Lääkkeet urheilussa Tiede

Lääkkeiden käyttö urheilussa

Kentällä on kovaa. Lääkkeillä on voimaa muuttaa elimistön toimintakykyä sekä paremmaksi, että huonommaksi. Lääkevalikoima on nykyään runsas, ja urheilijoilla on usein helppo pääsy lääkkeisiin. Vaikka urheilijat ovat usein nuoria ja yleensä terveitä, he hoitavat lääkkeillä paljon kipuja ja unettomuutta, sekä pyrkivät lisäämään tehokkuutta – usein suorituskyvyn ja terveyden hinnalla.

Lääkkeitä määrätään urheilijoille nykyään enemmän kuin heillä on oireita. Esimerkiksi vuosien 2002 ja 2009 välillä astmaan käytettävien yhdistelmälääkkeiden määrääminen suomalaisille olympiaurheilijoille on lisääntynyt lähes kolminkertaiseksi, mutta astmadiagnoosien tai raportoitujen oireiden määrä ei ole noussut samaan tahtiin (Aavikko ym. 2012). Vaikka astmadiagnooseja onkin urheilijoilla paljon normaalipopulaatiota enemmän, on suuntaus huolestuttava, ja lisätutkimukset aiheesta tulisivat tarpeeseen.

Tulehduskipulääkkeitä (NSAID) käytetään urheilumaailmassa paljon (Alaranta ym. 2008). Niillä on kuitenkin haitallisia, muun muassa lihaksen satelliittisoluun kohdistuvia vaikutuksia, ja ne voivat pitkäaikaisessa käytössä vaikuttaa negatiivisesti lihasmassan kasvuun (Schoenfeld 2012). Tulehduskipulääkkeet – varsinkin asetyylisalisyylihappo – voivat pahentaa liikunnan suolistoon kohdistuvaa, limakalvoja ohentavaa vaikutusta, joten niitä ei pitäisi määrätä urheilijoille ollenkaan (Van Wijck ym. 2012). Niiden käyttö voi lisätä suoliston verenvuotoriskiä, joten ensisijaisesti urheilijoille suositellaan parasetamolia.

Myös unilääkkeitä määrätään urheilijoiden mukaan paljon. Ammattilaistasolla pelit ovat yleensä illalla, eikä rankan pelin jälkeen ole helppoa päästä palautumistilaan. Unilääkkeillä tulee kyllä uni, mutta se ole koskaan yhtä palauttavaa kuin luonnollinen uni. Unilääkkeiden käyttöä ei juurikaan raportoida, mutta se ei tarkoita etteikö niitä käytettäisi – niitä määrätään liian helposti ja reseptejä uusitaan turhan suurella rutiinilla. Kulissien takana tapahtuu muutenkin paljon. Painoluokkalajeissa käytetään diureetteja (Rosenberg ym. 1999) ja usein myös kilpirauhashormoneja. Näiden käytössä on aina riskinsä, sillä elimistö voi kuivaa tai kilpirauhasen toiminta häiriintyä pysyvästi.

Monet urheilijat käyttävät lääkkeitä myös aktiiviuran jälkeen. Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan 52 % NFL-pelaajista käytti urallaan opioideja (jopa 71 % heistä väärin) ja uransa jälkeen käyttäjistä vielä kolminkertainen määrä käytti opioideja verrattuna niihin jotka eivät olleet niitä käyttäneet (Cottler ym. 2011). Lääkekasvatusta tulisikin lisätä niin seura- kuin urheilijatasolla. Lääkkeet eivät ole oikotie onneen, ja vaivan alkuperäinen syy tulisi aina selvittää.

Lääkitys voi itse asiassa kääntyä urheilijaa vastaan, sillä useat eri lääkkeet voivat vaikuttaa suorituskykyä heikentävästi, tai aiheuttaa epätoivottuja sivuvaikutuksia. Ongelma muodostuu viimeistään siinä vaiheessa, kun urheilija tai valmentaja päättää hoitaa vaivaa itsehoitolääkkeillä ilman lääkärin valvontaa. Yhteis- ja sivuvaikutusten riski kasvaa, ja koskaan ei voi olla täysin varma lasketaanko lääkkeitä dopingiksi. Mahdollinen käry on aina urheilijan vastuulla.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Valmentaja-lehdessä.

Lähteet:

Aavikko A, Helenius I, Alaranta A, Vasankari T, Haahtela T. Asthma medication is increasingly prescribed for finnish olympic athletes–for a reason? J Asthma. 2012 Sep;49(7):744-9.

Alaranta A, Alaranta H, Helenius I. Use of prescription drugs in athletes. Sports Med. 2008;38(6):449-63. Review.

Cottler LB, Ben Abdallah A, Cummings SM, Barr J, Banks R, Forchheimer R. Injury, pain, and prescription opioid use among former National Football League (NFL) players. Drug Alcohol Depend. 2011 Jul 1;116(1-3):188-94.

Rosenberg JM, Fuentes RJ, Woolley, et al. Questions and answers — what athletes commonly ask. In: Fuentes RJ, Rosenberg JM, eds. Athletic drug reference ’99. Durham, N.C.: Clean Data, Inc.; 1999:1-128.

Schoenfeld BJ. The use of nonsteroidal anti-inflammatory drugs for exercise-induced muscle damage: implications for skeletal muscle development. Sports Med. 2012 Dec 1;42(12):1017-28.

Van Wijck K, Lenaerts K, VAN Bijnen AA, Boonen B, VAN Loon LJ, Dejong CH, Buurman WA. Aggravation of exercise-induced intestinal injury by Ibuprofen in athletes. Med Sci Sports Exerc. 2012 Dec;44(12):2257-62.

Tekstin kirjoittaja: Timo Kettunen

Timo Kettunen

Tasan sitä, mitä sanotaan.

Sivustolla Timo kirjoittaa lähes kaikesta.

Lue koko esittely