Kuntosaliharjoittelu

Monenlaiset salillakävijät, osa 2

Ensimmäisessä osassa käsiteltiin muutamia erilaisia salillakävijöitä. Artikkeli sai yllättäen sen verran suuren suosion, että pistettiin painetta kirjoittaa luvatusti lisää. Niin, minkäslaista muuta osastoa sieltä salilta vielä löytyykään…

Iso paha mörkö

Mörkö on helevetin iso äijä, jonka lihakset kulkevat geeneissä. Mörkö ei puhu, mörkö treenaa. Ja mörkö treenaa usein hihattomassa GASP:in tank topissa. Mörkö kantaa mukanaan näkymätöntä älä puhu mörölle -kylttiä, eikä edes kuolema estä mörköä tulemasta salille. Legendat kuiskivatkin rauhattomista mörköjen sieluista, jotka kulkevat pitkin saleja etsimässä kadonneita gainsejaan. Vanha viidakon sanonta kuuluu, että ”Mörön vihainen katse ajaa kovimmankin treenaajan salihanskojen käyttäjäksi”.

Kunnioita mörköä.

Vanhan liiton kaikkitietävä äijä

Vanhan liiton kaikkitietäviä äijiä löytyy varsinkin uimahallien ja väestönsuojien saleilta. Niiltä, joissa hämähäkit juoksentelevat suihkuissa ja joiden kuntosalilaitteissa tuoksuu menneisyys. Vanhan liiton kaikkitietävä äijä ryskää, paukkaa ja kiroilee 70- tai 80-luvulla oppimallaan tekniikalla, ja vaikka voimaa löytyykin, niin vanhan liiton kaikkitietävä äijä muistaa aina kertoa sinulle kaksi asiaa:

  1. mitkä kaikki paikat hän on hajottanut kuntosalilla ja mihin koskee nyt, sekä
  2. miten oikeasti treenataan ja mitä teet väärin.

Vanhan liiton kaikkitietävä äijä ei yleensä esittäydy tai kysele kaivataanko hänen mielipiteitään, vaan tulee esittämään ne joka tapauksessa.

Muistan kun -82 treenattiin Markun kanssa senjasen paikkakunnan nuorisosalilla ja Kekkonen. Kato nyt kun vedät maasta ihan väärin, säret vaan selkäsi. Annas kun minä…

Setämies

Setämies ei ole tullut salille treenaamaan, eikä häntä edes kiinnosta miten laitteet toimivat. Setämies aiheuttaa salilla paheksuntaa aivoimella tuijottelulla – tai jopa ehdotuksilla. Setämies ei ole pidetty vieras kuntosaleilla ja saattaa saada sinne jopa porttikiellon koska viihtyy liian paljon naisten puolen oviaukon tuntumassa. Setämies kiertää virttyneissä verkkareissaan hihittelemässä salilta toiselle, kunnes vaaniessaan tuijottelu-uhriaan koskee joku päivä epähuomiossa isoa pahaa mörköä ja muuttuu suurehkojen voimien kohdatessa etäisesti saksanpähkinää muistuttavaksi massaksi.

Kylähullu

Kylähullun ominaisuudet vaihtelevat salista riippuen, mutta liian usein kylähulluja yhdistää jokin kyseenalainen valinta treenivaatteeksi, salikassina toimiva muovipussi (usein Siwa, Sale tai Alepa) sekä näppylähanskat. Joskus kylähullun vyötäröltä saattaa löytyä vyölaukku, mutta asia on helppo tarkastaa katsomalla ympärilleen. Jos siellä ei näy suomalaisia etkä ole Mallorcalla, niin kyseessä on kylähullu.

Kylähullu saattaa viihtyä salilla tunteja, usein lähinnä kertoilemassa kanssatreenaajille juttuja joita he eivät halua kuulla.  Jos kylähullu muistaa treenata, niin usein treenimetodit ovat varsinkin laitteilla jotain sellaista mitä harva keksisi tehdä edes happotripillä.

Liian innokas PT/treenaaja

Tunnetaan myös nimellä ryhmäliikuntaohjaaja.

Aina silloin tällöin salilla tulee vastaan ikuista kofeeinilatausta nauttiva personal trainer tai treenaaja, jonka into salitouhuihin on amfetamiinipöllyissä olevan fretin luokkaa. Tämä treenimaailman koiranpentu kirmaa laitteelta toiselle kuin Bambi kukkakedolla. Kaikki on niin uutta ja hienoa. Voi miten kiva Smith! Kyllä jaksaa painaa painaa, ooh käsipaino! Ja vielä yksi sarja, ja toinen, ja kolmaskymmenesneljäs, hei ylätalja, kokeillaanko, jookojookojookojookojookojookojookojooko, pliiiiiis?!!

Mikä tuo on?

Kahvakuula! 

Mutta enmä jaksa treenata enää!

Niinmutta aamux!!!!

Pätijä

Yksi rasittavimmista kanssatreenaajista, joka aloittaa vähintään joka toisen lauseen sanoilla ”jootiijäkkö” ja jokaisessa lausessa on vähintään yksi vierasperäinen tai fysiologiaan liityvä sana. Jootiijäkkö, se on tuo kyykky biomekaanisesti kompressoiva moninivelmovementti. Jootiijäkkö se lihassynteesin transmitteri on toisarvoinen. Pätijä tietää mielestään kaikesta kaiken, vaikka tietotaso on usein lukion biologian kurssi ja yksi väärin ymmärretty, englanninkielinen liikuntalääketieteen kirja. Jootiijäkkö se on tuo anabolia aika katabolinen. Jootijäkkö nivelen pitäisi olla kulmassa. Jootiijäkkö lonkan veto on tromboottinen. 

Tuhisija

Tuhisijan tunnistavat kaikki, sillä tämä treenaajatyyppi ei vaan pysty treenaamaan ilman että kuulostaa hydrauliselta tuolihissiltä. Joka ikisen sarjan aikana kuuluvat puuh, tsiih, whoomp, kahh -äännähtelyt takaavat sen, että kanssatreenaajilta menevät hermot. Tuhisija hengittää muuten aivan normaalisti, mutta välittömästi sarjan alettua kytkeytyy sisäinen lehtipuhallinmoodi päälle.

Hikoilija

Hikoilija on yleensä se jolla ei ole salilla pyyhettä mukana. Hikoilija jättää treenipaikan ympärille yleenä sen verran lammikoita, että pitää soittaa Mooses paikalle jakamaan järvi kahtia että pääsee kulkemaan kyykkyräkiltä pukuhuoneeseen. Jos erehdyt hikoilijan kanssa salille, niin muista pakata kahluusaappaat mukaan. Joskus hikoilija muuttuu kemialliseksi aseeksi, varsinkin, jos hän on sitä tyyppiä että treenikamat pestään kerran elämässä ja sekin elämä oli edellinen. Toisaalta sinappikaasua hikoileva salikaveri on erittäin tehokas treeniboosteri, sillä ammoniakin kyllästämä ilma pistää vauhtia laiskempaankin harjoittelijaan. Ehkä pukuhuoneessa alkaa jo nähdä jotain.

Teräsmummo- tai pappa

Eläkepäivinään salin ilot löytänyt harmaatukkaisen kansan edustaja, jolla ei ole mihinkään kiire. Muistaa treenien välissä kertoa kuinka Joroisissa oli vuonna 42 tangoilta jossa Hilda ja Matilda löysivät joelta sammakon ja kuinka lähijärveltä sai vuonna 52 niin paljon kuhankilimua, että sillä ruokki koko kylän. Tutkii, pohtii ja vaeltaa laitteelta toiselle, mutta treenaa myös ihan tosissaan. Huomio herpaantuu vain jos jostain leijuu sieraimeen kahvin tuoksu. Silloin eläkeläisreseptorit aktivoituvat ja tuoksun lähde täytyy selvittää. Hyvällä tuurilla kahvi on vielä ilmaista!

Hapansilakka

Tämä – usein keski-ikäinen – nainen käy salilla, joskin näyttää siltä että salille on tultu vähintään aseella uhaten. Naama näyttää aina siltä kuin olisi juuri juotu vahingossa kupillinen bensaa. Hapansilakan salimaailma on aina huonosti; muut treenaavat paremmin, hera on pahaa, 20 vuotta nuoremmat näyttävät paremmalta ja mikäsinäkinsiinäluuletolevasi. 

Nuorempi hapansilakkarodun edustaja tunnetaan myös nimellä biatch. Tälle ei yleensä kelpaa mikään, koskaan eikä missään muodossa.

Steroiditarzan

Steroiditarzan on keväisin heräävä nappialakulttuurin edustaja. Tämän anabolisella taltalla veistetyn mallin erottaa perusroinatanista siitä, että siinä missä roinaaja muistuttaa lähinnä hyvin nesteytettyä ja huono-ihoista bulldoggia jonka kannikasta roikkuu injektioneuloja, on steroiditarzan aina rantakunnossa.

Ja hän tietää sen. Ei ole siis mitenkään poikkeuksellista nähdä paidatonta steroiditarzania salilla sovittelemassa aurinkolaseja päähän. Käytsä tällä usein? Ai sori nainen, en huomannu sua, puhuin tälle rintalihaslaitteelle. 

Kun kesä kääntyy kohti syksyä, lentää steroiditarzan joko etelään tai vetäytyy talviunille ”palauttelemaan”.

Se on minun takapuoli -huomiotreenaaja

Nainen, yleensä nuorehko, joka on treenannut itsensä timmiin kuntoon ja haluaa toki esitellä näyttävää kroppaansa kaikille, kohderyhmänään salin nuorehkot testosonnit. Harmi vain, että nämä ovat tulleet salille ihan treenaamaan, eikä kyykkyräkin edessä liian pienissä joogapantseissa ja ihan liian pienessä topissa venyttelevä naaraslajin edustaja nyt välttämättä ole juuri siihen kohtaan tervetullut (poikkeuksena murrosikäinen poika, kts. seuraava kategoria). Tämä ei luonnollisesti tätä näennäissoitimella olevaa salilintusta haittaa, vaan hän päättää hyvin sijoitetulla takareisivenytyksellä pistää loppujenkin treenaajamiesten pasmat sekaisin.

Mutta suuremmat voimat sinua auttakoon jos erehdyt edes vilkaisemaan tätä itsensämyyntiesittelijää. Pienkin vilkaisu väärään suuntaan aiheuttaa nimittäin hirvittävät kilarit, kun hän on tullut tänne venyttelemään ja kaikki vaan kyylää.

Seonminuntakapuolimitäsinäsiinäkatsotsenkinpervosika!! 

Kun tällainen nuori nainen vähän kypsyy ja koteloituu hetkeksi työelämään, niin löydettyään saliharrastuksen uudestaan kymmenen vuoden kuluttua kuoriutuu hänestä Se on minun takapuoli -puumatreenaaja, jonka kohderyhmänä ovat edelleen salin nuorehkot testosonnit, mutta meininki on tällä kertaa huomattavasti hunajaisempi, joskin yhtä liimautuva.

Voikunsiinäpojallaovatjohauiksetihanastikasvaneet, logo sydän.

Murrosikäinen poika

Tulee harvoin salille yksin, vaan usein mukana ovat Kake, Make, Jore, Pore, Jonne, Kannu, Hiba, Tsygä, Snarba, Kuju ja Pasasen Olli-Matias Anteronpoika. Murrosikäisen pojan yleisimmät treeniliikkeet ovat penkin ja hauiksen lisäksi niiden pullistelu, vatsan sisään vetäminen, toiminnallinen egotreeni ja hormonimyrskyistä selviäminen. Tämän lajin edustajat varaavat penkkipaikan yleensä noin kahdeksi tunniksi.

Jos salille astuu kauniimman sukupuolen edustaja, niin lippis pyörähtää kolme kertaa pään ympäri ja purkka menee väärään kurkkuun. Silloin muuten taukoamaton pulina vaimenee ja alkaa armoton treenaus. Penkin tai hauiksen, totta kai. Harvoin maltetaan kuitenkaan laittaa painoja jotka olisivat edes näennäisesti sopivat, vaan tankoon ladotaan arviolta tuplat siitä mitä tällainen pakkoruotsia vihaava änäripoika pystyy nostamaan.

Jos murrosikäinen poika kohtaa joko nuoremman tai kypsemmän Se on minun takapuoli -treenaajalajin edustajan, niin pasmat menevät kahdeksi päiväksi totaalisen sekaisin ja salilta paetaan pukuhuoneen kautta kotiin pohtimaan mitä tuli juuri nähtyä. Kaverille toki kerrotaan, että melkein sain.

Funktionaalinen ninja

Funktionaalinen ninja kantaa mukanaan suurta laukkua erilaisia apuvälineitä. Erilaista vyötä, kuulaa, kuminauhaa, viritintä, jousta, keilaa, palloa, ketjua, gripperiä ja niveltä on niin paljon, että McGyver rakentaisi niistä Sveitsin. Apuvälineistä ehditään käyttää treeniuran aikana noin kolmannes, mutta silti yhteen treeniin saadaan niin paljon kilinää ja pomppua että hitaampaa hirvittää. Tällainen treenaajaa ei osaa tehdä mitään liikettä ilman että tankoon laitetaan painojen lisäksi kaikki leivinuunista ja lemmikkikilpikonnasta lähtien.

Kehitys on silti usein mitätöntä.

Tekstin kirjoittaja: Timo Kettunen

Timo Kettunen

Tasan sitä, mitä sanotaan.

Sivustolla Timo kirjoittaa lähes kaikesta.

Lue koko esittely

4 kommenttia kirjoitukseen 'Monenlaiset salillakävijät, osa 2'

  • Niin loistava ja viihdyttävä kirjotus!! Jäin vaan miettimään, mihin sarjaan sitten itse kuulun.. Ehkä mä oon hapansilakkainen puumareenaaja!

  • Vähän on paskan makuinen teksti. Itse ainakin tykkään saleissa juuri niiden munimuotoisuudesta. Ja se mitä tulee siihen onko joku henkilö ”ärsyttävä”, vai ei, kertoo mielestäni enemmän ärsyyntyjästä, kuin henkilöstä joka muka on ärsyttävä.

    Vähän on myös objektisoimisen makua tekstissä. Muistakaa nyt kuitenkin ihmiset, että jokainen siellä salilla on jonkun tytär, tai poika, eikä vain joku kategoria otus. Ihmiset ovat pakkoja eivätkä kortteja, ei siis liene järkevää lokeroida jotakuta vain sen perusteella millaiset vaatteet hänellä on, tai mistä hän juuri tällä hetkellä elämässään on kiinnostunut.

    • Aivan. Palaute vastaanotettu, kiitos siitä.

      Muistakaa nyt kuitenkin ihmiset, että huumori on joskus vaikea taiteenlaji ja aina kun kymmenen nauraa niin yksi loukkaantuu. Ne sivuosumat pitänee vain hyväksyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *