Aamulla kerran.. ja aina

Jatketaan osittain ravintolinjalla.

Rakastan, RAKASTAN aamuja! Rakastan sitä, kun kello herättää viideltä ja kömmin ylös sängystä. Jos on viileää, laitan ensimmäisenä villasukat jalkaan istuessani sängyn laidalla. Nousen, varmistan että mieskin heräsi, tervehdin aamupalaa odottavaa kissaa muutamalla silityksellä ja jatkan matkaa vessaan. Tällä välin mies nousee, nostaa kaihtimet ikkunoista ylös, laittaa kahvin valumaan ja avaa telkkarin. Tulen vessasta, hän menee sinne. Avaan ehkä ikkunan tai pari matkalla keittiöön ja ensimmäisenä ruokin kissan, joka jo vessan oven takana odotti ruokkijaansa. Tuon jälkeen laitan itselleni aamupalan. Tässä kohtaa heräämisestä on kulunut ehkä viisi minuuttia.

..sitten vaniljainen proteiinijauhe.. ..sekoitetaan lusikalla, paakkuja saa jäädä.. ..ja Weetabixit sekaan. TAIVAALLISTA. Tässä vaiheessa mies häärää jo vieressä. Kun olen kaatanut maitoni, hän laittaa sitä itselleen sheikkeriin. Kun olen laittanut proteiinijauheen, hän ottaa sen ja laittaa maitonsa sekaan. Minä lähden keittiöstä telkkarin eteen syömään aamupalaani, hän juo protskunsa ja ottaa sitten ensimmäisen jättikahvikupillisen. Syön loppuja weetabixeistäni kun hän tulee kuppinsa kanssa sohvalle. Seuraavaksi haahuilen vatsa superonnellisena keittiöön ja taas vieressä tönöttänyt iloinen aamukissa lähtee mukaan, aamupalansa santsikierrokselle ja nauttii raksujansa kehräten. Kaadan itselleni jättikupillisen kahvia ja nautiskelen sen hitaasti sohvalla mieheni vieressä, joka oman kupillisensa jälkeen menee keittiöön ja laittaa itselleen annoksen kauramuroja samalla tavalla kuin minä teen weetabixieni kanssa. Ja pian ollaan taas sohvalla samaan aikaan. Mies juo vielä toisen jättikupillisen kahvia tuon jälkeen.

Nämä aamut ovat puhdasta nautintoa ja ihan joka tavalla. Näen auringon nousevan joka päivä (paitsi yleensä sunnuntaisin nukutaan tunnin-pari pidempään) ja muutamaan tuntiin on harvoin kiire minnekään. Saa valmistautua rauhassa yleensä yllättävän kiireiseen päivään. Vietän helposti kolmekin tuntia yöasussani. Tykkään myös aamuisin höpötellä mieheni kanssa. Aivan kaikesta. En ennen ollut aamuihmisiä. Jossain kohtaa, ehkä puolitoista vuotta sitten, aloin herätä aamulla aikaisemmin kuin oikeasti oli noustava. Siihen tykästyi. Huomasin, että rakastan rauhallisia aamuja. Jopa enemmän, kuin unta. Sittemmin olenkin oppinut, mikä on itselleni se optimaalinen unimäärä ja se ei ole kahdeksaa tuntia.

Meidän aamut menee aina tuolla rutiinilla. Se on hiottu viimeistä yksityiskohtaa myöten tuollaiseksi, jotta aamulla ei tarvitse käyttää päätänsä ennen kuin on tavaraa saanut koneeseen ja kahvia ensimmäiset siemaukset. :D Kaikki keittiön purnukat, vempeleet ja härvelit, kaikki ruokatarvikkeet ja muut, kaikki on mietitty juuri tukemaan tätä kaavaa. Jotta aamun saa käyntiin viidessä minuutissa, eikä tarvitse ajatella mitään muuta. Siispä voitte vain kuvitella, kuinka paljon tämä aamupalan kuvaaminen sotki tätä käytäntöä tänään. :D Tai se, kun siitä keskusteltiin illalla, että aamulla sitten kuvaan tuon. Kinusin, että anna mulle kaksi minuuttia ylimääräistä, lupaan suoriutua siinä ajassa! :’) Huh, onnistuin! Wohooo!