Erityisherkkä vai vain normaalia herkempi introvertti

En usko että erityisherkkiä ihmisiä on olemassa. Sen sijaan uskon että niin sanottu erityisherkkyys on turhaan muiden toimesta jalustalle nostettu – ja ehkä jopa tarkoitushakuinen – ominaisuus joka ilmenee vain normaalia sensitiivisemmillä introverteilla.

Sen sijaan uskon kyllä, että koetut oireet ja luonteenpiirteet ovat todellisia ja monilla on jopa vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan niiden takia. Tiedän kyllä hyvin, että erityisherkkyys on kiistelty aihealue jonka olemassaolosta ollaan montaa eri mieltä. Jos koet olevasi erityisherkkä niin en minä sitä sinulta ole ottamassa pois. Jokaisella on oikeus kokea oma elämänsä kuten haluaa.

Vaikka edellisessä kirjoituksessani mainitsin, että blogi on lähes lähdeviitteetön, lisäsin niitä tähän tekstiin kuitenkin fysiologisten väitteiden kohdalla muutamia. Niiden kautta on myös mahdollista ehkä löytää tarkempaa tietoa aiheesta.

Lyhyt johdanto. Olen ollut viime vuosina äärimmäisen kiinnostunut dopamiinista koska se osoittautui ratkaisevaksi tekijäksi oman, 35 vuotta kestäneen unihäiriön hoidossa. Olen törmännyt dopamiiniin niin monessa asiayhteydessä, että olen vakuuttunut sen olevan yksi tärkeimmistä välittäjäaineistamme. Dopamiini on mukana lähes kaikessa aina vuorokausirytmistä ja lämpötilan säätelystä aivojen palkintojärjestelmään ja obesiteettiin.

Uskonkin itse asiassa, että monet päivittäin kokemistamme satunnaisista ja pysyvemmistä oireista ovat dopamiinin ja monen muun keskushermoston välittäjäaineen tuottamia ”elimistön eri tilojen mikrojaksoja” joita vain tulkitaan alitajuisesti väärin. Nämä mikrojaksot ohjaavat meidän käytöstämme ja kertovat mitä elimistöltämme sillä hetkellä puuttuu. Näin ollen esimerkiksi magnesiumvaje voi olla vain hetkellistä ja sen syöminen ravintolisänä on ehkä turhaa.

Tai kun elimistö huutaa makeanhimossaan sokeria, se voi johtua vain edellisen yön tietyn unijakson häiriintymisen aiheuttamasta lievästä univajeesta ja sitä kautta aavistuksen lisääntyneestä energiankulutuksesta, mikä sysää elimistön glukoositasapainon hetkellisesti kallelleen. Tai kun elimistön tekee mieli olutta, se voi johtua vain kohonneesta dopamiinipitoisuudesta. Välittäjäaineet vaikuttavat jopa makuaisteihimme tätä kautta.

Tila ei siis välttämättä ole pysyvä eikä kerro mitään esimerkiksi elimistön kroonisesta vajaustilasta, eikä näin ollen aiheuta mitään sen kummempia toimenpiteitä. Ongelmana vain tahtoo olla, että ihmisen on pakko löytää seuraamuksille syy, jolloin tiedonhaluinen, mutta sitä käsittelemään kykenemätön ihminen jää muiden tarjoaman, usein epäoleellisen ja mainontaa piilottavan tiedon varaan.

Noh, tämä on vain pohdintaa. Introvertti ja ekstrovertti ovat kuitenkin olemassa olevia, luonteenpiirteitä ja käytöstä kuvaavia termejä. Käytän niitä tässä vain selkeyden ja yleistajuisuuden vuoksi, muuten on oikeastaan sama miksi tietyn ominaisuuden omaavia ihmisiä kutsuu. Termit ja määritelmät eivät koskaan osu täsmälleen oikeaan, mutta jotta teksti ei menisi täysin diipailuksi, pysytään näissä.

Introvertin ja ekstrovertin erot voidaan lyhyesti määritellä siten, että ensin mainitun energian vievät muut ihmiset ja toiminta, kun taas jälkimmäinen tarvitsee sosiaalisuutta ja aktiivisuutta. Introvertti pitää yksinolosta, mutta nauttii myös muiden seurasta jos saa valita itse seuransa. Ekstrovertti taas on aina valmis menemään. Tämä ei tarkoita sitä että introverttityyppiset ihmiset olisivat sisäänpäin sulkeutuneita tai epävarmoja, muttei myöskään sitä että kaikki ekstrovertit olisivat adrenaliininarkkareita ja koko ajan menossa. Myöskään älykkyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä eikä introvertti/ekstovertti-ajattelu sulje esimerkiksi temperamenttiajattelua pois.

Introverttien ja ekstroverttien aivot ovat erilaiset. Sen lisäksi että ne aktivoituvat eri tavalla eri tilanteissa, on niiden dopamiini- ja asetyylikoliinijärjestelmässä (1) sekä prefrontaalisen aivokuoren rakenteessa eroja (2). Introverteilla vaikuttaisi olevan myös enemmän hermostollista aktiviisuutta (3), mikä tarkoittaisi eroja muun muassa muistin toiminnassa ja motoriikassa. Väitetään myös, että introvertit eivät saa dopamiinivaikutuksen takia yhtä paljon iloa esim. luontodokumenteista puutteellisen palkintojärjestelmän toiminnan takia (4) ja ekstrovertit kiinnittäisivät enemmän huomioita ihmisten kasvoihin (5). Introvertit puhuvat konkreettisemmin (6) ja ekstrovertit pukeutuvat koreammin (7).

Vallalla olevien teorioiden mukaan introvertit ovat yksinkertaisesti herkempiä (sensitiivisempiä) dopamiinin vaikutuksille kuin ekstrovertit. Tätä voisi verrata vaikka tilanteeseen jossa introvertin ”tarvekuppi” tulee nopeammin täyteen kuin ekstrovertin. Luonnollisesti myös tämä teoria on haastettu (8,9), vaikka moni tutkimus viittaakin, että introverttien toimintaan johtava, aivoissa toimiva dopamiini- ja/tai asetyliinikoliinrata oli pidempi – tai kiertäisi ainakin useamman mutkan – kuin ekstroverttien vastaava. Tämä selittäisi miksi introvertit hakevat esimerkiksi pidempään sanoja tai miettivät tekojensa seurauksia enemmän.

On myös esitetty, että ekstrovertit olisivat onnellisempia (10), mutta tätä ei voitane koskaan allekirjoittaa täysin, koska onnen määritelmä on hyvin vaikea ja yksilöllinen. Lisäksi monikaan viittamani tutkimus ei ole suoraan yleistettävissä suurin, heterogeenisiin väkijoukkoihin.

Kukaan ei ole kuitenkaan yleensä täysi introvertti tai ekstrovertti. Erilaiset aivokemioiden säätelyhäiriöt, aivovammat, lääkkeet ja esimerkiksi alkoholi saattavat muuttaa luonnettamme ns. normaalista poikkeavaksi. Introvertista tulee humalassa ekstrovertti, dopamiiniaineenvaihduntaan alentavasti vaikuttavaa käyttävä lääkeainetta ekstrovertti häviää omiin oloihinsa, kun taas dopamiiniaineenvaihduntaa boostaavaa lääkitystä käyttävä introvertti alkaa käyttäytyä jopa lähes itsetuhoisesti.

Itse olen selkeästi introvertti, mutta esimerkiksi alkoholi saa minut hypersosiaaliseksi. Minulla on myös dopamiinitasoja nostava lääkitys. Estoja minulla ei ole koskaan ollut, mikä taas selittynee osittain mielialansäätelyhäiriöllä. Olen kuitenkin syntynyt tällaiseksi, ominaisuudet eivät ole missään nimessä opittuja. Haen usein pitkään sanoja, viihdyn yksin mutta en toisaalta elä minkäänlaisessa rytmissä tai rutiineissa. Olen tietyille asioille hyvin empaattinen ja tietynlainen musiikki tai elävän kuvan ja äänimaailman yhdistelmä saa minut helposti itkemään. Eräässä vaiheessa elämää, kun dopamiinitasoni olivat selvästi univajeen takia matalalla, olin erittäin lämpöherkkä. Väsyneenä olen edelleen herkkä melulle, muuten kaikki on yleensä ok.

Jossain vaiheessa oireeni olisivat usean vuoden ajan selvästi niputtaneet minut erityisherkäksi. En ole sellainen kuitenkaan koskaan kokenut olevani, vaan kuten lopulta paljastui, kaikki johtui synnynnäisestä taipumuksesta liian matalaan dopamiinipitoisuuteen. Koenkin, että jos olisin päätynyt olemaan ”vain” erityisherkkä, olisin tyytynyt kohtalooni ja luullut olevani sellainen koko loppuelämäni.

Erityisherkät kokevat usein oireensa normaalia voimakkaampana. He kokevat myös olevansa usein erilaisia kuin muut. Erilaisuutta ei ole aina katsottu hyvällä ja ehkäpä meillä on vielä jossain alitajunnassa sellainen ajatus, että erilaisuus on huono asia ja sitä kautta oma herkkyys koetaan poikkeavana. Koska omille tuntemuksille ei myöskään tiedetä syytä, niin epävarmuus lisää joukkoon kuulumattomuuden vaikutusta.

Teoriani mukaan syy on nimenomaan dopamiinijärjestelmän sensitiivisyydessä. Olen huomannut introverteissa erilaisia yhteneväisiä piirteitä ja rakennellut logiikkaa mistä ne voisivat johtua. Luonnollisesti nämä esiintyvät erilaisissa ihmisissä eri vahvuuksilla. Tässä tekstissä ei oteta suoria psykosomaattisia vaikutuksia millään tavalla huomioon, saati tehdä erotusdiagnooseja erilaisten käytökseen vaikuttavien sairauksien välillä. En osaa sanoa kuinka monen näistä pitää toteutua että voidaan niputtaa ihmisiä samanlaisiin kategorioihin, eikä minulla ole myöskään minkäänlaista pyskologista kompetenssia väittää yhtään mitään.

Pohtia kuitenkin aina voin.

Introverteilla ja ns. erityisherkillä tuntuisi esiintyvän valtaosa seuraavista oireista/ilmiöistä.

Voimakkaat stressireaktiot voivat olla kaikkien alla olevien syy tai seuraus. Stressireaktio ja siitä johtuvat oireet voivat olla täysin psykosomaattisia ja ”ajatuksilla aiheutettuja”, mikä taas voi johtua nimenomaan siitä että omaa reaktiota ympäristölle ei osata selittää ja sitä ehkä jopa hävetään.

GI-kanavan ongelmat , kuten pähkinänsärkijäruokatorvi, refluksi, ilmavaivat ja ruoansulatushäiriöt. Näiden esiintyvyys on mielestäni paljon suurempi introverteilla. Sitä on vaikea sanoa kuinka paljon näistä oireista johtuu hermostosta ja kuinka suuri osa on vain oireilua kaikelle muulle. Joka tapauksessa, introvertit tuntuvat jännittävän enemmän mahallaan ja vessassa pitää ravata normaalia enemmän, olipa sitten kyseessä tentti, matkalle lähtö tai elokuvateatterissa käynti.

Unihäiriöt ja varsinkin herkkäunisuus. Tämä voi olla myös opittua. Jotta unihäiriö voitaisiin laskea tähän oireistoon, sen olisi täytynyt olla aina jollain tasolla mukana elämässä. Oman kokemukseni mukaan läpi elämän kestävät unihäiriöt alkavat pahentua noin 30 ikävuoden jälkeen. Oletan, että tässä kohtaa hermostosta alkaa loppua pikku hiljaa palautumisreservi ja vaikutus suurenee vuosi vuodelta.

Hahmotushäiriöt , eli ajan ja paikan ongelmat. Matemaattiset ongelmat, vasemman ja oikean sekoittaminen, analogisen kellotaulun hahmottamisen vaikeus… oppimisvaikeudet ja erilaiset hahmotushäiriöt eivät tarkoittaneet että olit koulussa laiska (kuten ei lapsuuden unihäiriökään), vaan että dopamiinijärjestelmässäsi on ehkä aina ollut jonkinlainen häiriö.

Lihasjumit tuntuvat olevan ehkä yleisempiä introverteilla. Dopamiini nimittäin vaikuttaa myös lihastonukseen. Vaikutus voi tulla myös kohonneen prolaktiinipitoisuuden kautta (joka johtaa alentuneisiin dopamiinitasoihin). Lihasjumit voivat johtua myös välittäjäainejärjestelmän väsymisestä (katso väsymys jäljempänä).

Aistiärsykkeet ilmenevät vahvempana (hermoston yliherkkyys) ja väsymys vahvistaa niitä (katso väsymys jäljempänä). Peitto tuntuu iholla ahdistavalta, kosketusta kavahdetaan, on liian kuuma, meteli hakkaa päätä… nämä ovat yhteisiä oireita aistiyliherkällä. Myös univaje vaikuttaa näihin dopamiinin säätelyn kautta.

Erilainen musiikkimaku. Introvertit pitävät usein haastavammasta tai teknisestä musiikista. Ok, musiikkimakua on toki hankala mitata ja oikeasti kaikilla on toisistaan poikkeava musiikkimaku, mutta usein hiljaisemmat, pohtivat ihmiset kuuntelevat ehkä mielellään teknisempää musiikkia kuten metallimusiikkia tai klassista, kun taas ekstrovertit eivät vaadi musiikiltaan niin paljon vaan suoraviivaisempi musiikki käy. Tämä ehkä siksi, että musiikkikin ”kiertää” aivoissa pidempään ja sen rakennetta analysoidaan alitajuisesti enemmän. Tämän perusteella voidaan pohtia, käyvätkö ekstrovertit enemmän esim. tanssimassa diskossa ja introvertit rauhallisimmissa konserteissa/kuuntelevat musiikkia mieluiten kotonaan. Toki syy käytökselle voi olla myös toisen halu hakeutua sosiaaliin ympyröihin ja toisen vältellä niitä. Toisaalta kokemukseni mukaan muusikoissa vaikuttaisi olevan ehkä hieman enemmän introvertteja, jota taas voisi perustella introverttien aivojen suuremmalla motorisella aktiivisuudella.

Väsymys tulee nopeammin ja se on raskaampaa. Tälle on looginen selitys ja se johtunee välittäjäainereseptoreiden nopeammasta kyllästymisestä (saturaatiosta), jolloin jaksaminen loppuu nopeammin ja palautuminen on hitaampaa. Introvertti voi halutessaan kyllä piiskata itsestään irti vaikka kuinka paljon esimerkiksi pakollisen työputken takia, mutta toipuminen on hitaampaa ja siihen menee päiviä. Tätä voisi verrata vaikka amfetamiininkäyttäjän väsymykseen. Kun on ensin painettu menemään päiväkausia täysiä, täytyy aineen hävitessä elimistöstä ottaa kerralla enemmän takaisin.

Empatia ja muut tunnereaktiot ilmenevät usein hyvin vahvana, jopa hysteriana, mutta vain asioihin joilla on oikeasti merkitystä. Toisin sanoen, empatian ja muiden kohteet on ennalta valittu. Tämä valinta ei välttämättä ole tiedostettua vaan sen juuret saattavat juontaa jopa kymmenien vuosien taakse. Tunnereaktio on kuitenkin aina kohdennettu ja liittyy jossain määrin palkkiojärjestelmään.

Tarve selittää oireita tai hävetä/kummastella niitä. Tämä on järjetöntä, mutta yhteiskunta tuntuu olevan tehty aamuseitsemältä herääville ekstroverteille ja kaikki muut ovat joko sairaita tai laiskoja. Ei mene läpi.

Joka ikinen yllä mainittu asia voidaan viimeistä lukuunottamatta yhdistää (ainakin) dopamiinin (ja asetyylikoliinin) säätelyyn. Tämän perusteella olenkin tullut johtopäätökseen, että mitään erityisherkkyyttä ei ole olemassakaan, vaan kyseessä on introvertismin muoto joka on sidottu aikaan ja paikkaan, mutta johon vaikuttavat myös esim. ympäristö ja kulttuuri. Jos aivokemiat niin päättävät, niin ihmisen käytös voi muuttua silmänräpäyksessä täysin päinvastaiseksi. Tästä esimerkkinä vaikkapa viinashotti tai rakastuminen. Näin ollen erityysherkkyyttäkin pitäisi pystyä säätelemään vaikuttamalla dopamiiniaineenvaihduntaan.

Jos kokisin olevani erityisherkkä, niin kokisin sen myös elämää rajoittavaksi tekijäksi ja haluaisin siitä eroon.

Mitä mieltä sinä olet? Ajatus tähän tekstiin lähti tästä artikkelista.

1. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0926641005002880 2. http://www.jneurosci.org/content/32/50/18087.short 3. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0191886997000275 4. http://journal.frontiersin.org/article/10.3389/fnhum.2013.00288/abstract 5. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3129862/ 6. http://jls.sagepub.com/content/32/2/191 7. http://psycnet.apa.org/psycinfo/1981-26914-001 8. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11301519 9. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16834487 10. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/019188699090157M