisyyttä myöhemmin syntyvälle riippuvuudelle, sillä kaikille päihteille yhteinen vaikutusmekanismi on niiden kyky lisätä hetkellisesti dopamiinin määrää aivoissamme. (5)

Itsesäätelyjärjestelmä

Itsesäätelyjärjestelmän tehtävänä on rajata muualta aivoista nousevaa impulssitulvaa ja estää sen etenemistä käyttäytymiseksi.

Riippuvuuksissa keskeinen säätelyalue on orbitofrontaalinen korteksi. Terveissä aivoissa se puntaroi aisti-informaation ja aikaisempien kokemusten pohjalta, mitä impulsseja toteutetaan ja mitä ei. Se sisältää runsaasti opiaatti- ja dopamiinireseptoreita, jolloin riippuvuuksissa sen kyky harkittuihin päätöksiin romahtaa.

Addiktio on lahjonut tuomariston eikä sen päätöksiin voi enää luottaa. Riippuvuuskäyttäytymisen tuottama välitön mielihyvä arvioidaan rajusti yläkanttiin ja aiheutuvat pitkän aikavälin haitat esimerkiksi omalle terveydelle ja ihmissuhteille vastaavasti aliarvioidaan tai kielletään kokonaan. (6)

Edellä mainitut muutokset auttavat ymmärtämään, miksi monilla meistä riippuvuuskäyttäytyminen on sitkeä seuralainen ja vain sesongin kohde vaihtuu. Rapautunut itsesäätelyjärjestelmä tekee meistä sokeita oman toimintamme seurauksille ja riippuvuus tuntuukin useammin rasiteelta ympärillä oleville ihmisille.

Kuitenkin riippuvuuden todellinen luonne on yritys paeta sisäisessä kokemuksessamme vallitsevaa tyhjyyttä, kipua tai ahdistusta hetkelliseen helpotukseen (7). Juoksemme itseämme karkuun kyyneleet poskilla kuvitellen niiden kuivuvan, jos olemme tarpeeksi nopeita. Viivytystaistelun keskellä unohdamme kuitenkin tärkeimmän: pitkällä aikavälillä kärsimme aina vähemmän, mitä aiemmin ymmärrämme pysähtyä ja kohdata itsemme lempeydellä.

Toipuminen on onneksi mahdollista, sillä aivomme muuttuvat ja uudistuvat läpi elämän. Plastisiteetti eli muovautuvuus tarkoittaa aivojemme upeaa ominaisuutta jatkuvasti uudistaa synapseja ja hermoverkkoja sen mukaan, miten niitä käytämme (8). Riippuvuus on siis mahdollista katkaista ja ohjelmoida sen tilalle hyödyllisempiä käyttäytymismalleja merkityksen ja ilon kokemiseksi (9). Addiktiota ylläpitävät tekijät ovat ympäristömme ulkoisia tekijöitä sekä mielemme sisäisiä tekijöitä.

Mahdollisuuksien mukaan olosuhteita kannattaakin muuttaa tukemaan riippuvuudesta vapaata elämää. Kuitenkin parhaat mahdollisuudet meillä on vaikuttaa sisäisiin tekijöihin, onhan kyseessä oma mielemme.

Toipumisen vaiheet ja keinot

Toipumisen ensimmäinen vaihe on tunnistaa impulssit toteuttaa riippuvuutta. Kokemus saattaa tuntua esimerkiksi pakottavalta tarpeelta, joka liittyy uskottavan kuuloinen ja impulssin toteuttamista puoltava peitetarina. Kyseessä on kuitenkin vain aivojen rikkinäinen ajatus, eikä todellista hätää ole. Tunnista impulssi riippuvuudeksi nimeämällä se mielessäsi, ”riippuvuutta”. Joka kerta kun jätät impulssin toteuttamatta, sitä ylläpitävät radat vaimenevat hieman. Mahdollisuus toipua ei ole siis koskaan ole menetetty ja oleellista on vain se, mitä käyttäytymistä vahvistat! (10)

Repsahdukset kuuluvat riippuvuuden luonteeseen eivätkä kerro sinusta mitään ihmisenä. Syyllisyys ja häpeä ovat kivuliaita sosiaalisia tunteita, jotka syntyvät, kun koemme epäonnistuvamme suhteessa omiin tai muiden odotuksiin. Syntyvä kipu lisää tarvetta nopeaan helpotukseen ja näin riippuvuus syvenee entisestään. (11)

Kierteen voi kuitenkin katkaista ymmärtämällä ja hyväksymällä sen osaksi riippuvuuden luonnetta. Suuntaa siis huomio omasta kurjuudesta impulssien tunnistamiseen ja pyri jättämään niistä mahdollisimman monta toteuttamatta, erityisesti repsahduksen yhteydessä! Ripaus uteliaisuutta ja huumoria voivat muuttaa syyllisyydessä ja itseinhossa rypemisen sarjaksi pieniä ja käytännöllisiä askelia, jotka vievät jatkuvasti kohti terveempää mieltä.

Toinen keino toipumisen tukemiseksi on ajan pelaaminen. Alkuun itsesäätelyjärjestelmä on heikoilla eikä tahdonvoima riitä kovin pitkään impulssien vastustamiseen, jolloin huomio kannattaakin harhauttaa nopeasti muualle. Kun pakonomainen tarve alkaa nostaa rumaa päätään, kärvistelyn sijaan ala tekemään jotain muuta. Valitse toiminnaksi jotain terveellistä ja mukavaa, erityisesti fyysinen aktiivisuus voi auttaa.

Ratkaisevaa toipumisen kannalta ei ole se mitä tunnet, vaan jälleen se mitä käyttäytymismallia vahvistat. Kun keskityt riippuvuuden sijaan tekemään vaihtoehtoista asiaa, aivosi oppivat vähitellen, ettei impulssia tarvitsekaan toteuttaa.

Kolmas keino on arvioida riippuvuuden seurauksia rehellisesti ja kaunistelematta. Tarkoituksena on auttaa vääristynyttä harkintakykyä takaisin tasapainoon kirjoittamalla ylös impulssin toteuttamisesta aiheutuneita todellisia seurauksia. Ole yksityiskohtainen ja tarkka: mitä tapahtui, kun edellisen kerran toteutit impulssin? Kuinka se vaikuttaa terveyteesi, mielenterveyteesi, ihmissuhteisiisi, työhösi tai opiskeluusi? Älä tuomitse itseäsi, sillä tarkoituksena ei ole ruoskia vaan kerätä tietoa, jotta voit oppia siitä. Pistä myös merkille, mitä tuntemuksia asioiden käsittely sinussa herättää. Rehellisyys ei ole helppoa, mutta antaa tukevan pohjan toipumiselle. Hyväksyntä auttaa päästämään irti menneisyyden taakasta ja luo tilaa uusille mahdollisuuksille.

Kokonaisuudessaan riippuvuus sitoo ja kuluttaa valtavasti energiaamme. Se on äärimmäisen kivulias ja työläs tapa pyrkiä kohti siedettävää ja arvokasta oloa. Neljäs keino onkin luoda elämääsi riippuvuuden tilalle uutta, merkityksellistä sisältöä.

Mitkä ovat sinulle tärkeitä asioita, joita haluaisit elämälläsi tehdä? Monesti riippuvuus on niin kapeakatseista ja kuluttavaa, että unohdamme elämästämme mahdollisuudet ja värit. Vain sinä voit ottaa selvää, millainen ihminen riippuvuuden alta pääsee esiin!

Aiheesta lisää:

Lähteet:

(1) The American Society of Addiction Medicine. Definition of Addiction. 2011; Available at: http://www.asam.org/for-the-public/definition-of-addiction.

(2) Volkow ND, Baler RD. Addiction science: Uncovering neurobiological complexity. Neuropharmacology 2014 Jan;76(Pt B):235-249.

(3) Noel X, Brevers D, Bechara A. A neurocognitive approach to understanding the neurobiology of addiction. Curr Opin Neurobiol 2013 Aug;23(4):632-638.

(4) Le Merrer J, Becker JA, Befort K, Kieffer BL. Reward processing by the opioid system in the brain. Physiol Rev 2009 Oct;89(4):1379-1412.

(5) Gordon HW. Early environmental stress and biological vulnerability to drug abuse. Psychoneuroendocrinology 2002 Jan-Feb;27(1-2):115-126.

(6) Hofmann W, Schmeichel BJ, Baddeley AD. Executive functions and self-regulation. Trends Cogn Sci (Regul Ed ) 2012 Mar;16(3):174-180.

(7) Maté G. In the Realm of Hungry Ghosts. Close Encounters with Addiction. ; 2010.

(8) Merzenich MM, Van Vleet TM, Nahum M. Brain plasticity-based therapeutics. Frontiers in Human Neuroscience 2014;8:385.

(9) El-Guebaly N. The meanings of recovery from addiction: evolution and promises. Journal of Addiction Medicine 2012 Mar;6(1):1-9.

(10) Witkiewitz K, Lustyk MK, Bowen S. Retraining the addicted brain: a review of hypothesized neurobiological mechanisms of mindfulness-based relapse prevention. Psychology of Addictive Behaviors 2013 Jun;27(2):351-365.

(11) Wiechelt SA. The specter of shame in substance misuse. Subst Use Misuse 2007;42(2-3):399-409.

 

Kuvituskuvan lähde.

Tekstin kirjoittaja: Oskari Ventilä

Oskari Ventilä

Oskari työskentelee terveyskeskuslääkärinä, pyrkien edistämään kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hän on perehtynyt ratkomaan ihmismielen umpisolmuja, jotka rajoittavat kykyämme nauttia täysipainoista ja merkityksellistä elämää.

Kirjoitukset käsittelevät ihmismielen toimintaa ja tietoisuustaitoja, antaen selkeitä ja käytännönläheisiä työkaluja kohti tasapainoista ja tervettä mieltä.

Lue koko esittely

1 kommentti kirjoitukseen 'Irti riippuvuuksista'

  • Erittäin hyvin kirjoitettu postaus.
    Kirjoituksesi selkeys sai juuri minulle, paatuneelle syömishäiriöiselle (kaikki käyty läpi, nykyään lähinnä jatkuvaa ruuan ajatteua ja ahmimisia) toiveikkaan, jopa helpottuneen olon, joka puolivuotiaan pojan äitinä on enemmän kuin tervetullutta.

Kommentointi on suljettu.