Eläimellinen meno pääsi yllättämään      22.11.2021       Seetu         Tykkää            Jaa Facebookissa      Jaa Twitterissä            Istun keittiössä kaikessa rauhassa syömässä aamiaista ja lukemassa lehteä, kun havahdun yläkerrasta kuuluviin ääniin. Ensin ajattelen harakan siellä hyppelevän peltikatolla, mutta sitten ääni muuttuu ja kovenee. Tuntuu jopa kuin joku siirtelisi vintissä huonekaluja.  On pakko mennä katsomaan, mistä on kysymys. Otan eteisestä käteeni harjan – naurettavaa kylläkin – ja nousen hiljaa vintin rappuja. Kun pääsen puoleenväliin, näen äänten aiheuttajan. Orava siellä kiipeilee ikkunaverhoissa.     Palaan hiljaa alakertaan ja pyydän serkkuani avuksi oravan häätöön. Tarvitaan apuvoimia, sen verran vaikealta oravan ulos saaminen tuntuu.  Nousemme vinttiin eikä oravaa näy missään. Pian näemme sen istuvan hiljaa kattoparrulla. Avaan vintin ikkunat talon molemmilta puolilta ja ryhdymme hätistelemään kurrea ikkunoitten suuntaan. Eläin painelee täydessä paniikissa pitkin avovinttiä. Ehkä työkalumme, lasten suksisauvat, lisäävät oravan hätää. Aikansa se kiertää ympyrää pitkin vinttiä, yrittää mennä ikkunasta saranapuolelta, kunnes vihdoin hoksaa loikata avoimesta ikkunasta vapauteen.  Jäämme ihailemaan oravan komeaa loikkaa, johon se ottaa vauhtia kaukaa. Lennon aikana se osaa levittää raajansa, vaikka ei olekaan niin lentotaitoinen kuin sukulaisensa liito-orava. Pian orava jo juoksee naapurin pihalla varmaan vähän pöllämystyneenä seikkailustaan.  Minulle orava aiheuttaa noin 90 euron menoerän, kun piti tilata korjausmies tilkitsemään mahdolliset, oravanmentävät raot. Orava näet mahtuu yllättävän pienestäkin reiästä, mutta pois se ei enää osaakaan mennä.  Oravan lyhyt visiitti ei silti ollut ainutlaatuinen, sillä talon kattoa uusittaessa toistakymmentä vuotta sitten esiin tuli muutama oravan raato.  Näiden nelijalkaisten syyksi en sentään voi laittaa linnunpöntön hajottamista. Yhtenä syysaamuna jouduin keräilemään maahan heitetyn pöntön osia. Kiinnityslangat oli irrottanut kyllä kaksijalkainen. En ymmärrä syytä tähän tekoon.    Oravan sisäänpyrkimiset sen sijaan on helppo ymmärtää. Näin ilmojen kylmetessä eläimet hakeutuvat lämpimään. Monelle on tuttua hiirien pyrkiminen kellariin tai vinttiin, varsinkin, jos talon lähistöllä on peltomaata. Edelliseen asuntooni peltohiiret yrittivät asettua vinttiin aina talven tullen. Niiden muuttoaikeet oli pakko estää loukkujen avulla.  Artikkelikuva: Vintin ikkunat ovat kohtalaisella korkeudella, mutta oravalle hyppy maahan ei näemmä ole vaikeaa.  P.s. Tietokoneeni oli huollossa, ja erinäisistä syistä siihen kului kauemmin aikaa kuin oli odotettavissa. Näin blogini joutui tauolle, jota kai voi hyvällä syyllä sanoa tekniseksi.    hiiri  orava    Lue myös:             Pönttöuutisista, hyvää päivää!   23.05.2016             Victor-opas: Kongo on sotkuinen maa          Seetu
22.11.2021

Eläimellinen meno pääsi yllättämään 22.11.2021 Seetu  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Istun keittiössä kaikessa rauhassa syömässä aamiaista ja lukemassa lehteä, kun havahdun yläkerrasta kuuluviin ääniin. Ensin ajattelen harakan siellä hyppelevän peltikatolla, mutta sitten ääni muuttuu ja kovenee. Tuntuu jopa kuin joku siirtelisi vintissä huonekaluja. On pakko mennä katsomaan, mistä on kysymys. Otan eteisestä käteeni harjan – naurettavaa kylläkin – ja nousen hiljaa vintin rappuja. Kun pääsen puoleenväliin, näen äänten aiheuttajan. Orava siellä kiipeilee ikkunaverhoissa. Palaan hiljaa alakertaan ja pyydän serkkuani avuksi oravan häätöön. Tarvitaan apuvoimia, sen verran vaikealta oravan ulos saaminen tuntuu. Nousemme vinttiin eikä oravaa näy missään. Pian näemme sen istuvan hiljaa kattoparrulla. Avaan vintin ikkunat talon molemmilta puolilta ja ryhdymme hätistelemään kurrea ikkunoitten suuntaan. Eläin painelee täydessä paniikissa pitkin avovinttiä. Ehkä työkalumme, lasten suksisauvat, lisäävät oravan hätää. Aikansa se kiertää ympyrää pitkin vinttiä, yrittää mennä ikkunasta saranapuolelta, kunnes vihdoin hoksaa loikata avoimesta ikkunasta vapauteen. Jäämme ihailemaan oravan komeaa loikkaa, johon se ottaa vauhtia kaukaa. Lennon aikana se osaa levittää raajansa, vaikka ei olekaan niin lentotaitoinen kuin sukulaisensa liito-orava. Pian orava jo juoksee naapurin pihalla varmaan vähän pöllämystyneenä seikkailustaan. Minulle orava aiheuttaa noin 90 euron menoerän, kun piti tilata korjausmies tilkitsemään mahdolliset, oravanmentävät raot. Orava näet mahtuu yllättävän pienestäkin reiästä, mutta pois se ei enää osaakaan mennä. Oravan lyhyt visiitti ei silti ollut ainutlaatuinen, sillä talon kattoa uusittaessa toistakymmentä vuotta sitten esiin tuli muutama oravan raato. Näiden nelijalkaisten syyksi en sentään voi laittaa linnunpöntön hajottamista. Yhtenä syysaamuna jouduin keräilemään maahan heitetyn pöntön osia. Kiinnityslangat oli irrottanut kyllä kaksijalkainen. En ymmärrä syytä tähän tekoon. Oravan sisäänpyrkimiset sen sijaan on helppo ymmärtää. Näin ilmojen kylmetessä eläimet hakeutuvat lämpimään. Monelle on tuttua hiirien pyrkiminen kellariin tai vinttiin, varsinkin, jos talon lähistöllä on peltomaata. Edelliseen asuntooni peltohiiret yrittivät asettua vinttiin aina talven tullen. Niiden muuttoaikeet oli pakko estää loukkujen avulla. Artikkelikuva: Vintin ikkunat ovat kohtalaisella korkeudella, mutta oravalle hyppy maahan ei näemmä ole vaikeaa. P.s. Tietokoneeni oli huollossa, ja erinäisistä syistä siihen kului kauemmin aikaa kuin oli odotettavissa. Näin blogini joutui tauolle, jota kai voi hyvällä syyllä sanoa tekniseksi. hiiri orava Lue myös: Pönttöuutisista, hyvää päivää! 23.05.2016 Victor-opas: Kongo on sotkuinen maa Seetu

Istun keittiössä kaikessa rauhassa syömässä aamiaista ja lukemassa lehteä, kun havahdun yläkerrasta kuuluviin ääniin. Ensin ajattelen harakan siellä hyppelevän

Victor-opas: Kongo on sotkuinen maa      25.10.2021       Seetu         Tykkää            Jaa Facebookissa      Jaa Twitterissä             Kongojoki on 4700 kilometriä mutkittelevaa virtaa halki Kongon demokraattisen tasavallan. Entiseltä nimeltään maa on Zaire ja sitä ennen Belgian Kongo. Paljon pienempi samanniminen maa on entinen Ranskan siirtomaa ja nykyisin nimeltään Kongon tasavalta.   Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen  toimittaja Sami Sillanpää matkusti 1700 kilometriä Kongojokea pitkin ensin proomun ja sen jälkeen kiikkerän puukanootin kyydissä. Hän on aiemmin julkaissut lehtijutun matkastaan, ja nyt on ilmestynyt myös kirja  Keskellä virtaa Kongo.   Hyvä kirjoittaja ottaa lukijan matkaansa ja kohta huomaakin jännittävänsä, ettei putoa laidattoman proomun kyydistä tai myöhästy satamassa jollakin pysähdyspaikalla. Proomu on täynnä tavarakontteja, mutta mukana on myös parisataa kongolaista matkustajaa sekä kaksi suomalaista. Sami Sillanpään matkatoveriksi on lupautunut televisiosta tuttu Afrikan-kirjeenvaihtaja Liselott Lindström.  Proomulla matkaaminen on paitsi vaarallista myös hidasta. Kongojoki on väestölle elintärkeä kulkuväylä, sillä maan tiestö on vähäistä ja huonokuntoista. Karrikoiden voisi verrata vastaavaa tilannetta Suomessa niin, että Valtatie 4 olisi ainoa kulkuväylä (ja tietysti joki) ja muut alueet olisivat vaikeakulkuista maastoa, vuoristoa tai viidakkoa. Lentoyhteyksiä on, mutta lentomatkoihin ei tavallisella kansalaisella välttämättä ole varaa.  Sillanpää tuo mukaan myös historiaa mielenkiintoisesti. Hän ei suinkaan ole ensimmäinen suomalainen Kongojoella, vaan siellä on ollut jo yli sata vuotta sitten suomalaista laivaväkeä. Kiinnostavia ovat myös tarinat proomun alkeellisissa oloissa matkaavista kongolaisista. Esimerkiksi nuori mies on paluumatkalla äitinsä luokse, kun isä on vienyt hänet taistelemaan ja sittemmin kuollut. Viimeisillä rahoilla hän osti proomuun matkalipun ja saa pientä palkkaa, kun avustaa suomalaisia.  Kongon kohtalona ovat maaperän rikkaudet, joita ovat häikäilemättömästi hyödyntäneet monet tahot. Belgian kuningas Leopold II palkkasi tutkimusmatkailija Henry Morton Stanleyn valloittamaan itselleen Kongoa. Sami Sillanpää kertoo, ettei maan rikkauksien rosvoaminen olisi onnistunut ilman pohjoismaalaisten apua. Myös suomalaisia osallistui terroritekoihin. Jokilaivoilla tiedetään olleen suomalaisia töissä noin 150.  Belgian vallan aikana kongolaisia alistettiin pakkotyöhön. Miehiä pakotettiin kumin keräämiseen, ja lähiomaiset otettiin panttivangeiksi. Julmat silpomiset olivat käytössä.  Itsenäinen Kongon tasavalta syntyi vuonna 1960, mutta edelleen olot ovat kehnot. Poliittinen valta on kahminut varat itselleen ja lähipiirilleen siirtomaa-ajan mallin mukaan. Sillanpää hyvin muistuttaakin, että Kongon olisi ehkä aika ryhdistäytyä eikä vain katsoa historiaan ja jäädä uhrin asemaan.  Kuka maan mineraalivaroista nyt hyötyy? kysyy Sillanpää.  Sillanpään oppaana ollut Victor vastaa: Tämä on sotkuinen maa. Monella tapaa Kongo ei vieläkään ole täysin itsenäinen. Pelureita on paljon: kaivosyhtiöt, avustusjärjestöt, muiden maiden sissiarmeijat, salakuljettajien verkostot.  Hyvin kielitaitoinen, energinen Victor on asunut myös Suomessa, mutta ei saanut arvostusta eikä haluamaansa työtä. Niinpä hän muutti takaisin Kongoon suomalaisen puolison ja lastensa kanssa.  – Jokainen haluaa saada Kongosta jotakin, Suomi muiden mukana, kirjoittaa Sillanpää. Kongon kobolttia jalostetaan lähinnä muissa maissa. Suurin jalostaja on Kiina, mutta toiseksi suurin on Suomi. Luvattomilla avolouhoksilla myös lapset kaivavat kobolttia käsin.  Artikkelikuva: Kongojoella pientä tai isoa kanoottia melotaan seisten. Lapset ovat menossa kouluun. Kuva Sami Sillanpään teoksesta Keskellä virtaa Kongo.    Henry Morton Stanley  Keskellä virtaa Kongo  koboltti  Kongon demokraattinen tasavalta  Leopold II  Sami Sillanpää             Kylmä suihku parantaa vastustuskykyä          Seetu
25.10.2021

Victor-opas: Kongo on sotkuinen maa 25.10.2021 Seetu  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kongojoki on 4700 kilometriä mutkittelevaa virtaa halki Kongon demokraattisen tasavallan. Entiseltä nimeltään maa on Zaire ja sitä ennen Belgian Kongo. Paljon pienempi samanniminen maa on entinen Ranskan siirtomaa ja nykyisin nimeltään Kongon tasavalta. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Sami Sillanpää matkusti 1700 kilometriä Kongojokea pitkin ensin proomun ja sen jälkeen kiikkerän puukanootin kyydissä. Hän on aiemmin julkaissut lehtijutun matkastaan, ja nyt on ilmestynyt myös kirja Keskellä virtaa Kongo. Hyvä kirjoittaja ottaa lukijan matkaansa ja kohta huomaakin jännittävänsä, ettei putoa laidattoman proomun kyydistä tai myöhästy satamassa jollakin pysähdyspaikalla. Proomu on täynnä tavarakontteja, mutta mukana on myös parisataa kongolaista matkustajaa sekä kaksi suomalaista. Sami Sillanpään matkatoveriksi on lupautunut televisiosta tuttu Afrikan-kirjeenvaihtaja Liselott Lindström. Proomulla matkaaminen on paitsi vaarallista myös hidasta. Kongojoki on väestölle elintärkeä kulkuväylä, sillä maan tiestö on vähäistä ja huonokuntoista. Karrikoiden voisi verrata vastaavaa tilannetta Suomessa niin, että Valtatie 4 olisi ainoa kulkuväylä (ja tietysti joki) ja muut alueet olisivat vaikeakulkuista maastoa, vuoristoa tai viidakkoa. Lentoyhteyksiä on, mutta lentomatkoihin ei tavallisella kansalaisella välttämättä ole varaa. Sillanpää tuo mukaan myös historiaa mielenkiintoisesti. Hän ei suinkaan ole ensimmäinen suomalainen Kongojoella, vaan siellä on ollut jo yli sata vuotta sitten suomalaista laivaväkeä. Kiinnostavia ovat myös tarinat proomun alkeellisissa oloissa matkaavista kongolaisista. Esimerkiksi nuori mies on paluumatkalla äitinsä luokse, kun isä on vienyt hänet taistelemaan ja sittemmin kuollut. Viimeisillä rahoilla hän osti proomuun matkalipun ja saa pientä palkkaa, kun avustaa suomalaisia. Kongon kohtalona ovat maaperän rikkaudet, joita ovat häikäilemättömästi hyödyntäneet monet tahot. Belgian kuningas Leopold II palkkasi tutkimusmatkailija Henry Morton Stanleyn valloittamaan itselleen Kongoa. Sami Sillanpää kertoo, ettei maan rikkauksien rosvoaminen olisi onnistunut ilman pohjoismaalaisten apua. Myös suomalaisia osallistui terroritekoihin. Jokilaivoilla tiedetään olleen suomalaisia töissä noin 150. Belgian vallan aikana kongolaisia alistettiin pakkotyöhön. Miehiä pakotettiin kumin keräämiseen, ja lähiomaiset otettiin panttivangeiksi. Julmat silpomiset olivat käytössä. Itsenäinen Kongon tasavalta syntyi vuonna 1960, mutta edelleen olot ovat kehnot. Poliittinen valta on kahminut varat itselleen ja lähipiirilleen siirtomaa-ajan mallin mukaan. Sillanpää hyvin muistuttaakin, että Kongon olisi ehkä aika ryhdistäytyä eikä vain katsoa historiaan ja jäädä uhrin asemaan. Kuka maan mineraalivaroista nyt hyötyy? kysyy Sillanpää. Sillanpään oppaana ollut Victor vastaa: Tämä on sotkuinen maa. Monella tapaa Kongo ei vieläkään ole täysin itsenäinen. Pelureita on paljon: kaivosyhtiöt, avustusjärjestöt, muiden maiden sissiarmeijat, salakuljettajien verkostot. Hyvin kielitaitoinen, energinen Victor on asunut myös Suomessa, mutta ei saanut arvostusta eikä haluamaansa työtä. Niinpä hän muutti takaisin Kongoon suomalaisen puolison ja lastensa kanssa. – Jokainen haluaa saada Kongosta jotakin, Suomi muiden mukana, kirjoittaa Sillanpää. Kongon kobolttia jalostetaan lähinnä muissa maissa. Suurin jalostaja on Kiina, mutta toiseksi suurin on Suomi. Luvattomilla avolouhoksilla myös lapset kaivavat kobolttia käsin. Artikkelikuva: Kongojoella pientä tai isoa kanoottia melotaan seisten. Lapset ovat menossa kouluun. Kuva Sami Sillanpään teoksesta Keskellä virtaa Kongo. Henry Morton Stanley Keskellä virtaa Kongo koboltti Kongon demokraattinen tasavalta Leopold II Sami Sillanpää Kylmä suihku parantaa vastustuskykyä Seetu

Kongojoki on 4700 kilometriä mutkittelevaa virtaa halki Kongon demokraattisen tasavallan. Entiseltä nimeltään maa on Zaire ja sitä ennen Belgian Kongo. Paljon

Kylmä suihku parantaa vastustuskykyä      18.10.2021       Seetu         Tykkää            Jaa Facebookissa      Jaa Twitterissä            Varsinkin näin tautisena aikana on hyvä uutinen, että ihminen voi omalla käytöksellään parantaa vastustuskykyään. Tämän tiedon kertoi  TV1 :ssä esitetty  Prisma -ohjelma  Voiko vastustuskykyyn vaikuttaa . Britanniassa tehty ohjelma esitteli myös hyvin helppotajuisesti keinoja, joiden avulla voi vaikuttaa omaan immuunijärjestelmäänsä.  Monet keinot tuntuivat hyvin tutuilta, mutta mukana oli myös mukavan yllätyksellisiä juttuja. Ohjelmassa kuuden hengen joukko osallistui muutaman viikon kokeeseen, ja heiltä mitattiin veriarvot. Ainoastaan yhdellä osanottajalla oli alun alkaen hyvät arvot, muiden elintavoissa sen sijaan oli paljonkin parantamisen varaa.  Terveelliseen ruokaan tiedetään kuuluvan runsaasti vihanneksia ja marjoja. Ruoan hyvä kuitupitoisuus on tärkeää. Hyvinä ruokina suositeltiin paprikoita ja juomana appelsiinimehua, josta saa C-vitamiinia. Kuitupitoisia ruokia ei tuotu erikseen esiin, mutta esimerkiksi päärynässä on erinomainen määrä kuitua.  Liikunta ja riittävä yöuni ovat muut kulmakivet. Ohjelmassa tyrmättiin ravintolisien käyttö turhana, eikä niistä nähty seuraavan oikein mitään hyvää. Sen sijaan D-vitamiinin käyttö todettiin tarpeelliseksi silloin, kun aurinkoa ei juuri näy.  Tavanomaisten terveyssuositusten lisäksi on vielä muitakin keinoja. Stressiä on myös hyvänlaatuista, ja ohimenevät stressitilat lisäävät ihmisen vastustuskykyä. Esimerkiksi puheen pitäminen julkisesti nostaa monelle stressiä, ja tämä nostaa myös immuniteettia. Jokainen voi keksiä vastaavia tilanteista, joista saa hyvän, lyhyen stressipiikin.  Suihkussa käydessä on hyvä keino kääntää viimeksi vesi kylmäksi. Lyhyt kylmä suihku on terveellinen. Suomalaisille tämänkaltainen vaikutus on hyvin tuttu, sillä talviuintia harrastavat ihmiset yleensä osaavat kertoa, ettei flunssa juuri pääse iskemään. Kylmät kylvyt lisäävät vastustuskykyä, ja jos ne ovat säännöllisiä, pöpöt ehkä pysyvät poissa.  Koeryhmässä yksi sairastui koronaan, mutta hänkin sai taudin vain lievänä, vaikka hänellä oli perussairauksia. Hän kertoi ohjelmassa, että hän tiesi joidenkin tuttaviensa sairastaneen covid-19 -taudin hyvin rajuna. Itse hän arveli selvinneensä lievällä tautimuodolla sen ansiosta, että hän oli jo ollut tässä kokeessa mukana ja tehnyt ehdotettuja muutoksia elämäntapaansa.  Toinen koeryhmän mies sairastui flunssaan, mutta hänenkin arvonsa paranivat koejakson aikana, kun hän ehti toipua flunssasta. Kaikkien ryhmäläisten arvot kohenivat, ja kaikki olivat myös hämmästyneitä näin selvistä tuloksista. Ei tarvita siis ihmeellisiä tekoja, jos haluaa nostaa omaa vastustuskykyään.  Dokumentti on nähtävissä  Yle Areenassa . Ohjelman juontaja on energinen ja positiivinen rastatukka. Hänen katsomisensa saa hyvälle tuulelle.  Artikkelikuva/Kelly Sikkema, Unsplash  Flunssakausi lähestyy, mutta vielä on aikaa parantaa vastustuskykyään, jos haluaa.    hyvä stressi  kylmä suihku  talviuinti  vastustuskyky             Olemme eläneet historiallisia aikoja          Seetu
18.10.2021

Kylmä suihku parantaa vastustuskykyä 18.10.2021 Seetu  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Varsinkin näin tautisena aikana on hyvä uutinen, että ihminen voi omalla käytöksellään parantaa vastustuskykyään. Tämän tiedon kertoi TV1 :ssä esitetty Prisma -ohjelma Voiko vastustuskykyyn vaikuttaa . Britanniassa tehty ohjelma esitteli myös hyvin helppotajuisesti keinoja, joiden avulla voi vaikuttaa omaan immuunijärjestelmäänsä. Monet keinot tuntuivat hyvin tutuilta, mutta mukana oli myös mukavan yllätyksellisiä juttuja. Ohjelmassa kuuden hengen joukko osallistui muutaman viikon kokeeseen, ja heiltä mitattiin veriarvot. Ainoastaan yhdellä osanottajalla oli alun alkaen hyvät arvot, muiden elintavoissa sen sijaan oli paljonkin parantamisen varaa. Terveelliseen ruokaan tiedetään kuuluvan runsaasti vihanneksia ja marjoja. Ruoan hyvä kuitupitoisuus on tärkeää. Hyvinä ruokina suositeltiin paprikoita ja juomana appelsiinimehua, josta saa C-vitamiinia. Kuitupitoisia ruokia ei tuotu erikseen esiin, mutta esimerkiksi päärynässä on erinomainen määrä kuitua. Liikunta ja riittävä yöuni ovat muut kulmakivet. Ohjelmassa tyrmättiin ravintolisien käyttö turhana, eikä niistä nähty seuraavan oikein mitään hyvää. Sen sijaan D-vitamiinin käyttö todettiin tarpeelliseksi silloin, kun aurinkoa ei juuri näy. Tavanomaisten terveyssuositusten lisäksi on vielä muitakin keinoja. Stressiä on myös hyvänlaatuista, ja ohimenevät stressitilat lisäävät ihmisen vastustuskykyä. Esimerkiksi puheen pitäminen julkisesti nostaa monelle stressiä, ja tämä nostaa myös immuniteettia. Jokainen voi keksiä vastaavia tilanteista, joista saa hyvän, lyhyen stressipiikin. Suihkussa käydessä on hyvä keino kääntää viimeksi vesi kylmäksi. Lyhyt kylmä suihku on terveellinen. Suomalaisille tämänkaltainen vaikutus on hyvin tuttu, sillä talviuintia harrastavat ihmiset yleensä osaavat kertoa, ettei flunssa juuri pääse iskemään. Kylmät kylvyt lisäävät vastustuskykyä, ja jos ne ovat säännöllisiä, pöpöt ehkä pysyvät poissa. Koeryhmässä yksi sairastui koronaan, mutta hänkin sai taudin vain lievänä, vaikka hänellä oli perussairauksia. Hän kertoi ohjelmassa, että hän tiesi joidenkin tuttaviensa sairastaneen covid-19 -taudin hyvin rajuna. Itse hän arveli selvinneensä lievällä tautimuodolla sen ansiosta, että hän oli jo ollut tässä kokeessa mukana ja tehnyt ehdotettuja muutoksia elämäntapaansa. Toinen koeryhmän mies sairastui flunssaan, mutta hänenkin arvonsa paranivat koejakson aikana, kun hän ehti toipua flunssasta. Kaikkien ryhmäläisten arvot kohenivat, ja kaikki olivat myös hämmästyneitä näin selvistä tuloksista. Ei tarvita siis ihmeellisiä tekoja, jos haluaa nostaa omaa vastustuskykyään. Dokumentti on nähtävissä Yle Areenassa . Ohjelman juontaja on energinen ja positiivinen rastatukka. Hänen katsomisensa saa hyvälle tuulelle. Artikkelikuva/Kelly Sikkema, Unsplash Flunssakausi lähestyy, mutta vielä on aikaa parantaa vastustuskykyään, jos haluaa. hyvä stressi kylmä suihku talviuinti vastustuskyky Olemme eläneet historiallisia aikoja Seetu

Varsinkin näin tautisena aikana on hyvä uutinen, että ihminen voi omalla käytöksellään parantaa vastustuskykyään. Tämän tiedon kertoi TV1:ssä esitetty

Kaikki artikkelit ›