Faskia- terveys- ja liikunta-alan uusin hullutus?

Kerron seuraavassa ammattilaisen pomminvarman vinkin faskian, kuin faskian avaamiseksi. Lisäksi kerron miksi emme ole manuaalisesti, rullilla, kaulimilla, tai palloilla muokattavia Barbababa- olentoja fysiologisin perustein.

Faskia. On uusi taikasana, joka vetää salit ja kurssit täyteen sekä ammattilaisia, että maallikoita. Venyttely on so last season. Faskia on nyt se juttu. Mitä se edes on, ketä se edes kiinnostaa, kun kaikki availee möyhii, kopeloi ja kourii faskiaa ja kaikki kansa kömmertää foam rollerin päällä eri asennoissa ”avaten faskiota”.

Toiminta muistuttaa epämukavaa hylkeen, tai merileijonan könyämistä. Myös ääntely on jotain samanlaista, kuin merileijonien mölyäminen, kun rullaaminen sattuu, mutta se ”avaa faskioita”. Otaksun, että hylkeillä ja merileijonilla on noin yleisesti ottaen mukavampi olo, vaikka rantakalliolla kömmertäminen näyttääkin samalta, kuin usein foamrollaaminen.

Tässä jokin aika sitten minulta tiedusteltiin, että mikä olisi hyvä tapa avata reiden ulkosivun kalvoa, tuota alati tiukkaa ja kipeääkin rakennetta, tractus iliotibialis hienommalta nimeltään.

No, ammattilaisena minä tiedän takuulla markkinoiden parhaan tavan avata tuo faskia. Tässä se tulee:

Ota kirurginveitsen kahva numero 4 ja terä numero 22. Kiinnitä terä veitsen kahvaan. Paljasta avattava alue suoliluun harjanteesta polven alapuolelle asti, ja tee veitsellä reiden etupintaan kevyellä vedolla pitkä ihoviilto suoliluun harjanteesta aina polvlilumpion alapuolelle asti. Tarkkaile viillon syvyyttä. Viillä tarpeeksi syvälle läpäistäksesi ihonalaisen rasvakerroksen, mutta pyri säilyttämään reiden leveä peitinkalvo (fascia lata), joka ympäröi koko reittä ja reiden lihaksistoa, ehjänä.

Kun olet saanut ihoviillon tehtyä laita veitsi sivuun hetkeksi ja laita sormet viillon sisään ja etene sormin ihonalaiskudoksen ja tractus iliotibialiksen pinnan välissä kohti reiden takaosaa. Kun olet saavuttanut tractus iliotibialiksen posteriorisen reunan tartu siitä sormilla kiinni. Tässä välissä saatat joutua avaamaan ihoviiltoa hieman enemmän veitsellä saadaksesi tractus ilitiobialiksen esiin paremmin.

Näet nyt selvästi tractus iliotibialiksen, tuon tiukan, tiiviin ja kovan kalvoisen juosteen, joka kulkee tensor fascia lata lihaksen päältä reiden ulkosivua pitkin polvinivelen yli kiinnityäkseen tibiaan ja joillakin juosteilla myös fibulan päähän. Ja kiinnitäthän huomiota siihen jatkumoon, jonka tractus iliotibialis muodostaa säären lateraalisen ja anterioristen lihaskalvojen kanssa, jatkuen täten säärtä pitkin aina nilkkaan ja jalkaterään asti. Rakenteen nimeäminen ja kuvaaminen jostain alkavaksi ja johonkin loppuvaksi on usein anatomiassa vain anatomista (kreikan kielen sanat josta anatomia saa alkunsa: ana ja temnos tarkoittaa vapaasti käännettynä ”erotella osikseen”) työtä helpottavaa.

Tätä hetken ihasteltuasi huomaa vielä kaksi asiaa: ensinnäkin huomaa miten ison pakaralihas kiinnittyy laajasti tractus iliotibialikseen ja toisekseen huomaa, että tractus iliotibialis on käytännössä, siis todellisuudessa, vain paksumpi osa leveää reiden peitinkalvoa (fascia lataa), joka on paksuimmillaan reiden etu -ja ulkopinnalla ja ohuimmillaan reiden sisä- ja takapinnalla, mutta peittää tasaisesti kuitenkin koko reittä. Pakaralihaksen kiinnittyminen tractus iliotibialikseen tekee tästä sidekudosrakenteesta yläpäästään oikeastaan torakolumbaarisen faskian pinnallisen osan jatkumon alaraajassa.

Nyt pääset avaamaan tractus iliotibialiksen, ja saatat joutua käyttämään tähän hennolla otteella veistä, tekemällä pienen viillon fascia latan pintaan niin, että saat ujutettua sormet tractus iliotibialiksen ja m. vastus lateraliksen, yhden nelipäisen reisilihasryhmän lihaksista, väliin. Voit jatkaa näin koko tarctuksen pituudelta kunnes olet saanut koko tractuksen irti molemmin puolin lihaksen pinnasta.

Tässä välissä voit hypistellä käsissäsi tractus iliotibialista, nyt avattuna ja irroitettuna ympäristöstään, mutta vielä kiinni lähtö- ja kiinnitys kohdissaan. Tämä saattaa olla ensimmäinen vaihe (kokemukseni mukaan on) kun henkilö epäuskoisena tunnustelee rakenteen paksuutta, lujuutta ja konsistessia ja ajattelee mielessään, tai ääneen, että tätäkö nyt pitäisi siis venyttää, tai ”irroitella rullaamalla yms?…jep, jep..”

Tässä vaiheessa kiinnitä huomiosi hentoon harsomaiseen kudokseen jota on tractuksen ja lihaksen välissä ja saatoit huomata tuota samaa kudosta jo ihonalaisen rasvan ja kalvon välissä.

Ja onneksi olkoon! Olet saanut faskian auki ja työssä on mennyt noin 5-25 minuuttia riippuen siitä, kuinka tottunut faskioiden availija olet. Työvälineiden lisäksi suosittelen suojakäsineitä ja suojavaatetusta työn ajaksi.

Siinä se. Ken haluaa ryhtyä avaamaan faskioita, niin hänelle voin sanoa, että antoisaa ja mielenkiintoista on, mutta ei varsinaisesti suoraan paranna kenenkään liikkuvuutta, tai poista ”jumitiloja” vaikka Jumppa-Pirkko ja Puntti-Jamppa kuinka kovasti yrittäisi niin väittää. Enkä kavahda, vaikka kuinka kipakka täti olisi sanomassa, tai paksuniskainen mörökölli väittämässä vastaan. Minä kynäniska pidän tässä asiassa puoleni fysiologiaan perustuen.

Olen itse saanut kunnian tehdä anatomian opetustyötä tänä vuonna yhdeksättä vuotta, joten tiedän mistä puhun. Olen osteopaatti, AMK ja teen kliinistä asiakastyötä päätyökseni, sen minkä koulutus- ja opetustehtäviltäni ehdin, tai silloin, kun itse en ole kursseilla oppimassa lisää.

Päiväni täyttyvät siis erilaisista kireyksistä, jäykkyyksistä, jumitiloista, kivuista yms. ongelmista, joita ammatikseni etsin ratkaisuja.

Osteopatiassa faskiat eivät ole mikään uusi muoti- ilmiö, vaan sidekudos ja faskiat on tunnistettu ja tunnettu osteopatiassa noin vuodesta 1874 asti merkittävänä anatomisena rakenteena kehon toiminnan, terveyden, liikkumiskyvyn ja manuaalisen hoidon kannalta ja osteopaattiset hoitotekniikat faskian(kin) osalta ovat kehittyneet pitkään osteopatialle tunnusomaisiksi tarkoiksi, kevyiksi ja tehokkaiksi.

Mutta miksi sitten sanotaan, että faskioita voidaan avata jne?

En minä tiedä. Viimeksi eilen törmäsin keskustelussa väittämään, että LPG hoitolaitteella saa ”kivasti faskiatkin auki”. Ja tänään ne saa taas kertoman mukaan foamrollerilla ja tennispallolla auki.

Ei saa. En keksi muuta, kuin että näissä tapauksissa anatomian ja fysiologian perusteiden hallinta on sangen hataraa ja ollaan innostuttu yhdestä kudoksesta ja hyvää tarkoittava innostus on samentanut loogisen järjen ja saanut unohtamaan perustiedon fysiologiasta ja anatomiasta.

Nykyaikaisen faskia- trendin alullepanijana on ollut sinänsä aivan anatomian, lääketieteen ja osteopatian alan arvostettu tutkimustyö ja pyrkimys selittää esimerkiksi manuaalisen ja fysikaalisen hoidon vaikutuksia faskioiden osalta ja toisaalta tehdä uusia löytöjä ja selvittää vielä paljon tuntemattomia mekanismeja erilaisten hoitojen ja liikehoitojen taustalla.

Faskia on sidekudoksen yksi yleisimmistä olomuodoista ihmisen kehossa ja faskiasta on vielä jaoteltavissa omia alatyyppejään. Tässä käsittelen lähinnä kliinisesti merkittäviä ja yleisimmin vastaantulevia faskiaalisia kudostyyppejä.

Kaikki sidekudokset koostuvat selkeästi kahdesta pääkomponentista, soluista ja soluväliaineesta. Soluväliainetta on sidekudoksissa yleensä eniten ja soluväliaineen koostumus määrittää sidekudoksen fysikaaliset ominaisuudet. Soluväliaine koostuu ns. perusaineesta sekä sen joukossa sijaitsevista säierakenteista. Säikeet ovat pääasiallisesti kudosta lujittavaa tyyppi I kollageenia ja kimmoisuutta antavaa elastiinia.

Sidekudoksen rakenne-osien suhteellinen jakaumasta riipppuu eri sidekudostyypeillä on erilaiset fysikaaliset ominaisuudet. Toiset sidekudokset ovat hyvin myötääviä ja muovautuvia, toiset eivät taas juurikaan muovaudu edes kovan fysikaalisen paineen, tai venytyksen alaisena. Kaikista lujin sidekudos tunnetaan tuttavallisemmin luuna. Luussa on sidekudokselle ominaisesti kollageeni tyyppi I, ja on pitkälle erikoistunutta sidekudossta, jossa soluvälitilassa on epäorgaanisena aineena kalsiumfosfaatia ja välissä verisuonia.

Esimerkkejä heikosti muovautuvista sidekudosrakenteista ovat jänteet, nivelsiteet ja merkittävä osa lihaskalvoista, joita harhoissa elävät ajattelevat putkirullalla ja ties millä milloinkin muokkaavansa, tai avaavansa. Syynä tähän vahvaan muokkausta ja venytystä vastustavaan sidekudosrakenteeseen on tiiviisti järjestäytynyt tyyppi I kollageeni, jonka tarkoitus on antaa kudokselle veto- ja puristuslujuutta.

Myös ihon kerroksista verinahka (dermis) on runsaasti verisuonitettua tiivistä sidekudosta, sama kerros, josta tehdään esimerkiksi eläimen nahasta tehtyä vaatteita, laukkuja, vöitä jne. , joten voit ottaa vaikka nahkavyön, tai laukun ja yrittää alkaa venyttämään sitä käsin. Kudos on siis samaa, paksuus vaihtelee ja useimmat ihmisen tuki- ja liikuntaelimistön faskiat ovat paksumpia, kuin ihon verinahka ja vetolujuudeltaan jopa paljon kestävämpiä.

Ilman tätä tiiviiden sidekudosten tarjoamaa lujuutta kehomme ei pysyisi edes kasassa. Sidekudokset ovat nimensä mukaisesti sitomasssa rakenteita toisiinsa ja samalla tukikudoksia, joiden tehtävänä on pitää kehomme yhtenäisenä, toimivana, yksikkönä ja välittää suuriakin voimia kehossamme ja suojata herkempiä rakenteita, kuten sisäelimiä.

Osteopatiassa nimetään klassisesti faskian tehtäviksi neljä P:tä ( Packagin, Posture, Protection, Passageways). Suomeksi siis faskia rajaa esim. lihaksia aitioihinsa, esimerkiksi sääressä, tai reidessä. Jos reittä ei ympäröisi leveä peitinkalvo, reiden lihaksen roikkuisivat velttona alas ja ympäriinsä, vailla ulkoista tukea, tehden reisilihaksista toiminnallisesti huomattavasti heikommat. Faskia lata toimii siis luonnon painepöksyinä, jotka olivat tässä hiljattain muotia treenimaailmassa.

Faskia tarjoaa asentoa ylläpitäville rakenteille tukea, kuten esimerkiksi torakolumbaarinen faskia, jonka tehtävänä on jakaa keskivartaloon kohditsuvia suuria voimia ja säädellä vatsaontelon sisäistä painetta, toimiessaan syvimmillä kerroksillaan esim. poikittaisen vatsalihaksen kiinnityskohtana. Torakolumbaarinen faskia ympäröi selkälihaksia, niin, että selkälihasten voimantuotto- ominaisuudet ovat optimaaliset ja suojaa selän rakenteita jakamalla suuriakin voimia suurelle pinta-alalle ja usealle lihakselle. Esimerkiksi jännittyessään syvä poikittainen vatsalihas auttaa tuottamaan vatsaonteloon painetta, joka tukee selkää nostoissa ja parantaa voimantuotto- ominaisuuksia esimerkiksi raskaissa nostoissa, tai kyykyissä.

Viimeaikaisten tutkimusten valossa faskian ominaisuuksista on muodostunut aikaisempaa tarkempi kuva, moniulotteisesta kudoksesta, jolla on useita erilaisia tehtäviä.

Nykyaikainen tutkimus tukee vahvasti faskian olennaista roolia laskimopaluun ja lymfaattisen nestekierron edistäjänä (Passageways) (Caggiati, 2000), ja biomekaanisen kuormituksen tasaajana lihasten ja jänteiden kiinnityskohdissa, kuten akillesjänteessä, tai tenniskyynärpään oirealueella, lihaksen kiinnityskohdassa (Benjiamin et al., 2008), (Langevin et al., 2001; Langevin,2006).

Faskia on myös tiheasti hermottettua kudosta ja on olennaisna osana mukana liiketuntoaistimuksen synnyttämisessä ja täten liikekoordinaation olennainen osa (Vleeming et al., 1995, 1996; Stecco L., 1996, 2004; Stecco L. and Stecco C., 2009) On arvioitu, että noin 70% lihasjännityksen voimasta välittyy lihas- jänne liitoksen välityksellä jänteen kiinnityskohtaan, mutta jopa 30% lihasten tuottamasta voimasta välittyy lihaksia ympäröivien sidekudosten kautta edelleen muihin lihaksiin. Näiden biomekaanisten ja neuraalisten ominaisuuksiensa takia faskian ajatellaan vaikuttavan olennaisesti lihastoiminnan synergiaan (Huijing et al. (2003)

Jos taivutat seisoma- asennossa selkä pyöreänä ylävartaloasi kumaraan, sormia kohti maata, on havaittu, että normaalisti toimiessaan selkälihakset rentoutuva mennessäsi riittävän kumaraan (niiden sähköisesti mitattava toiminta hiljenee) ja olet tuolloin käytännössä torakolumbaarisen faskian ja muiden sidekudosrakneteiden varassa, jotka pystyvät varsin hyvin kannattelemaan sinua tässä asennossa ja helpotttavat takaisin suoristautumista seisoma- asentoon.

Selänlihasten toimiessa poikkeavasti, esim. selkäkiputilanteesa ja stressitilanteessa lihasten sähköinen aktiivisuus ei sammukaan selkälihaksista, vaan selkälihasten jännitys pysyy yllä koko kumartumisen ajan. Tällöin selkälihakset toimivat yliaktiivisesti tuottaen mm. ylimääräistä painettta torakolumbaariseen faskiaan ja aiheuttaen väsymiskipua alaselkään pitkittyvän jännityksen ja aineenvaihdunnan estymisen takia ja heikentäen lihasten synergista toimintaa liikkeessä, tehden liikkumisesta kömpelöä ja jäykkää. Tässä tilanteessa selkälihaksesi eivät muuten ole kireät (fysikaalinen ominaisuus) vaan jännittyneet, (fysiologinen, toiminnallinen ominaisuus).

Faskiakerrosten välitilat tarjoavat myös kulkureitit verisuonille ja lymfasuonille, jotka puolestaan huoltavat lihaksia niveliä, hermoja, sisäelimiä ja muita kudoksia.

Nyt voit palauttaa mieleesi reiden faskiaa avatessasi havaitsemasi harsomaisen aineksen lihasten ja kalvojen ja lihaskalvojen välitilassa. Tuo harsomainen aines on myös faskiaa, koostumukseltaan samaa, kuin muutkin sidekudokset, eli soluja ja soluväliainetta, säikeitä ja vettä. Nimeltään löyhää, tai areolaarista sidekudosta.

Tässä kudoksessa on merkittävä ero tiiviiseen sidekudokseen syntyy solujen, väliaineen ja säikeiden jaukautumisesta ja järjestäytymisesä. Harsomaisen rakenteen saa aikaaan epäsäännöllisesti ja harvaan järjestäytyneet säikeet (kollageeni ja elastiini enimmäkseen) ja kuten huomaat tuo kudos on hyvin muokkautuvaa ja konistenssiltaan geelimäistä. Elävällä ihmisellä, jolla kudosnesteet ovat vielä siellä missä pitääkin, eli kudosten väleissä ja soluissa, tuo harsomainen sidekudos, löyhä, tai areolaarinen sidekudos nimeltään on hyvin vesipitoista.

Löyhä sidekudos on merkittävää kudosta muutenkin kuin fysikaalisten ominaisuuksiensa puolesta. Kudoksesta löytyy lymfosyyttejä, monosyyttejä, plasmasoluja, erilaistumattomia mesenkyymisoluja ja rasvasoluja. Tästä voidaan päätellä, että tällä löyhällä areolaarisella sidekudoksella on merkittäviä immunologisia ja kudosvaurion korjaukseen liittyviä tehtäviä.

Tässä löyhässä sidekudoksessa on havaittu olevan myös runsaasti adrenergisiä hermoston hermosäikeitä, jotka todennäköisesti säätelevät verenvirtausta lihaskalvoissa ja välitilan löyhässä sidekudoksessa (Benjamin, 2009., Stecco et al. 2008). Adrenergiset hermot ovat reaktiivisia adrenaliinille ja noradrenaliinille, sympaattisen hermoston välittäjäaineille. Sympaattinen hermosto aktivoituu stressitilanteissa, ja näissä faskiaalisissa ja lihaskudoksten ympärillä sen tehtävä on säädellä verenkiertoa ja veren virtausta.

On siis loogista olettaa, että faskiassa sijaitsevilla hermopäätteillä on vaikutusta stressivasteeseen ainakin paikallisesti ja hetkellisesti kudoksessa ja esimerkiksi kipu, jota voidan helposti aiheuttaa foamrollaamalla kovasti, tai hieromalla kovaa on stressori, joka vapauttaa näihin kudoksiin välittäjäainetta, joka heikentää verenviertausta ja kudoksen hapensaantia. Tämä stressin aiheuttaman lihasjännityksen lisäksi, niin onko vielä ihme, että lihakset ovat kovat, kipeät ja väsyneet?

Joten, paljon on merkittävää ja mielenkiintoista uutta tietoa faskiasta, sidekudoksesta ja kehosta, mutta mikään tutkimus, tai edes fysiologisesti uskottava mekanismi ei tue faskian avaamista terapeuttisessa tarkoituksessa sen enempää manuaalisesti, putkirullalla, palleroilla, tai LPG- imurilla.

Ja jos jollain vielä kaihertaa tämä asia mieltä ja vetää creep- deformation- kortin esiin, niin kyllä, tuo on minulle kyllä tuttu ilmiö liittyen kudosten muodonmuutokseen venytyksen, tai muun paineen alaisena yleensä ajan funktiona.

Creep deformaatiokaan ei kuitenkaan tuota pysyviä muodonmuutoksia sidekudoksiin ja lihaksiin, sen enempää venyttämällä, kuin rullailemallakaan. Muutokset kudoksessa palautuvat ennalleen tunnissa tai useamman tunnin aikana riippuen kudoksesta (noin tunti takareiden lihaksissa, useampi tunti akillesjänteessä) (Lederman, 2014)

Ajattele asiaa näin : jos ne voimat, jolla hetken päivästä rullailemme, tai oleskelemme hieronnassa ”avaamassa sidekudoskalvoja” saisivat aikaan olennaisia muodonmuutoksia kehossamme, niin silloin olisi syytä olettaa, että esimerkiksi takamuksemme ja selkämme muokkautuisi hyvin nopeasti tuolin, tai minkä hyvänsä istuimen muotoiseksi, vain siksi, että lantioomme kohdistuu huomattava, usein hierontaa, tai rullailua kovempi paine esimerkiksi istuessamme. Tai minkä muotoisia olisimmekaan yön nukuttuamme sängyssä? Tämä tekisi meistä jotain Barbababa- kummajaisia, jotka eivät pysyisi missään muodossa, vaan muuttaisimme aina muotoamme suhteessa siihen, minkälaisia voimia kehoomme kohdistuu.

Ja vieläkin on hämmennyksen tuska kaihertaa mielessä ” mutta, mutta.. ” sanojen kaikuessa mielessä vannoo kokemuksen nimeen, niin, en kiistä kokemusta, en siitä että rullailun yms. jälkeen tuntuu mukavammalta, tai että kudos, jota on juuri käsitelty tuntuisi pehmeämmältä käsittelyn jäljiltä.

Itseasiassa se tuntuu. Lähinnä se on lihas, joka tässä pehmenee yhdessä lihasten välissä olevan geelimäisen aineen muuttuessa juoksevammaksi. Ja tämä asia on mitattavissa yksinkertaisella painemittarilla, mutta tuokaan muutos ei sinänsä ole kovin pitkäkestoinen. Kaikkihan tietävät ilmiön, että hieronnan, tai putkirullailun jälkeen tuntuu vähän aikaa mukavammalta, vähemmän jäykältä ja mahdollinen kipukin on lievittynyt, olotilan palatessa tunneissa- päivissä samaan kuin ennenkin. Toki jopa lyhytkestoinen paineenvaihtelu kudoksessa edesauttaa rentoutumista ja hiusverisuoniston verenkiertoa, kunhan otteet lihakseen/ faskioihin tehdään oikein.

Venytyksen ja todennäköisesti myös rullailun ja palloilun tuottaman tuskan (kipu ja tuska ei muuten ole mittari käsittelyn tehokkuudesta, vaan päinvastoin) helpottuminen ajan kanssa näyttäisi nykytutkimuksen valossa enemmän psykofyysiseltä muutokselta, kuin mutokselta käsiteltävässä kudoksessa.( Lederman 2014)

Tästä käytetään venytyksen yhteydessä nimitystä stretch tolerance , ja on hyvin mahdollista, että rullailun ja voimakkaan hieronnan suhteen ilmiö on sama; henkilö alkaa sietämään paremmin vennytyksen/ hieronnan/ rullauksen tuottamaa epämukavuutta.

Kun viskoelastista (kuten lihasta ja ympäröivää pehmeämpää sidekudosta) rakennetta leivotaan ja möyhitään vähän aikaa, niin rakenne muuttuu enemmän pehmeäksi ja vähemmän kimmoisaksi olettaen, että tämä rullaus, tai hieronta tehdään oikein.

Olen huomannut, että useimmat hierojat ja rullailijat rullailevat lihaksen yli aivan liian nopealla tahdilla, jotta mitään olennaista muutosta lihaksessa ehtisi tapahtua.

Tämä johtuu lihaksen ja sidekudoksen elastisesta komponentista, joka ottaa voiman vastaan ennen, kuin viskoosi elementti (geelimäinen aine) pystyy painumaan pois paineen alta aiheuttaen paineen vaihtelua kudokseen. Siksi hierojat, joilla ei ole kiire mihinkään saavat parempia tuloksia kuin Teho- Touhot, tai ”let´s get it over with” asenteella rullailevat ihmiset.

Ainiin. Ja mitenkä ne lihakset, joita ei ikinä hierota, rullata, venytellä, tai muuten möyhennetä. Hiipiikö huoli puseroon näiden lihasten elämästä, vai herättääkö muunlaisia ajatuksia? Käykö näille lihaksille kalpaten, kun niitä ei käsitelläkään, tai venytetä ja vanuteta. On nimittäin erittäin epätodennäköistä, että ahkarakaan faskian käpistelijä, tai möyhentäjä ehtisi kaikkia lihaksia kalvoineen möyhentää.

Poikkijuovaisia, siis luustolihaksia ihmiskehossa on noin 700, riippuen laskutavasta ja anatomisista variaatioista. Valveutunut hieroja, tai manuaaliterapeutti on tietonen ja kiinnostunut noin 200- 300 lihaksesta. Loput noin 400 lihasta ovat sellaisia lihaksia, joihin ei pääse käsiksi, joista suurin osa ammattilaisistakaan ei ole edes kuullutkaan, eikä siten kohdista noihin lihaksiin mitään spesifisti kohdennettua käsittelyä.

Joten herää luonnollisesti kysymys, mitä näille lihaksille ja niitä ympäröiville faskioille käy? Ovatko ne tuomittu lyhenemään ja kiristymään, koska niitä ei ikinä kopeloida? Ja toisaalta, miksi nostetaan framille aina samat lihakset: lonkankoukistajat, rintalihakset, pakarat, selkälihakset ja syvät vatsalihakset yleisimpien joukossa? Niin ja takareidet tietysti. Ovatko nämä lihakset jotenkin tärkeämpiä VIP- lihaksia, toisten ollessa ihan tavallisia lihaksia, jotka joutavat olla omissa oloissaan?

Lihasten ja kalvojen käsittelystä puhun tässä samassa yhteydessä siksi, että käytännössä toista ei voi käsitellä vaikuttamatta toiseen. Yleensäkään kudoksia ei voi eikä kannata erotella spesifisyyden nimissä, kun kehomme toimii kuitenkin kokonaisuutena. Suuren faskian ilosanoman kirjan kirjoittaja Thomas Myers on todennut osuvasti lihaksista ja sidekudoksista, että ilman sidekudoksia, lihakset olisivat konsistenssiltaan lähellä smoothieta, jota voisi kaataa kuppiin.

Kuinkas nyt suu pannaan? No suu on helpointa pitää ihan tavallisessa asennossa, ei kannata purra hammasta, siitä tulee päänsärky. Mutta kannattaa sen sijaan lukaista tämä johtavan faskia- tutkijan kirjoittama artikkeli faskian muokkautumisesta, jossa tarjolla on fysiologisesti uskottavampi mekanismi, kuin ehkä tähän asti vallalla ollut biomekaaninen selitysmalli.

http://www.somatics.de/schleip2003.pdf

Caggiati A. (2000) Fascial relations and structure of the tributaries of the saphenous veins. Surg. Radiol. Anat. 22: 191-196.

Chila, A. (2011) Foundations of Osteopathic Medicine; 74-92.

Huijing P.A., Baan G.C., Rebel G.T. (1998) Non-myotendinous force transmission inrat extensor digitorum longus muscle. J. Exp. Biol. 201: 683-691. Huijing P.A. (1999) Muscular force transmission: a unified, dual or multiple system? A review and some explorative experimental results. Arch. Physiol. Biochem. 107: 292-311.

Langevin H.M. (2006a) Connective tissue: a body-wide signalling network? Med. Hypotheses 66: 1074-1077.

Stecco C., Porzionato A., Lancerotto L., Stecco A., Macchi V., Day J.A., De Caro R.(2008a) Histological study of the deep fasciae of the limbs. J. Bodyw. Mov. Ther.12: 225-230. Stecco C., Porzionato A., Macchi V., Stecco A., Vigato E., Parenti A., Delmas V., Alde-gheri R., De Caro R. (2008b) The expansions of the pectoral girdle muscles onto the brachial fascia: morphological aspects and spatial disposition. Cells Tissues Organs 188: 320-329.

Stecco C., Gagey O., Belloni A., Pozzuoli A., Porzionato A., Macchi V., Aldegheri R.,De Caro R., Delmas V. (2007) Anatomy of the deep fascia of the upper limb. Second part: study of innervation. Morphologie 91: 38-43. Stecco C., Porzionato A., Lancerotto L., Stecco A., Macchi V., Day J.A., De Caro R.2008a) Histological study of the deep fasciae of the limbs. J. Bodyw. Mov. Ther.12: 225-230.

Vleeming A., Pool-Goudzwaard A.L., Stoeckart R., van Wingerden J.P., Snijders C.J.(1995) The posterior layer of the thoracolumbar fascia. Its function in load transfer from spine to legs. Spine 20: 753-758.

Yahia H., Rhalmi S., Newman N. (1992) Sensory innervation of human toracolumbar fascia, an immunohistochemical study. Acta Orthop. Scand. 63:195-197.