Kehotyypit Terveys

Kehotyypit ovat huuhaata

Niin sanotut kehotyypit ovat pitäneet pintansa koulutuksissa, valmennuksissa, painonhallinnassa ja ylipäätään moneen liikuntaan liittyvissä asioissa. Näiden perusteella valitaan jopa urheilulajeja. Kehotyyppiajattelu on kuitenkin lähestulkoon huuhaata, eikä sen varaan pitäisi laskea yhtään mitään.

Kehotyypit jaetaan kirjallisuudessa kolmeen luokkaan: endomorfeihin, ektomorfeihin ja mesomorfeihin. Näiden perusteella määritellään kuinka ihmisen keho ja luonne toimivat. Kehotyyppejä käytetään usein selityksenä sille miksi joku lihoo tai ei liho tai miksi lihas tarttuu tai ei tartu paremmin runkoon. Sanotaan myös, että kukaan ei edusta vain yhtä kehotyyppiä vaan on usein sekoitus kahta tai jopa kolmea.

Niin, tällähän saadaan nollattua koko kehotyyppiajattelu. Ei olekaan kolmea, vaan oikeastaan voit olla niitä kaikkia. Eli hyöty jaottelusta on puhdas nolla.

Kehotyyppien historia

Mistä kaikki alkoi? Yhdysvaltalainen psykologi William Sheldon julkisti kehotyyppiajattelun vuonna 1954. Hän perusti ajatuksensa katselemalla tuhansia opiskelijoiden alastonkuvia, ja kategorioi ne sitten mielensä mukaan. Nykyinen kehotyyppiajattelu perustuu siis yhden ihmisen ”tutkimukseen” alastomista vartaloista.

Sheldon oli siis psykologi, ei fysiologi, liikuntatieteilijä tai anatomian, biokemian ja fysiologian asiantuntija. Alansa edustajana Sheldon liitti kehotyyppeihin myös luonteepiirteitä, mutta piti itsekin näitä vain yleistyksinä. Silti nykyään näkee viitattavan lähes faktana, että lihavuuteen taipuvaiset ovat mukavuudenhaluisia, hoikat hieman epäsosiaalisia ja rotevat rohkeita. Sen lisäksi, että tässä ei ole mitään järkeä, ei yhden miehen päätelmiä vuosikymmenien takaa voida yksinkertaisesti yleistää nykyihmiseen.

Tiede onkin kehotyyppiajattelusta kaukana.

Jos ajateltaisiin että kehotyyppi kertoisi asioita myös ihmisen luonteesta, niin eikö silloin esimerkiksi trauman seurauksena syntynyt luonteenmuutos näkyisi myös kehonkuvassa? Ehkä se näkyykin, mutta onko se pysyvää? Tuskin. Entä jos Sheldonin ”analyysiin” on lipsahtanut kasa masentuneita, rotevia urheilijoita, mutta sittemmin masennuksesta toipuneita ja urheilun lopettaneita? Mikä oli opiskelijoiden ravitsemustila 50-luvulla? Kuinka paljon oli kuntosaleja?

Kehotyyppien sanotaan myös perustuvan geeneihin, vaikka genetiikan tutkimus oli 50-luvulla vielä pientä piiperrystä nykypäivään verrattuna. Väitän että geenien ilmentyminen on muuttunut tässä vuosikymmenien saatossa jonkin verran ympäristön, ravinnon ja elintapojen vaikutuksesta. Eikö tällöin kehotyyppiluokituksenkin olisi pitänyt muuttua, jos sellainen kerta on olemassa? Miksi tukeudumme vuosikymmeniä vanhaan, ei tieteelliseen menetelmään yhä vain uudestaan ja uudestaan?

Ihminen haluaa luokitella. Mutta miksi? Jakamalla kehot kolmeen (miksi juuri kolmeen) tyyppiin luomme vain lisää keinotekoisia rajoja ja syitä tehdä tai olla tekemättä asioita. Kehotyypeillä luomme illuusion siitä että olemme jollain tavalla erikoisia, ja saamme selityksen asioille joille emme tarvitse selitystä.

Panokset kovenee

Onneksi näitä kehotyyppiluokitteluja ei ole kuin tämä yksi. Eikun hetkinen, onhan niitä. Muun muassa vanhaan intialaiseen lääkintäjärjestelmään, Ayurvedaan kuuluu kolme erilaista kehotyyppiä; vata, pitta ja kapha. Täällä vankka ruumiinrakenne ei olekaan enää rohkea, vaan syrjäänvetäytyvä. Hoikka taas on vilkas ja nopea. Kehotyyppitesti on ympäripyöreä, jossa kysytään muun muassa lihotko helposti. Tälle voi olla aika monta muutakin syytä kuin kehotyyppi. Ohjeissa sanotaan, että tärkeää ei ole kuulua johonkin luokkaan, vaan oppia tuntemaan oma minänsä. Eli sillä kehotyyppiluokalla ei nyt sitten kuitenkaan ole merkitystä?

Sitten on olemassa esimerkiksi Shiki-kehotyyppioppi, jossa perustetaan homma liikeakselimallin ympärille. Vaikka olen skeptinen tätä, jälleen kerran yhden miehen kehittämää kehotyyppiluokittelua kohtaan, niin vaikka oletettaisiinkin että anatomiaosuus olisi paikkansapitävä, niin miksi tähänkin on ujutettu näitä luonteenpiirteitä? Jos vaikka D-tyypin ihmiselle (joka seuraa vääriä johtajia) kerrotaan, että älä seuraa vääriä johtajia, niin eikö hän osaa enää tanssia? Tai jos C-tyypin ihminen masentuu, eikä meininki ole enää kivaa, niin eivätkö voimalajit enää onnistukaan?

Ristiriitaista? Kyllä. Ovatko ihmiset näin erilaisia ympäri maapalloa, että joka mantereelle pitää olla erilainen tyypittely? Tiedän kyllä, että nämä erilaiset jaottelut eivät periaatteesa sulje pois tosiaan, muta pidän näitä kehotyyppitestejä yhtä hyödyllisinä kuin nettitestejä noissa testataan oletko horoskoopiltasi käärme vai polkupyörä.

Onko kehotyyppien yhteyttä esimerkiksi suorituskykyyn tai sairauksiin tutkittu? Totta kai, sillä kuten jo mainittu, ne ovat jääneet elämään hyvin vahvasti sekä tieteelliseen, että kokeellisen ajatteluun. Esimerkiksi tässä tai tässä on havaittu korrelaatiota kehotyyppien ja tutkittavien asioiden välillä. Mutta onko tehty sellaista tutkimusta jossa olisi muutettu tätä niin sanottua kehotyyppiä ja sen jälkeen tutkittu asiaa uudestaan? Tuskin.

Jos joku haluaa luokitella ihmiset erilaisiin ryhmiin ja saa siitä jonkinlaista tyydytystä, niin eihän se ole keneltäkään pois. Mihinkään urheiluun, lajin valintaan, painonpudotukseen saati tieteelliseen tutkimukseen näitä ei kuitenkaan tulisi käyttää, sillä yksikään kehotyyppiluokittelu ei perustu minkäänlaiseen tieteelliseen menetelmään.

On olemassa paljon kehonrakentajia jotka ovat olleet melkoisia ruipeloita teini-iässä. Heistä on kuitenkin kasvanut melkoisia möhkäleitä, eli heidän ”kehotyyppinsä” on muuttunut matkan varrella. Ihmisen elimistö ja psyyke reagoi ympäristöön, joten jos haluamme tehdä jonkinlaisen kehotyyppilogiikan, siinä pitäisi ottaa huomioon myös aikajana ja jaotella kehotyypit iän, koulutuksen, sosiaalisen statuksen, … ja ties minkä mukaan. Niin, kuulostaako järkevältä? Ei. Paljon helpompi on unohtaa kaikenlainen kategorisointi ja harjoitella ilman liiallisia analyyseja.

Kehotyyppi sopiikin siis korkeintaan lopputuloksen määrittelyyn – jos siihenkään.

Tekstin kirjoittaja: Timo Kettunen

Timo Kettunen

Tasan sitä, mitä sanotaan.

Sivustolla Timo kirjoittaa lähes kaikesta.

Lue koko esittely