Eat Pray Love – Bali

Huomasin, että sattumalta olen kolunnut samoja maita tässä muutaman vuoden sisällä kuin päähenkilö kirjassa ja saman nimisessä elokuvassa ”Eat Pray Love”.

Italiassa kirjan/elokuvan päähenkilö söi ja opiskeli italiaa. No joo, olen kyllä yrittänyt opiskella italiaa satunnaisen motivoituneesti, mutta Italiassa olin unohtanut lähes kaiken. Ruoka oli kyllä hyvää.

Intiassa päähenkilö meditoi. En ollut suunnitellut joutuvani Intiaan viime Nepalin kierroksella, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin joku maanjäristys muuttaa suunnitelmia. Mutta tuota… Ei vissiin oltu meditoinnille suotuisissa paikoissa ehkä… Jollei oteta asiaa haasteen kannalta: zen-tilassa oli tekemistä Delhin härdellin keskellä.

Balilla päähenkilö löysi elämänsä rakkauden. Ei mennyt sekään, ihme kyllä, tammikuun Balin reissulla ihan niinkuin elokuvissa… Jollei ole kyse komediallisesta versiosta? Haaviin tarttui, tai oikeastaan roskiksen kannen alle joutui, ainoastaan hotellihuoneessa ollut lentävä torakka. Meinasin todeta, että parempi kai sekin kuin ei mitään, mutta tosi asiassa olisi se torakka saanut lennellä ihan jossain muualla :D

Rafting-reissulla tosin ohitettiin sattumoisin tuon kyseisen ”Eat Pray Love” -elokuvan kuvauspaikka. Ei liene yllätys, että kuvauspaikka oli saaren kalleimpia hotelleja, keskellä viidakkoa. Mutta aika makeen näköinen paikka silti. En saanut kuvaa otettua, koska oli niin vaivalloista kaivaa kameraa taskusta ja meloa samaan aikaan.

Tammikuun puolen välin tienoilla olimme siis ystäväni kanssa Balilla. Loman aluksi olimme Sanurissa. Viimeistä edeltävän päivän iltana bongasimme matkatoimiston ”Nicktours” , jonne suuntasimme heti seuraavana aamuna. Nicktoursin kautta olisi voinut tehdä vaikka mitä, ja suhteellisen halvalla. Mutta koska oltiin niin myöhässä, niin ainut, jonne voimme lähteä, oli river rafting. Se reissu siis järjestettiin iltapäivällä, kun kaikkiin muihin olisi pitänyt lähteä aamulla. Mutta ei ollut ollenkaan huonompi sattumavalinta sekään. Paattiin otettiin yleensä 6 henkeä, mutta meillä oli tuuria, ja saimme ystäväni kanssa ihan oman paatin (+opas). Se oli niin hauskaa touhua, että harmitti, ettei voitu päästä isompiin koskiin…

Sanurissa käytiin huijattavana tori-alueella (pyytävät sitten Bali-untuvikoilta n. 7 -kertaisia hintoja…) ja ihailemassa merenrantamaisemia pitkän hiekkarannan varrelta. Kaikenlaista vesiurheilumahdollisuutta olisi ollut tarjolla. Päätettiin kuitenkin, että ainakin surffaus voi jäädä johonkin toiseen kertaan. Jotenkin tuntui sille, ettei sitä parissa päivässä ehkä ehdi oppia…

Sanurista lähdimme loman puolivälissä Amediin, jonka tiesimme olevan rauhallisempi paikka kuin Sanur. Ja tosiaankin oli. Paikka oli erikoistunut sukellus- ja snorklausmeininkeihin, ja siinäpä se oikeastaan olikin, mitä siellä voi tehdä. Jollei lasketa kirjojen lukemista bungalowin terassilla. En muistakaan, että milloin olisin viimeksi lukenut kaksi kirjaa näin nopeasti. Toisaalta nopeuslukuun saattoi vaikuttaa pieni kilpailullinen tilanne, että kumpi lukee nopeammin. Hävisin molemmat kisat. Hmm… Olikohan meillä tekemisen puutetta..?

Bungalow-paratiisista sai kätevästi varattua reissuja joka suuntaan ja hieromapöydälle. Käytiin tainnuttamassa itsemme hierojan pöydällä, ja sitten lähdettiin tutkimaan meren ihmeitä. Piti käydä vain snorkkeloimassa, mutta siitäpä innostuttiin niin paljon, että täytyi käydä myös sukeltamassa. En ollut ennen sukeltanut, ja hetken mietiskelin asiaa, että näinköhän pystyn olemaan intoilematta ja vain hengittämään rauhallisesti siellä… Nimittäin snorkkelinkin melkein nielaisin bongattuani meren pohjassa sen laivan hylyn, jota olimme tulleet etsimään.

Sukelluskokeilun teimme Ecodiven kautta, mikä olikin hyvin positiivinen yllätys. Saimme 95 dollarilla teoriaopastuksen, 45 min sukellusharjoittelua lähirannalla ja lopuksi sukelsimme 45 min U.S.A. T Libertyn hylyllä. Kaupan päälle saimme vielä videonkin reissusta :) Alkuharkat tulivat kyllä tarpeeseen, koska sen ansiosta Libertyn hylyllä jo pystyin nauttimaankin maisemista… Harjoituksissa puhaltelin koko ajan vahingossa nenän kautta ulos, sillä seurauksella, että maskiin tuli jatkuvasti vettä ja näkyvyyskin oli huuruinen. Onneksi ope oli hyvä ja huomasi tämän. Muuten en olisi varmaan tajunnut, että mitä oikein tein. Ope myös ”talutti” minua koko sukelluksen ajan. Navigaatio-ongelmani ei siis ehkä poistu veden allakaan..? Sen verran suun kautta hengittämiseen piti kyllä keskittyä, että en pystynyt kontrolloimaan korkeutta tai oikein mitään muutakaan. Mutta onneksi oli ope, joka piti huolen niistä. Kaikista epäilyksistä huolimatta en kuitenkaan koittanut nielaista regulaattoria ja pysyin yllättävän coolina :) Jos pitäisi sanoa, että mikä sukelluksessa yllätti, niin ne sukelluskamppeet painoivat aika paljon maan pinnalla (20 kg muistaakseni). Ja räpylöiden laittaminen jalkaan rantaveden aallokossa tasapainoillen, ne kamppeet selässä, oli myös yllättävän hankala temppu :D

Loman viimeisenä päivänä mietittiin, että mitäs nyt vielä tehtäisiin, kun kirjatkin oli jo luettu. Lähdettiin pienelle Balin kierrokselle, johon kuului vesitemppelissä olleen apinan kuvausta, kahviostoksia, kangaspuita ja parrakkaan kalan syömistä.

Semmoinen oli se reissu, ja nyt alkaa jo olla mietteet siinä, että suostuuko eräs vuori tänä vuonna valloittumaan. Huhtikuussa lähtis tää taas sitä suostuttelemaan… Nyt olen jopa vähän treenaillut sitä varten, joten ehkä on silleestikin paremmat mahikset. Ja maanjäristyshän ei voi tulla kahta kertaa peräkkäin samaan aikaan ja paikkaan? Eikö niin?

Kiitos seurasta ja katotaas, keksinkö jotain kirjoittelemista vielä ennen vuorikiipeilyä. Laters then!

Kuvat: omia otoksia, paitsi rafting-kuva on tuntemattoman balilaisen paparazzin ottama