Boksikyykkyä!

Tänään herättiin palautuneilla koivilla, ja se oli luonnollisesti varsin mukava asia, kun edessä oli jalkatreeniä! Kiirettä ei tänään tarvinnut pitää, joskaan en silti lusmuillutkaan. Joskus niinkin. ;) Sen sijaan käytin siihen perinteiseen jalkatreeniä edeltävään rullailuun aikaa vaikka kuinka. Ei tainnut paljoa tunnista puuttua, kun olin siinä valmis.. Vaikka mitään erikoista en rullannutkaan, ne perinteiset vain. Alakroppa joka suunnasta ja kohdasta ja sitten selkää. Tulipahan kunnolla rullattua!

Viime jalkatreenikerralla, kun pitkästä aikaa tuli kuvattua tuota treeniä sivulta päin (normaalisti aina edestä, tietokoneella, jotta näen itseni ruudulta peilien puutteessa), katselin siinä näkyvää takakyykkyäni aika pahalla silmällä. Ei näyttänyt nätiltä ollenkaan! Ei siinä mitään selkeää rumaa tai vaarallista ollut, mutta ei se nättikään ollut. Silloin tein vain kaksi sarjaa sitä ja totesin, että en osaa, antaa olla! Tänään sitten mietinkin mitä ottaa tilalle, kun ei laisinkaan huvittanut sitä enää tehdä. Vaikka olen tehnyt sitä aina samalla tavalla ja ei se ihan hyödytön ole ollut. Mutta nyt tahdoin tilalle kokeilla jotain muuta. Selasinkin taas osoitetta  www.exrx.net , mistä bongailen aina kaikki parhaat liikkeet. Todella hyvä sivusto, jos tahtoo lihasryhmittäin hakea liikkeitä! Tällä kertaa bongasin mm. boksikyykyn  ja sitä tahdoin tosi kovin kokeilla. Sitten kaivoin hyllystä hienon  Lihaskuntoharjoittelun anatomia -kirjan  (mikä on myös esitelty kirjapostauksessani  täällä ) ja selailin sitä. Takakyykky -kohtaa katselin suurella mielenkiinnolla.

Ja sieltähän se munkin tyyli löytyi oikean kyykkyasennon kuvista. Vaikka kyseisessä kuvassakin se näyttää rumalta omaan silmään! Rumaa, mutta silti ok. Olikin ilahduttavaa myös lukea kirjasta, että mikä on oikea takakyykkyasento. Se kun on paljon ihmiskohtaista. Toki perusasiat pohjalla pitää olla kunnossa, eli selkä suorana jne. Mutta syvyydet, leveydet ja muut sellaiset riippuu ihan ihmisestä ja käytettävissä olevista varusteista. Kunhan selkä ei pyöristy. Esimerkiksi mieheni ei tule koskaan tekemään kyykkyä syvänä ja tämä takakyykynkin syvyys on aika haastava. Anatomia ei anna periksi. Ei taivu, ei ole koskaan taipunut. Eri tavalla ollaan kaikki rakennettu. Toisilla meistä ei ole mahdollista tehdä muita kuin niiauskyykkyjä.

Mulla antaa anatomia periksi ja pääsen syväänkin kyykkyyn. Kovin leveitä kyykkyjä en pysty tekemään. Se saattaa todennäköisesti johtua joistain kireyksistä nivusissa tms. ja voisi hoitua niiden huoltamisella (vaikka niitä rullaankin aina auki), toisin kuin sitten taas miehelläni ei venyttelyt ja rullailut auta kyykkysyvyyteen millään lailla. En ole silti kokenut tätä leveysrajoitetta itselläni mitenkään rajoittavaksi. Jos olisin, olisin sitä kokeillut jo korjata. Mutta mielestäni se ei ole rikki, joten korjattavaa ei ole.

Vaikka yhtäkkiä ruma takakyykkyni olikin ok, olin jo innostunut boksikyykystä tosi kovin ja tahdoin sen ehdottomasti tehdä. Ensimmäistä kertaa ikinä! Vähän piti miettiä, että minkä päälle istahdan, mikä on sopivalla korkeudella ja mikä ei luista alta pois vahingossakaan. Kunnes keksin, että noita rahejahan meillä on! Mies sai sellaisen mulle raahata alakertaan, sillä portaat pelottaa meikäkompuroijaa, joten sellaisen sylittely niissä portaissa ei ollut kenenkään edun mukaista.

Aloittelin split squatilla, jatkoin syväkyykyllä ja sitten oli boksittelun vuoro. Ensimmäinen setti meni pelkällä tangolla, kun en yhtään tiennyt miten koko liike tulee menemään ja miltä se tuntuu. Sillä tein viisitoista toistoa ja lopetin, kun oli selkeää, että painoa oli liian vähän. Itse liike tuntui todella hyvältä! Lisää painoa tankoon ja oli jo melkein kohdillaan. Viimeiset toistot meni tuimalla ilmeellä ja hapotti aivan kamalasti (ihanasti). Kolmanteen sarjaan taas lisää painoa ja se oli siinä. P*rkele mikä polte!! Ei ikinä, ei missään kyykkyversiossa ole tuntunut tältä kuin tässä! Polttelut sijoittui juurikin tuonne takalistoon, minne kuuluukin. Tämä oli rakkautta ensikyykkäyksellä ja tämä tulee ehkä vaan ikuisesti jäämään mun treeneihin. Tykästyin niin kovin, että harkitsen aloittavani tällä ensi kerralla. Syrjäyttää splitin ykköspaikalta!

Treeni jatkui jullella ja leg curlilla, joiden jälkeen tuli tehtyä ne lisähauikset, jotka eivät normaalisti tähän treeniin kuulu, mutta jotka nyt kuuluivat. Treeni oli ohi tunnissa ja vartissa. Portaiden ylös kävely ei ollut hauskaa. Jalat oli ihan voimattomat. Ja joudun jo nyt kävelemään kankeasti, kun treenistä on aikaa vasta jokunen hassu tunti. Boksikyykky on rakkautta. <3 Oonko yksin rakkauteni kanssa?

Jalkatreenin jälkeen oli luonnollisesti ne perinteiset voisin syödä hevosen jos söisin hevosia -fiilikset. Suihkun kautta ruokapöytään, jonne päätyi uunissa sillä välin kypsyneet perunalohkot. Ne pakasteet. Oolannin Tuli Kuuma -merkkiset. Citymarketista, yksinoikeudella. Nomnom.

Voi jösses, että mää tykkään perunasta. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Kaikessa muodossa. Voisin syödä vaikka aamupalaksi ja jokapalaksi ja jokaruoaksi. Joskus paistelin aina aamupalaksi perunoita (tai sitten söin pizzaa tai eineshamppareita tai suklaata ja Batterya..). Mutta silloin olin varsin pullukka. :D Parempi siis jättää nämä perunansyönnit omalla kohdallani pariin kertaan viikossa. ;)

Loppuilta menee pitkälti X-asennossa ja rentoutuen erinäisin keinoin. Katsotaan huomenna kuka taipuu pytylle ja kuka ei. Tahtoisin kyllä taipua. Täällä on korkeammat pytytkin kuin Skotlannissa oli, nämä painaa koipiin jo muutenkin. :D