Moni perintötekijöiden tai kovan työn ansiosta trimmatulla vartalolla varustettu kokee, että itsestään huolehtivaa ihmistä saa nykyisin arvostella avoimen törkeästi – pelkän ulkonäön ja elämäntapojen perusteella. Sen sijaan ylipainosta yritetään yhä puhua varovaisen korrektisti. Ilmiölle on nimi – Fit shaming.

Terveellinen elämäntyyli ja urheiluharrastus saatetaan rinnastetaan tiukkapipoisuuteen ja nautinnon kieltämiseen. Siitäkin huolimatta, että monelle urheilijalle laadukas gourmetruoka, itselle rakas laji ja riittävä rentoutuminen ovat todellista elämästä nauttimista ja tuovat kauniin ulkokuoren sivutuotteena.

Kiinteä lihaksikas vartalo voi tulla jopa niin vähäisellä työllä, että tämä herättää epäuskoa tai kateutta niissä, jotka joutuvat näkemään huomattavasti enemmän vaivaa saadakseen lihaksia erottumaan tai välttääkseen edes ylipainon kertymistä.

Lopulta vuosien katkeruus omaan kehoon kodistuneesta arvostelusta, ”fat shamingistä” ja turhauttavat painon jojoilukierteet epäonnistuneiden laihdutuskuurien seurauksena saavat joissain ihmisissä aikaan voimakkaitakin vastareaktioita. Näihin kuuluvat esimerkiksi luonnostaan hoikkia ihmisiä tai urheilijoita halventavien myyttien ruokkiminen seuraavilla tavoilla: ”Todellinen nainen ei ole laiha, vaan muodokas.””Jos olisin yksinäinen, itsekeskeinen sinkku, jolla ei ole vastuullaan tätä koko perheen hyvinvointia, voisin minäkin treenata tuollaisen kropan.” ”Tuommoista turhanpäiväistä kaupunkilaisten kotkotusta, menisivät hakkaamaan vaikka halkoja.”

Mikä motivoi aikuista ihmistä latelemaan muiden ulkonäöstä ja ruokavalinnoista ikäviä kommentteja? Mitä on tehtävissä vai kannattaako tehdä mitään?

Fit shaming – taustat

Fit shamingin taustalla saattaa olla kokemus siitä, että itsestä huolehtiminen, varsinkin jos se liittyy ulkonäköön, on täysin vastaan kaikkea sitä mitä selkäytimiimme on iskostettu kunniallisesta elämäntyylistä. Ulkonäkö saa olla kaunis, kunhan sitä ei tuoda mitenkään esille tai pyritä omalla työllä edistämään. Kunnon kansalainen tekee aina jotain hyödyllistä ja mielellään lähinnä muiden hyväksi. Tällainen henkilö voi olla täysin kykenemätön kunnioittamaan erilaisilla arvoilla operoivan elämäntyyliä, joten rakentavan keskustelun lähtökohdat ovat heikot.

Mainos

Mainos

Huolettomat vastaheitot saattavat olla ainoa mikä helpottaa omaa hyvinvointia arvostelun kohteeksi joutumisen yhteydessä. Siispä proteiinia ranteeseen ja salille ottamaan selfietä hauiksesta, joka ei mahdu enää talvitakin hihaan. Halkojakin on helpompi hakata, kun on ympäri vuoden hyvässä kunnossa ja turhautuneelle fitshamaajalle voi aina välillä tarjota auttavan (lihaksikkaan) kätensä.

Syynä ikävään arvosteluun voi myös olla kateus, jota fit shamingiä harrastava ei välttämättä itse tiedosta. Tilannetta voi helpottaa se, että arvostelun kohteena oleva yksilö osoittaa omilla sanoillaan ja teoillaan välttävänsä kokonaan muiden ulkonäön arvostelemista ja loukkaavien kommenttien laukomista. Ihminen, joka keskittyy muiden kannustamiseen, vaikka heidän ihanteensa olisivat täysin erilaisia kuin omat, asettuu kateellisen ilkeilyn ulkopuolelle.

Kerro siis ruokaa rakastavalle ylipainoiselle kulinaristille, että voisitte järjestää yhdessä teemaillan ja syödä oikein hyvin. Sitä ennen voit käydä vetämässä niin kovan salitreenin, että syöt kaikki epäilijät pöydän alle.

Aito ja aiheellinen huoli silti toisinaan

On todella tärkeää tunnistaa, milloin satuttava arvostelu kumpuaa erilaisesta maailmankatsomuksesta, ajattelemattomuudesta tai katkeruudesta ja jättää tämä sitten omaan arvoonsa. Kaiken fit shamingiksi koetun taustalla ei ole kuitenkaan tarve loukata.

On tilanteita, joissa fit shamingiltä tuntuvat kommentit ovat pitkän harkinnan tulosta ja kumpuavat aidosta huolesta liittyen itselle rakkaan ihmisen terveyden säilymiseen. Tällöin on tärkeää pohtia onko oma urheiluharrastus tai ruokavalio kenties mennyt överiksi ja kunnioittaa muiden halua auttaa pääsemään ulos kierteestä.

Nykyisin yksi jos toinen sporttinen nainen ilmoittaa ryhtyneensä fitness-urheilijaksi. Pieni laihdutusprojekti muuttuukin unelmaksi ”kisakunnosta”, joka vaatii todella kovaa työtä ja kontrolloitua ruokavaliota.

On yleinen itsestäänselvyys, että osa ihmisistä sopii balettitanssijoiksi kun taas toisille on tärkeää ilmoittaa jo lapsena, että balleriinan urasta on turha haaveilla, joten kannattaa vaihtaa ajoissa toiseen tanssilajiin, jotta mielen ja kehon terveys sekä tanssin ilo säilyvät.

Fitnessbuumin vaikutus

Tuntuu, että fitness-urheilun kohdalla tällaista erottelua ei osata tehdä ajoissa tai suhtautua siihen ilman ylimääräistä herkkänahkaisuutta. Vaikka proteiinin riittävä saanti, kasvikset ja rankka liikunta ovat hyväksi, on näiden kaikkien lisääminen eri asia kuin fitness-ihanteen pakkomielteinen toteuttaminen oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Esimerkiksi osa naisista ei koskaan tule soveltumaan kilpatasolle lajiin, jossa on etua luonnostaan atleettisesta vartalosta sekä mielestä, joka ei ole altis pakko-oireiselle häiriölle ja ortoreksialle. Silti nämä naiset kituuttavat kisasta toiseen ja uskottelevat itselleen, että tahdonvoima ratkaisee kaiken.

Rankimmillaan päätepisteenä on sisäeritysrauhasten, kuten kilpirauhasen toiminnan häiriintyminen, loppuunpalaminen ja vuosikausien syömishäiriökierre, joka ei tee kenestäkään kaunista tai fittiä. Näen arjessani paljon ihmisiä, joiden ulkonäkö ja käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa huokuu ylikorostunutta kontrollin tavoittelua.

Kontrollin tarve

Jos elämässä on epämääräinen olo ja paljon epävarmuustekijöitä, voi olla helpotus tuntea, että edes omaa kehoa ja syömistä voi hallita. Prosessi tempaisee helposti mukaansa. Aluksi täysin maltilliselta tuntunut kiinteytysprojekti voi lähteä käsistä, jos mieli on herkkä perfektionismille ja käytetyt keinot vääränlaisia.

Esimerkiksi liian tiukalle vedetty kalorivaje saa osan mieleltään täysin terveistä miehistäkin käyttäytymään, kuin syömishäiriöiset teinitytöt. Lisäksi tiukkaa kuria ja kontrollia korostavat lajit houkuttelevat pariinsa yksilöitä, jotka saavat järjestyksestä turvallisuudentunteen, vaikka heidän mielenterveydelleen olisi enemmän etua jostain aivan päinvastaisesta. Jostain mikä pakottaisi rentoutumaan kaiken ylisuorittamisen keskellä.

Mikä on fit shamingia ja mikä ei?

Kaikki urheilullisen elämäntyylin arvostelu ei siis ole fit shamingia eikä avoimesta keskustelusta ole hyvä tehdä tabua. On todella tärkeää uskaltaa puhua suoraan ystävälle, joka näyttää voivan huonosti tavoitellessaan hyvinvointia. Järkevä tapa, jolla vaikeat ja henkilökohtaisiksi koetut asiat kannattaa ottaa esille, perustuu kunnioitukseen.

Aina on mahdollista kertoa ensin itse kokemansa äärilaidat ja se, että toisen käytöksessä näkyy samoja piirteitä, joista on jo itse päässyt eroon ja alkanut voida paremmin. Suosittelen tällaista taktiikkaa, koska kukaan ei kuuntele ylimielisesti norsunluutornistaan ohjeita jakelevaa besserwisseriä.

Maamme on lisäksi täynnä personaltrainereita, ravintovalmentajia ja muita asiantuntijoita, joilta toivoisin samaa rehellisyyttä. Jos asiakkaan syömiskäyttäytyminen on mennyt pakkomielteiseksi, todellinen ammattilainen tunnistaa tilanteen ja uskaltaa ottaa asian esille senkin uhalla, että menettää asiakkaansa. Tämä ei ole fit shamingiä vaan aitoa fitness-ihanteen selkeyttämistä.

Yhteenveto

Ymmärrä fit shamingin taustasyyt, jätä se omaan arvoonsa ja opettele nauramaan myös itsellesi. Hahmota lisäksi milloin fit shamingiltä tuntuvat kommentit ovatkin todellista välittämistä ja reagoi näihin pohtimalla edistääkö toimintasi aidosti terveyttäsi.

Myös fat shaming on todellinen ilmiö, eikä fit shamingiin puuttuminen tarkoita fat shamingin väheksymistä tai ylipainoisten oikeuksien tallomista. Käsittelemme sitä tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.

Lisää vinkkejä ruokavalioon ja yleiseen stressinhallintaan löydät syömishäiriöihin erikoistuneen psykologi Hanna Markukselan Stressbusters -konsultaatiopalvelun Facebook -sivuilta.