20 minuuttia!!

Ennen otsikkoon pääsemistä aloitetaan päivä alusta. Tai no ei nyt ihan alusta, mutta kuitenkin. Torstai alkoi perinteisesti ojentajat-/olkapää-/vatsatreenillä. Perinteisesti myös tietysti paljastelin vatsaani peilin edessä kameralle:

Treeni oli hirmu hyvä. Mylläsin vähän treenin sisältöä toisiin paikkoihin, ihan vaan pääasiassa itseäni huvittaakseni. No toistomäärät nousivat ja tuli supervahva fiilis tietysti, vaikka se johtuikin ihan pelkästään liikkeiden uudelleen järjestelystä. Tosin pystypunnerruksen toistomäärien pysyminen viime treenin lukemissa oli tällä kertaa parannus edelliseen, sillä nyt sitä ennen tehtävä ojentajaliike söi varmasti tehoja olkapäiltä. Ja olisi syönyt naista, jos olisi tipahtanut ainoassa olkapääliikkeessä toistot. Siispä tein saman verran kuin viimeksikin. Ihan kiukulla. Tänään olin supervahva-Heidi!

Ja sitten. Olin jo treenivihkooni kirjoittanut, että crossailua seuraavaksi. Jostain kuitenkin hyökki ajatus siitä, että tämä tyttö lähtee nyt hölkälle sen sijaan. Siis aika lailla sille elämäni toiselle hölkälle. Viimeksi ylitin itseni hölköttelemällä kymmenen minuuttia putkeen (postaus  täällä ). Meinasin, ettei siellä olisi niin kuumakaan ulkona kun oli lupaillut tihkusadetta ja sellaista. Kovin suuria onnistumisen toivomuksia ei kuitenkaan ollut, sillä olin aika uupunut treenistä ja koko sen ajan myös kärsinyt närästyksestä. Kuitenkin tahdoin mennä kokeilemaan, kun on hienoja uusia vaatteitakin  sitä varten hankittu. Join treenin jälkeen palkkarin ja odottelin puolisentoista tuntia, kunnes päätin lähteä.