Huuh!

Kyllähän tuli taasen otettua sellaiset kyydit pro pyöräilyssä, että terve. Siis tota ei voi verrata mihinkään…oikein…se on vaan niin sitä :D Mahtava fiilis. Vetäjä on huippu, se ruoskii kyllä tekemään. Mietinkin, että onko kiellettyä päästellä kirosanoja kun rutistaa itsestään viimeisiäkin mehuja irti, sykkeet lähes tapissa?!?!?!? Ei varmaan, sitä se vetäjä varmaan odottaakin, että jokainen antaa itsestään kaiken ja vähän päälle. Suosittelen, varsinkin jos on mitään missään hampaankolossa mitään tai ketään vastaan, niin jumalaut, tuolla pääset kyllä tuulettaa. Siinä saa sellaisen adrenaliiniryöpyn vereen ja sen jälkeen endorfiini, että sitä on hetken jonkin sortin transsissa tai vastaavassa mielentilassa. Aivan mahtavaa. Todella kiitelty tunti, todella kiitelty vetäjä, mutta tosiaan, ei sinne kannata vaivautua, jos ei ole aikaisempaa kokemusta tuosta lajista…tai juu, saa toki, ei sillä, tietty kaikki ovat tervetulleita, mutta voi olla ettei tule enää koskaan uudelleen…jos ensimmäinen kokemus sisäpyöräilystä on tuon vetäjän pro tunti, niin voi olla, että jää viimeiseksi :DDDDD eli ei ensikertalaisille. Tietysti on otettava huomioon, ettei siellä ne enemmänkin tunneilla kävijät jaksa, joten taso on kyllä aika kova. Itselleni tuo on lähinnä oman itseni haastamista, aina pyrin parempaan ja parempaan vetoon. Olen niin masokisti luonne, että saan vallan hirvittävät kiksit tuon sortin liikunnasta.

Töissä oli ihan mahtava päivä jälleen. Mä niin todella rakastan työtäni. Tietysti jos voisin vielä vähän enemmän saada liksaa tuosta, niin se olisi bonusta, mutta näillä mennään. En kyllä vaihtaisi työtäni ihan hepposin perustein. Huippuhommaa. Varsinkin nykyisessä mestassa tapaan niin paljon uusia naamoja, harjoittelijoita tulee ja menee. On eri puolilta suomea, on ulkomailta. Mä diggaan. Ei ole tylsää päivää. Edellisen työpaikan työyhteisö oli aika pieni ja sisäänpäin lämpeäväkin, ihme että viihdyin siellä lähemmäs viisi vuotta. Mutta mulla on taipumus tulla toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa ja hekin olivat tosi kultaisia jokainen, vaikka olinkin aika lailla eri planeetalta niiden kanssa. Nykyisessä työpaikassani on niin paljon porukkaa duunissa, että siihen laumaan mahtuu hyvin erilaista tallaajaa ja se tekeekin siitä hommasta mielekkään. Ihmettelen ihmisiä, jotka tekevät työtä kaiket päivät samojen naamojen kanssa… jossain kahden tai kolmen…tai neljän hengen tiimissä. Ei terve, musta ei olisi sellaiseen…tai no tarvittaessa varmaan, mutta nautin kyllä enemmän kun on elämää :) Sitä paitsi työ, vapaa-aika, perhe, harrastukset jne. on pidettävä erillään. Voihan työyhteisö olla tietenkin yhtä suurta perhettä, lainausmerkeissä, mutta kyllä silti jokaisella on oltava elämää myös sen ulkopuolella, eihän siinä pää kestäis muuten. No jah, mutta siis oli hieno päivä töissä.

Kotonakin hieman parempi, eiliseen verrattuna. Jännä, oli taas semmonen jatkumo, että ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eilisen illan pientä välikohtausta ei olla rekisteröity mitenkään tänään… hmmm… tai no, on puolisko heittänyt jotain sen suuntaista kommenttia, että kiva kun olet taas niin hyvällä tuulella (minäkö olisin huonolla tuulella, just :D) tai että mä olen pikkasen ärsyttävä, tai aika paljonkin ärsyttävä (jaah, no se ei ole uutinen mulle, mä tiedän sen). Mutta onko hänkään niin täydellinen?!?!?!?!? Nih, mä kysyn vain. Viime yönä pikkuneiti nukkui aika huonosti. Muutaman tunnin välein kävi jotain kyselemässä ”Onko nyt keskiyö” ”Muo ei nukuta, vaikka mä yritän, ei tule uni” ”Äiti tuletko sä mun kans käymään pissalla” Siis apua. No sit kun tyttö lopetti sen härväämisen, niin eiköhän puolisko heittänyt niin äänekkään leijan, että havahduin siihen. Ei helvetti, sillä hetkellä, sen siunaaman sekunnin ajan näin jo mielessäni miten käännän koko helvetin sängyn mun apinanraivolla ympäri ja nukun loppuyön yksin, aivan yksin siinä sängyssä. Siis vittu, mikään ei voi olla ärsyttävämpää kuin pierevä mies…tai no ehkä voi olla mutta kyl toi on niin top kympissä, että! Juh… et näin. Sitten hän erittäinkin romanttiseen sävyyn mietti, että pitäsköhän muuten vaihtaa laktoosittomaan maitoon kun hänellä on perse laulanut koko päivän. Ihan hyvä huomio…mut se perseen laulatus alko jo yöllä, sitä hän ei ollut huomannut, tietenkään… mutta joku muu huomas. Joo… et näin. Mistähän avautuisin seuraavaksi, tää meni taas tähän. Mut hei, kun vituttaa… niin vituttaa. Mitä sitä salailemaan. Ei mulla ainakaan ole mitään syytä esittää mitään muuta kuin mitä olen, mitä tunnen. Helvettiläinen, tässä elämässä ei mitään saa jos ei uskalla. Tänään olen maalaillut mielessäni myös ajatusleikkiä siitä, miten sitä vois vaan karata jonnekin. Jättää kaiken taakseen ja ottaa ja lähtee. Vaihtaa maata ja maisemaa. Helvettiläinen, elämä vain lipuu käsistä, vuosi vuoden jälkeen. Kohta mä olen eläkeikäinen…ja asun edelleen tällä samalla kylällä, varmaan treenaan samalla salilla (oletan että siinä vaiheessa rasvaprossani on 10 ja jos vittu ei oo, niin sekin työ on mennyt hukkaan!). Nih, näitä elämän suuria kysymyksiä, onks tää nyt niinku täs????