Laihdutus

Kehityshistoria ja syömisen säätely

Lajimme pitkä kehityshistoria vaikuttaa edelleen monella tavalla syömiskäyttäytymiseemme. Tämän ymmärtäminen ja huomioiminen voi olla hyödyllistä esimerkiksi painonhallinnassa. Seuraavassa muutamia mielenkiintoisia havaintoja ja toivottavasti hyödyllisiä pohdintoja asiasta.

Mieltymys makeaan makuun on perustavaa laatua oleva ominaisuutemme. Jo vastasyntyneet pitävät makeasta mausta, mutta monet muut maut vaativat opettelua. Makeat luonnon ruoka-aineet, kuten hedelmät ja marjat,  ovat usein olleet turvallisia syödä ja ne ovat lisäksi sisältäneet paljon meille hyödyllisiä ravintoaineita. Toisaalta tyypillinen ravintomme on muokannut fysiologiaamme. Koska esimerkiksi hedelmät, jotka kuuluvat monien kädellisten ruokavalioon merkittävissä määrin, ovat sisältäneet C-vitamiinia, meistä on voinut tulla riippuvaisia ravinnon tarjoamasta C-vitamiinista. Tämä on voinut olla kannaltamme taloudellinen ratkaisu.

Muun muassa elintarviketeollisuus ja kauppa hyödyntävät mieltymystämme makeaan. Sitä kannattaa tarjota, mikä myy. Valitettavasti monet modernit makeat elintarvikkeet ovat usein sekä energiatiheitä että ravintoaineköyhiä. Makean syöminen nälkään ja aterioiden korvaaminen makealla, kuten esimerkiksi suklaalla, lisää mieltymystä makeaan. Ongelmaa ei ole, jos jälkiruoka on makea tai herkkuja syödään aterioiden osana. Ja vaikka light-juomat eivät sinällään lihota, voivat ne lisätä runsaasti käytettynä tarvetta makean syömiseen ja juomiseen. Painonhallinnan kannalta on järkevintä lisätä hedelmien ja marjojen käyttöä, mutta ei välttämättä sellaisenaan, vaan mieluummin aterioiden osana.

Toisaalta meille on leimallista varautuneisuus uusia makuja ja ruoka-aineita kohtaan eli neofobia. Uusi maku on saattanut luonnossa merkitä meille myrkyllistä syötävää. Ainoa keinomme oppia löytämään luonnosta uusia turvallisia ruoka-aineita on ollut maistaminen. Tässä ruoan määrällä ei ole merkitystä, vaan kyse on toistoista. Nykyään ajatellaan, että uuden maun oppiminen vaatii 10 – 15 maistamiskertaa. Uusien makujen oppiminen on työlästä ja siksi helpommin suosimme turvallisia makeita makuja. Terveellisten elämäntapojen oppiminen vaatii usein työtä, mutta on lähes aina mahdollista.

Turvallisen maun toinen puoli on ruoka-aversio, joka voi kehittyä yhdellä maistamiskerralla. Kun johonkin makuun liittyy huono olo, pahoinvointi tai vatsanväänteet ehdollistumme tehokkaasti. Esimerkiksi minulle on pienenä lapsena annettu vatsataudissa teetä. Tämä yksi kerta on riittänyt aversion kehittymiseen. Vaikka en muista ensimmäisestä maistamiskerrasta mitään, saa teen haju ja maku minut voimaan pahoin. Aivot tulkitsevat ne vaarallisiksi signaaleiksi. Onnekseni tee ei ole ravitsemuksellisesti kriittisen tärkeä ruoka-aine.

Nälän tunteen voi oppia. Kun metsässä eläessämme olemme löytäneet ruokaa puun juurelta, olemme nopeasti oppineet yhdistämään paikan syömiseen. Samalla tavoin voimme oppia tuntemaan nälkää erilaisissa tilanteissa, vaikka nälän tunteelle ei olisi mitään energiataloudellisia perusteita. Ruoan näkeminen tai haistaminen voi saada aikaan fysiologisia muutoksia, kuten insuliinin ja syljen erittymistä. Aivot ja keho valmistautuvat syömiseen. Jos opettelemme syömään televisiota katsellessamme, pian meillä on aina tarve syödä kun istumme television ääreen. Tämän kaltaisessa oppimisessa on kyse klassisesta ehdollistumisesta (vertaa Pavlovin koiriin). On painonhallinnan kannalta parempi oppia syömään vain ruoka-aikaan ja syömiseen tarkoitetussa paikassa, kuten ruokapöydän vieressä. Vääränlaisista tavoista voi myös poisoppia.

Monet kokevat ruokaan liittyvät mieliteot ongelmallisiksi. Mielitekojen taustaa tunnetaan huonosti. Tiedetään, että naisilla mieliteot liittyvät useammin makeaan ja miehillä suolaiseen. Stressin hallintaan liittyvillä ruokamieliteoilla voi olla hormonaalinen tausta. Luonnossa selviytymistaistelu on johtanut stressihormonien erittymiseen ja energiavarastojen pienentymiseen. Luonnollinen reaktio tähän on syömisen lisääntyminen tavoitteena varastojen uudelleen täyttäminen, jota mieliteot myös edesauttavat. Moderni stressaava ja kiireinen elämäntyyli on tässä suhteessa haasteellinen.

Naisilla syömiseen liittyvät mieliteot kasvat erityisesti ennen kuukautisia ja toisaalta raskauden aikana. Kyse ei ole kuitenkaan ravintoaineiden puutteesta, koska mieliteot ovat suurimmillaan raskauden alkuaikana, mutta puutteita tyypillisesti ilmenee vasta raskauden loppupuolella. Luultavasti kyse on kehon hormonaalisesti säädelty valmistautuminen suurempaan energian ja ravintoaineiden tarpeeseen. Raskaana olevien naisten tavallisimmat mieliteot koskevat makeita ruoka-aineita, luultavasti edellä kuvatun luontaisen turvallisen makean mieltymyksen vuoksi. Vastaavasti raskauteen liittyy usein vastenmielisyys kitkeriä makuja kohtaan. Moni kahvinjuoja lopettaa kahvin käytön odotusaikana. Ongelma on myös raskausaikana ympäristö. Makean hedelmän tai marjan sijaan mieliteko voi kohdistua esimerkiksi leivonnaisiin.

Kehityshistorian vaikutus syömiskäyttäytymiseemme on vahva. Evoluutio tulee aina jälkijunassa lajin käyttäytymisessä tapahtuvien muutosten suhteen. Mieliteot, tehokas ehdollistuminen, rajoittunut makumaailma ja kyky varastoida energiaa pahan päivän varalle ovat olleet lajillemme etuja aina jopa 1900-luvulle asti. Nykyisen kaltainen moderni länsimainen ympäristö ei sovi hyvin yhteen fysiologiamme kanssa. Historiamme tiedostaminen auttaa meitä kuitenkin tekemään järkeviä ratkaisuja painonhallintaa silmällä pitäen.

Lähteet:

Lappalainen & Lappalainen. Painon ja mielen psykologiaa. SKT Oy. Tampere 2010.
Orloff & Holmes. Pickles and ice cream! Food cravings in pregnancy: hypotheses, preliminary evidence, and directions for future research. Front Psychol. 2014;5:1076.

Tekstin kirjoittaja: Jan Verho

Jan Verho

Jan Verho on ravitsemusterapeutti, kouluttaja ja kirjoittaja. Terveystieteiden maisterin tutkinnon lisäksi Janilla on laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys.

Janin kirjoitukset liittyvät yleensä ravitsemukseen ja treeniin.

Lue koko esittely