Joka kirjaan tarttuu, voi onnitella itseään 13.9.2021 Seetu  1 19 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Olisi kiva tietää, kuinka moni muisti ja malttoi viime keskiviikkona kello 19 tarttua kirjaan ja omistaa seuraavan tunnin lukemiselle. Se kuitenkin oli Read Hour -lukukampanjan yksi tavoite. Meille lukutoukille moni muukin tunti on lukemista ihan ilman kampanjoita. Minulla tämä kampanjatunti kului lukemalla yhdysvaltalaisen Karen Joy Fowlerin kirjaa Olimme ihan suunniltamme . Jatkoin saman kirjan lukemista myöhemmin, juuri ennen nukkumaanmenoa. Tätä kirjoittaessani olen edennyt sivulle 193, ja teoksessa on 362 sivua. Kirja valikoitui luettavakseni, sillä se on lukupiirini syyskuun opus. Pitkän tauon jälkeen kokoontuu kotikaupungin kirjaston lukupiiri. Koska kirjan lukeminen on vasta noin puolivälissä, en tietysti pysty sanomaan kirjasta mitään tyhjentävää. Sen voin kuitenkin todeta, että kirjan suuri yllätys on jo paljastunut, mutta en voi sitä kertoa, sillä se veisi ilon uusilta lukijoilta. Lukemisen arvoiselta tämä teos tuntuu. Se on kirjoitettu lapsen ja nuoren näkökulmasta. Se käsittelee niin lasten kasvatusta kuin koulukiusaamista, mutta ennen kaikkea se perkaa perhedynamiikkaa, perheenjäsenten monimutkaisia suhteita toisiinsa. Eläintensuojelu ja tieteen etiikkakysymykset ovat kirjan tärkeitä teemoja. Lukuhaasteita otin vastaan tänä vuonna kaksi, ja molemmat täyttyivät jo alkukesästä. Toisessa piti lukea 25 ja toisessa 50 tiettyihin kohtiin sopivaa teosta. Niin lukupiirit kuin -haasteet ovat mukavia, sillä näin ohjautuu lukemaan kirjoja, joita ei ehkä muuten huomaisi. Toisaalta nyt taas on ollut vapaan valinnan tilanne, ja lukeminen on keskittynyt aika paljon uutuuksiin ja dekkarisarjoihin. Tosin lukuhaasteiden aikanakin tulee luetuksi kirjoja, jotka eivät istu mihinkään haastekohtaan. Olen tavannut pari dekkarisarjaa, jotka ovat sikäli kiinnostavia, että niissä pääsee perehtymään uusiin tapahtumapaikkoihin ja samalla vähän vieraan maan kulttuuriin. Heikki Valkaman dekkarisarja keskittyy Japaniin, ja päähenkilönä on suomalainen kokki Riku Mäki. Kirjat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Tähän mennessä ovat ilmestyneet Pallokala , Laserjuuri , Tulikukka ja Yakuzan kosto . Toinen kiinnostava dekkaristi on Portugaliin muuttanut Anu Patrakka. Pohjois-Portugaliin Porton seuduille sijoittuvat dekkarit ovat Huomenna sinä kuolet , Kuolet vain kahdesti , Syyllisyyden ranta , Totuuden portaat ja Häpeän aukio . Teosten sankari on Rui Santos -niminen rikosetsivä, ja jokaisessa dekkarissa jonkinlaisessa osassa esiintyy suomalainen, ensimmäisessä jopa uhrina. Anu Patrakka dekkarisarja Heikki Valkama Karen Joy Fowler lukuhaaste lukupiiri Olimme ihan suunniltamme Read Hour Lue myös: Lukemista, golfia ja mielen tyyneyttä 06.09.2021 Lukuhaasteet tuovat uusia elämyksiä 23.09.2019 Uusi vuosi, uudet lukuhaasteet 07.01.2019 Pakkopulla voi maistua hyvältä 27.08.2018 Pinokkion tarina vetoaa myös aikuiseen 12.03.2018 Lukemista, golfia ja mielen tyyneyttä 7 000 askelta päivässä on jo hyväksi Seetu

Olisi kiva tietää, kuinka moni muisti ja malttoi viime keskiviikkona kello 19 tarttua kirjaan ja omistaa seuraavan tunnin lukemiselle. Se kuitenkin oli Read Hour -lukukampanjan yksi tavoite. Meille lukutoukille moni muukin tunti on lukemista ihan ilman kampanjoita.

Minulla tämä kampanjatunti kului lukemalla yhdysvaltalaisen Karen Joy Fowlerin kirjaa Olimme ihan suunniltamme . Jatkoin saman kirjan lukemista myöhemmin, juuri ennen nukkumaanmenoa. Tätä kirjoittaessani olen edennyt sivulle 193, ja teoksessa on 362 sivua. Kirja valikoitui luettavakseni, sillä se on lukupiirini syyskuun opus. Pitkän tauon jälkeen kokoontuu kotikaupungin kirjaston lukupiiri.

Koska kirjan lukeminen on vasta noin puolivälissä, en tietysti pysty sanomaan kirjasta mitään tyhjentävää. Sen voin kuitenkin todeta, että kirjan suuri yllätys on jo paljastunut, mutta en voi sitä kertoa, sillä se veisi ilon uusilta lukijoilta. Lukemisen arvoiselta tämä teos tuntuu. Se on kirjoitettu lapsen ja nuoren näkökulmasta. Se käsittelee niin lasten kasvatusta kuin koulukiusaamista, mutta ennen kaikkea se perkaa perhedynamiikkaa, perheenjäsenten monimutkaisia suhteita toisiinsa. Eläintensuojelu ja tieteen etiikkakysymykset ovat kirjan tärkeitä teemoja.

Lukuhaasteita otin vastaan tänä vuonna kaksi, ja molemmat täyttyivät jo alkukesästä. Toisessa piti lukea 25 ja toisessa 50 tiettyihin kohtiin sopivaa teosta.

Niin lukupiirit kuin -haasteet ovat mukavia, sillä näin ohjautuu lukemaan kirjoja, joita ei ehkä muuten huomaisi. Toisaalta nyt taas on ollut vapaan valinnan tilanne, ja lukeminen on keskittynyt aika paljon uutuuksiin ja dekkarisarjoihin. Tosin lukuhaasteiden aikanakin tulee luetuksi kirjoja, jotka eivät istu mihinkään haastekohtaan.

Olen tavannut pari dekkarisarjaa, jotka ovat sikäli kiinnostavia, että niissä pääsee perehtymään uusiin tapahtumapaikkoihin ja samalla vähän vieraan maan kulttuuriin. Heikki Valkaman dekkarisarja keskittyy Japaniin, ja päähenkilönä on suomalainen kokki Riku Mäki. Kirjat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Tähän mennessä ovat ilmestyneet Pallokala , Laserjuuri , Tulikukka ja Yakuzan kosto .

Toinen kiinnostava dekkaristi on Portugaliin muuttanut Anu Patrakka. Pohjois-Portugaliin Porton seuduille sijoittuvat dekkarit ovat Huomenna sinä kuolet , Kuolet vain kahdesti , Syyllisyyden ranta , Totuuden portaat ja Häpeän aukio . Teosten sankari on Rui Santos -niminen rikosetsivä, ja jokaisessa dekkarissa jonkinlaisessa osassa esiintyy suomalainen, ensimmäisessä jopa uhrina.