Liikaravitsemus Ravinto

Ali- ja liikaravitsemus heikentävät vastustuskykyä

Ravitsemustilalla on merkitystä taistelussa taudinaiheuttajia vastaan. Liikaravitsemus on tavallinen virheravitsemuksen muoto länsimaissa ja näyttäytyy usein lihavuutena. Liiallinen energiansaanti vaikuttaa epäedullisesti myös vastustuskykyyn. Suurentuneet rasvavarastot erityisesti vatsaontelossa näyttävät ruokkivan kroonista tulehdusta.

Lihavuuteen ja liikaravitsemukseen tiedetään liittyvän myös:

  • Suurentunut haavainfektioiden riski ja heikentynyt haavojen parantuminen
  • Mahdollisesti hengitysteiden, suoliston, maksan ja sapen infektioiden suurempi riski
  • Suurempi riski kuolla influenssaan

On vaikeaa erottaa mitkä riskitekijät liittyvät lihavuuteen suoraan ja mitkä lihomiseen johtavaan virheravitsemukseen. Liikaravitsemus ja siitä seuraava lihavuus on tila, johon voi usein liittyä puutteita monissa suojaravintoaineissa. Tätä ei terveydenhuollossa osata tunnistaa.

Myös aliravitsemuksen tiedetään merkittävästi huonontavan vastustuskykyä. Länsimaissa aliravittuja ovat usein pitkään sairaalahoidossa olleet ja vanhukset, koska sairastaminen ja ikä vaikuttavat epäedullisesti mm. ruokahaluun, ravintoaineiden imeytymiseen ja hyväksikäyttöön. Huono ravitsemustila voi olla myös itseaiheutettua. Nopea laihduttaminen ja erilaisten rajoitusruokavalioiden noudattaminen johtaa usein monien ravintoaineiden liian niukkaan saantiin.

Proteiinialiravitsemus heikentää synnynnäistä ja hankittua vastustuskykyä

Proteiinialiravitsemus on erityisesti köyhien maiden ja nälänhätäalueiden lasten vitsaus, mutta sitä esiintyy myös kehittyneissä maissa. Proteiinin puutos vähentää tulehdusvälittäjäaineiden tuotantoa ja vaikuttaa valkosolujen toimintaan. Se heikentää myös taudinaiheuttajien kulkua estäviä limakalvoja. Myös hankittu vastuskyky heikkenee, kun proteiinipuutos vaikuttaa valkosoluja tuottaviin elimiin ja vasta-aineiden tuotanto heikkenee.

Ikäännyttäessä proteiinin suhteellinen tarve kasvaa. Ikääntymiseen liittyvä proteiinivirheravitsemus ilmenee usein lihaskatona, jossa lihasmassan ja voiman puute heikentää toimintakykyä. Ikäihmisillä riittävästä proteiininsaannista on hyvä huolehtia myös vastustuskyvyn vuoksi.

Kovatehoinen liikunta voi lisätä proteiinintarvetta jopa 100 %. Riittämätön ravinnonsaanti voi johtaa urheilijoilla tilaan, jossa vastustuskyky on heikentynyt ja sairastellaan usein. Urheilijoilla ruokavaliota on hyvä tarkastella aina kokonaisuutena, mutta riittävä proteiininsaanti on helppo varmistaa syömällä säännöllisesti lihaa, kalaa, kanamunia, maitovalmisteita tai palkokasveja eri muodoissa. Myös proteiinilisän käyttö voi olla perusteltua.

Rasvaa tarvitaan vastustuskyvyn parantamiseksi

Rasvaa ajatellaan usein energian lähteenä, mutta niin sanotut välttämättömät rasvahapot alfalinoleenihappo ja linolihappo ovat myös suojaravintoaineita. Rasva voi vaikuttaa monella tavalla vastustuskykyyn:

  • Rasva toimii myös immuunisolujen energialähteenä
  • Rasvahappokoostumus immuunisolujen rakenteissa vaikuttaa niiden toimintaan
  • Rasvahapoilla on vaikutusta solukalvojen proteiinien toimintaan
  • Rasvahapot osallistuvat geenien toiminnan säätelyyn usealla eri tavalla
  • Rasvahapot toimivat tulehdusvälittäjäaineiden raaka-aineina

Tulehdus on synnynnäisen vastustuskyvyn keskeinen tekijä

Pitkäketjuiset omega-rasvahapot osallistuvat vastustuskykyyn liittyvän tulehduksen säätelyyn. Erityisen hyödyllisiltä vaikuttavat pitkäketjuiset omega-3-rasvahapot eikosapenteenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA). Ne varastoituvat osaksi valkosolujen solukalvoja vaikuttaen näiden solujen toimintaan ja lisäksi toimivat tulehdusvälittäjäaineiden raaka-aineina.

Elimistö muodostaa pitkäketjuisia omega-rasvahappoja muuntamalla niitä lyhytketjuisista monityydyttymättömistä rasvahapoista, joita on muun muassa pähkinöissä, siemenissä ja monissa kasviöljyissä. Muunto on rajallista ja voi olla hyödyllistä saada EPA:a ja DHA:a lisäksi myös ruokavaliosta.

EPA:n ja DHA:n parhaita lähteitä ovat rasvaiset kalat, joita olisi hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Tutkimuksissa kalaöljyn käyttö on antanut vastustuskyvyn suhteen ristiriitaisia tuloksia. Hyötyä on ollut vain, jos koehenkilöt ovat olleet iäkkäitä, mutta ei silloinkaan aina. Lisäksi on hyvä muistaa, että myös rasvaton kala on osoittautunut terveelliseksi ruoka-aineeksia. Kaikkia kalan terveyshyötyjä ei ole saavissa vain kalaöljyä käyttämällä. Kala onkin esimerkiksi hyvä seleenin lähde.

Eläinkokeiden perusteella myös konjugoidulla linolihapolla (CLA) voi olla vaikutusta vastustuskyvyn toimintaan, mutta tällä hetkellä vakuuttava näyttö ihmisen osalta puuttuu. Liha ja erityisesti maitorasva sisältävät luonnostaan CLA:a.


Tämä on vastustuskyky-aiheisen artikkelisarjan toinen osa. Kolmas osa, jossa käsitellään vitamiinien merkitystä vastustuskyvylle, julkaistaan loppuviikolla.

Kirjoittaja: Jan Verho

Jan Verho

Jan Verho on ravitsemusterapeutti, kouluttaja ja kirjoittaja. Terveystieteiden maisterin tutkinnon lisäksi Janilla on laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys.

Lue koko esittely

Lue myös: