Ei tekosyitä, nyt loppu valittaminen

On alkanut tuntumaan siltä, ettei jengi tajua tuloksien vaativan kovaa työtä. Mahdollisesti jopa hikeä parin sankollisen edestä. Miksi on ”lupa” stressata töistä, parisuhteesta tai maitopurkin jäämisestä pöydälle sydänkohtaukseen asti, mutta kuntosalin ja liikunnan, terveyden ylläpitämisen pitäisi olla aina sateenkaaria ja glitteriä.

Olen vuosien aikana saanut kuulla niin omasta kuin muidenkin suusta mitä ihmeellisimpiä tekosyitä, kuten: on kiire, perhe vie liikaa aikaa, olen liian huonossa kunnossa, ei ole rahaa, terveellinen elämä on tylsää, liian vaikeaa, pelottaa mennä kuntosalille, ei ole vaatteita, minut tuomitaan turhamaisena, ei ole motivaatiota, ei ole mun juttu… blaablaablaa sanon minä. Huonot perustelut tässä:

Minun ongelmat, niin isot ja pienet:

-Rakenteellinen skolioosi lannerangassa: korsettihoito murrosiässä 2vuotta. Aiheuttaa alaselkäkipuja ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä.

-Ihmeellinen kävelytyyli: paino tulee kävellessä ja seisoessa ulkosyrjälle aiheuttaa kipuilua

-Vasen nilkka, dorsifleksio rajoittunut: aiheuttaa kipuilua etenkin polveen, toispuoleisuutta ja tuottaa ongelmia nilkan asennonhallinnassa.

-Syömishäiriöstä ja masennuksesta toipuminen: En jaksa niin paljon kuin ns. normaali ihminen: tarvitsen superisti unta, rakkautta, haleja, pusuja ja jäätelöä!

-Perusluonteeltani olen laiskiainen

-Sydänongelmat: syön joka päivä beetasalpaajia. Olen käynyt rasituskokeessa ja EKG:n vuorokausirekisteröinnissä: 4000 rytmihäiriötä päivässä. Monilla meistä on rytmihäiriöitä, mutta ne ovat usein oireettomia ja hyvälaatuisia. Minulle nämä pirulaiset aiheuttavat kuitenkin ongelmia

-En ole nukkunut kunnolla ikinä, aldrig, milloinkaan, koskaan, ever, never. Olen käyttänyt mm. näitä ’’unilääkkeitä’’ : melatoniini kaikilla mahdollisilla annostuksilla, Mirtazapiini, Zopinox, Stella, Doxal, Ketipinor. You name it ja kaikki on kuraa. Käytän nukkuessani pimennysverhoja ja korvatulppia, muuten en varmaan nukkuisi sekuntiakaan.

Tällä haluan tuoda esille, että treenaaminen ja terveellinen elämäntyyli ei ole helppoa ja jokaisella on omat pienet ja suuret murheensa, mutta se lopussa kova työ palkitaan! On myös paljon eroa siinä, miten henkilökohtaiset vastoinkäymiset otetaan vastaan: Jäädäänkö tuleen makaamaan, opitaan virheistä, mennään eteenpäin vai masennutaan lopullisesti ja viillellään ranteet auki villasukalla.

Ja lopuksi treeniohjelma Lihajuna , joka on meikän motivaation lähde viimekuukausina:

Tämän super rankan, haastavan ja kehittävän rääkin on kehittänyt Timo Kettunen . Näin Timoa juuri koulutus viikonloppuna ja taisi äijjä jopa kehaista parantunutta lihaserottuvuuttani ja tietysti hauista ;) Treeneissä haetaan erityisesti tuntumaa vajaallakin liikeradalla, hitailla toistolla, pitkillä sarjoilla ja suht pienillä painoilla.

Voin silti puhtain sydämin väittää, ettei ole ollut sellaista hetkeä milloin en olisi halunnut mennä salille. Lihajunan kuormittavuus on toki vaikeuttanut jokapäiväistä elämääni hieman. Etureisipäivän jälkeen vessanpöntölle istuminen tuntuu vähintäänkin puolimaratonille, käsien nostaminen olkapää päivän jälkeen tuntuu uudelle olkapää treenille ja simppeli kävely takareisi + pakara päivän jälkimainingeissa on enemmänkin jalkojen nostamista käsien avustuksella askel askeleelta. Hauskaa on kuitenkin ollut senkin edestä!

Nyt kaikki perä ylös penkistä ja menoks!

PS. Mitä ongelmia teillä on?

PPS. Milloin olette OIKEASTI vaihtaneet treeniohjelmaanne?

PPPS. Minun sekoiluani voi seurata myös instagramissa nimimerkillä hhandu

Ironbiatch kiittää ja lähtee salille!