Ravinto

Pakkausmerkinnät

Pakkausmerkinnät voivat johtaa kuluttajia harhaan, ja joskus niin tehdään aivan tarkoituksella. Tässä muutamia yleisiä asioita mitä pakkauksia lukiessa tulisi ottaa huomioon.

Jos halutaan analysoida tarkasti kuinka paljon ruoasta saadaan energiaa, se täytyy tehdä laboratorio-olosuhteissa niin sanotulla pommikalorimetrillä. Se on laite, jossa ruoka-aine poltetaan ja seurataan kuinka paljon se lämmittää vettä. Tästä voidaan laskea kuinka paljon ruoka-aine luovuttaa energiaa. Ruoasta saatava energia on lämpöenergiaa joka muutetaan kehossa osittain liike-energiaksi. Tällainen mittaustapa on kuitenkin hidasta ja kallista, eikä elimistö edes hyödynnä kaikkea ruoka-aineesta tulevaa energiaa, sillä osa menee ruoan itsensä prosessoimiseen (esimerkiksi proteiinigrammasta saadaan energiaa 5,2 kilokaloria, mutta elimistö käyttää siitä n. 1,2 kilokaloria proteiinin käsittelyyn -> 1 gramma proteiinia on 4 kcal).

Koska pakkausmateriaaleissa/ruoan valmistuskustannuksissa halutaan säästää, ovat ruoka-aineiden pitoisuudet usein laskennallisia – joskus jopa arvioita. Tämä johtaa siihen, että tarkkuus kärsii; arvio on aina arvio. Siksi paketin energiapitoisuutta ei voi tuijottaa täysin absoluuttisesti. Näissä laskelmissa on pyritty ottamaan huomioon jo se kuinka paljon ruoan energiasta itsestään menee ruoka-aineen käsittelyyn elimistössä. Käsittelyyn kuluvassa energiassa voi olla päivittäisiä eroja ihmisten välillä, sillä tilanteet ja aktiivisuus vaihtelevat. Myös ruoan käsittely vaikuttaa imeytymiseen, joten jos pakkausmerkintä on arvioitu raakaruoan perusteella, voi valmistettu ruoka sisältää elimistöön päätyvä energiaa ihan eri tavalla. Onkin absurdia ajatella, että vain pakkausselosteita lukemalla voidaan laskea kuinka paljon energiaa oikeasti tulee elimistöön saakka.

Suomessa ollaan melko tarkkoja pakkausmerkintöjen kanssa, mutta tuontielintarvikkeiden valvonta ei välttämättä ole lähdemaassa yhtä tarkkaa, eikä aina voi olla varma ovatko pakkausselosteet tarkkoja vai vähän sinne päin. Koska kaupoissa myydään kuitenkin paljon tuontitavaraa, eivät pakkausmerkinnät ole mitään täydellisiä totuuksia.

  • Jos pakkauksessa on ilmoitettu vain natriumin määrä, sen voi muuttaa ruokasuolan määräksi kertomalla luvun kertoimella 2,5.
  • Jos pakkauksessa on kerrottu energiasisältö vain kilojouleina, sen voi muuttaa kilokaloreiksi kertomalla luvun kertoimella 0,24.
  • Suomalaisissa pakkausmerkinnöissä on sallittu tietty poikkeamisraja. Sallittu alitus on -20 %. Sallittu ylitys on kivennäisaineissa +20 %, C-vitamiinilla +100 % ja muilla vitamiineilla +50 %.

Kuidun määrää ei ole aina eritelty pakkaukseen. Kuitu ei imeydy, eikä näin ollen sisällä energiaa. Joskus pakkauksessa lukee vain hiilihydraattimäärä x grammaa, mutta koska kuidun määrää ei ole eroteltu, on hankala laskea kuinka paljon energiaa hiilihydraateista oikeasti tulee.

Pakkausmerkinnät nousevat varsinkin Suomessa arvoon arvaamattomaan, jos pakkauksessa on jokin myyntiä edistävä merkintä, kuten ”kevyt” tai ”vähemmän rasvaa/sokeria”. Kannattaa lukea myös tuoteseloste ja miettiä kuinka montaa erilaista ainetta voidaan käyttää tuotteen tekemiseen – ja kuinka moni niistä on oikeasti tarpeellisia. Esimerkiksi majoneesin tai levitteen tekemiseen ei periaatteessa tarvita kovinkaan montaa erilaista raaka-ainetta, mutta silti joissain purkeissa on raaka-aineita jopa kolmekymmentä.

Ravintoloissa on usein ruokalistoissa annosten sisältämät kalorimäärät. Isoissa ketjuissa nämä ovat usein keskiarvoja ja koska annoskoot voivat hieman vaihdella, voivat annoksen kaloritkin vaihdella. Jos vaihtelu on vaikka ±100-200 kcal, on selvää että se vaikuttaa koko päivän energian saantiin.

Kalorit ilmoitetaan pakkauksissa usein myös annosta kohti, esim. 270 kcal / annos, mutta se johtaa usein ihmistä harhaan. Annos voi olla esim. 25 grammaa, jolloin pakettiin merkittävä kalorimäärä saadaan pienemmän näköiseksi. Todellisuudessa ihminen syö kuitenkin usein enemmän kuin yhden annoksen. Ja jos sinulla ei ole vaakaa, niin kuinka edes mittaat annokset? Sipsipussin yksi annos voi olla noin 30 sipsiä. Kuinka moni sipsipussin ostaja syö vain kolmekymmentä sipsiä?

Samaa taktiikkaa käytetään joskus myös ”vähärasvaisissa” tuotteissa. Tuote on kyllä vähärasvainen, mutta vain jos syöt yhden annoksen. Ja kukas annoksen koon päättää? Tuotteen valmistaja.

Pakkausmerkintöjä on helppo lukea, mutta joskus vaikea ymmärtää.

Tekstin kirjoittaja: Timo Kettunen

Timo Kettunen

Tasan sitä, mitä sanotaan.

Sivustolla Timo kirjoittaa lähes kaikesta.

Lue koko esittely

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *