Hiljaisuus 28.2.2013 Heidi 10  Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Pari rankempaa päivää takana. Jotain yllättävää tapahtui, jonka pyörteissä hukkasin itseni kokonaan. Hetkeksi maailma lakkasi totaalisesti liikkumasta. Ruoka ei maistunut pariin päivään, vaikka vatsa kuinka sitä huusi. Kesken eilisen kävelyn saatu sähköposti ystävältä avasi asioihin uusia näkökulmia ja toi niin paljon toivoa, että meinasi pakahtua. En ollutkaan niin hukassa, kun luulin olevani. Olen sittenkin minä. Keho on vähän heikko vähäisistä syömisistä johtuen, joten päivän jalkatreeni tehtiin kevyesti. Nyt palautellaan ruokahalua ja etsitään taas tasapainoa. Ja ehkä blogikin heräilee tästä enemmän eloon jälleen. Viikko 8 -1,1kg 10 vastausta artikkeliin ”Hiljaisuus” Eve sanoo: 28.2.2013 11:11 Tsemppiä sinne, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 28.2.2013 11:12 Kiitti Eve! Onneksi ollaan siinä pisteessä, että voi jo sanoa kaiken jo kääntyneen parhain päin. :) Monna sanoo: 28.2.2013 12:00 Isoja halauksia tätäkin kautta rakas Heidi!! <3 Olet tärkeä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 28.2.2013 12:41 Jättirutistuksia sulle, ihana ja tärkeä Monna!! <3 Anna sanoo: 28.2.2013 13:54 Halaukset miultakin vielä myös tätä kautta <3 Pidetään linjat kuumina, siskot :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 28.2.2013 20:05 <3! Ja linjat ne pysyy kuumina, onneksi! ;) Senja sanoo: 28.2.2013 12:12 tsempit sinne, toivottavasti kaikki kääntyy pian iloksi taas :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 28.2.2013 12:42 Kiitos! Ja iloa on onneksi jo, eli ei tässä mitään hätää enää ole. :) Janna sanoo: 28.2.2013 14:27 Ihmeellinen vuosi, koko ajan kuulee surullisia uutisia ja tuntuu ettei kellään mene nyt erityisen hyvin… Voimahalaus ja auringonpaistetta sinne täältä !! <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 28.2.2013 20:08 Tuntuu kyllä monella olevan yhtä sun toista. :/ Kiitos paljon sullekin Janna! <3 Täällä ollaan jo onneksi melkein kuin mitään ei olisi sattunutkaan. Pientä hienosäätöä enää jäljellä. ;) Kommentointi on suljettu. Heidi

Pari rankempaa päivää takana. Jotain yllättävää tapahtui, jonka pyörteissä hukkasin itseni kokonaan.

Hetkeksi maailma lakkasi totaalisesti liikkumasta. Ruoka ei maistunut pariin päivään, vaikka vatsa kuinka sitä huusi.

Kesken eilisen kävelyn saatu sähköposti ystävältä avasi asioihin uusia näkökulmia ja toi niin paljon toivoa, että meinasi pakahtua. En ollutkaan niin hukassa, kun luulin olevani. Olen sittenkin minä.

Keho on vähän heikko vähäisistä syömisistä johtuen, joten päivän jalkatreeni tehtiin kevyesti. Nyt palautellaan ruokahalua ja etsitään taas tasapainoa. Ja ehkä blogikin heräilee tästä enemmän eloon jälleen.