Huhhuijakkaa

Hikihän täällä tulee, vaikka aurinko ei edes paista :) No se on kesä nyt sit vissiin vihdoinkin taas.

Sain imuroitua, aaah, tulihan tehtyä jotain yleishyödyllistä. Puolisko käynee kaupassa tänään, joten siitä ei nyt tartte hirmuisesti huolehtia. Pikkuneiti menee mummollaan illaksi, haen hänet sieltä heti töiden jälkeen. Illalla tulee Suomen peli, katsotaan varmaankin se yhdessä puoliskon kanssa :) jei.

Imuroidessani mietin taas, että mitenhän tätä asuntoa laittelisi jos muuttaisimme yhteen. Niin, sitä ajatusta pyöritellessä on mennyt jokunen hetki ;) Taloudellisesti se olisi järkevää, jopa oikeinkin kannattavaa iskeä hynttyyt yhteen. Hei, meillä menee… yli tuhat euroa, ehkä jopa noin 1300 euroa kuukaudessa asumismenoihin tällä hetkellä! Sillä hinnalla me asuttais jo jossain lukaalissa :D No joo, tuo oli karkea vertauskuva. Mutta oikeesti, aika turhauttavaahan se on laittaa tuplasti rahaa kaikkeen. On kaksi asuntoa, kaksi nettiliittymää, tuplasti sähkölaskuja jne. Meille se olisi iso säästö, jos iskisimme hynttyyt yhteen. No, se on tietysti iso liike… tavallaan se on iso liike, se sinetöisi meidän parisuhteen siinä määrin, että silloin olisimme … niin olisimme _oikeesti_ yhdessä kun jakaisimme saman asunnonkin. Mutta toisaalta teemme sen koko ajan muutenkin… eipä se juuri muuksi muuttuisi. Tosin, onhan se tavallaan sellainen psykologinen juttu, nyt kun kummallakin on _oma_ asunto, niin se on niinkuin… no _oma_! Semmonen turvasatama kait kummallekin. Jos jotain tulisi, niin sinne on aina helppo mennä murisemaan :D No en tiedä, kuinka kauan aijomme jatkaa näin, eihän tässä kiire ole mihinkään… Mutta joskus sitä vain miettii, miten turhaa on syytää rahaa tällä tavalla kahteen asuntoon ja asumismenoihin… ja sitten samalla vähän kuristaa lompakon nyörejä joka kuukausi. Katsellaan… eihän sitä koskaan tiedä. Niin mihinkäs se videotykin kangas sovittiinkaan asetettavaksi ;) ja miten ne sohvat tulikaan tuohon olkkariin…hmmm :D

Tällä hetkellä mulla on muutenkin sellainen olo, kuin olisin rakastunut juurikin… Jotenkin vain asiat ovat loksahdelleet tässä paikoilleen. No niinhän sitä vihkivalassakin kysytään että ”Niin myötä kuin vastamäessäkin” tai jotain sinnepäin. Sitähän se ihmisen elämä on. Joskus se on ruusuilla tanssimista…joskus ne ruusut ovat hiukan verran piikikkäämpiä. Kuitenkin kait se rakkaus on kantava voima. Joskus se laitetaan koetukselle, ihan kaikilla. En ainakaan itse tiedä lähipiiristänikään ketään, jonka rakkautta ei olisi koeteltu, mutta toisaalta, niistä koitoksista kun yli pääsee, ne varmasti jollain tapaa vain vahvistaa suhdetta. Meillä on kuitenkin niin paljon yhteistä, nautimme paljon samoista asioista. Toki on myös asioita, joita teemme ihan yksikseen, mistä toinen ei ole niin kiinnostunut. No… niitä pitääkin olla. Mutta on ihanaa: - katsoa lätkää yhdessä - katsoa dokumentteja yhdessä - pyöräillä - käydä elokuvissa - tehdä ruokaa ja nauttia siitä - käydä koiralenkeillä - siivota yhdessä - vuokrata elokuvia, pitää leffailtoja - käydä suihkussa yhdessä ;) - nukkua käsi kädessä - keittää toiselle kahvia :) <3 - hieroa ja / tai silittää toista - grillata - saunoa - ajella autolla, katsella paikkoja - jakaa arjen askareet - jne. jne.

Teemme kuitenkin yhdessä ollessamme paljon kaikenlaista yhdessä. Aika vähän olemme erillämme… sitäkin aikaa tietysti tarvitaan. Minä käyn viikottain useita kertoja salilla jumppaamassa, se on mun omaa aikaa. Sillä välin puolisko esim. surffaa netissä, pelaa jotain…tms. Harvoin kuitenkaan silloin kun minä olen kotona. Joskus… mutta aika hyvin hän on ottanut mut asiassa huomioon, ei tarvitse huomautella asiasta juurikaan ;) Tämä taival on ollut toisistamme oppimista. Nyt jo melkein tiedämme mitä toinen mistäkin tykkää tai ei tykkää. Joskus vain tuntuu, että miehille pitää asiat vääntää rautalangasta…ja no miehet ei paljon naisilta taas odota, tai eivät ainakaan tee sitä niin selväksi :D Lähtökohtaisesti me jaamme kaikki asiat yhdessä… mutta, no minä hoidan aika pitkälle pyykinpesun, tosin puolestaan puolisko hoitaa järjestäin koirien lenkityksen kahdesti päivässä… ellemme käy sitten yhdessä. Minä teen ruokaa usein, puoliskokin pitää ruoanlaitosta, mutta minä olen ottanut keittiön pitkälti haltuun ;) mutta hän yleensä auttaa kattauksissa ja siivoamisessa. Pieniä asioita, mutta tärkeitä. Niistä koostuu se symbioosi, mitä yhdessä elo kuitenkin on. No mutta…jos nyt kuitenkin lopettelen tämän pohdinnan nyt tähän, sillä en halua sentään myöhästyä töistä. Olisipa noloa myöhästyä iltavuorosta :D