In your face, huono tuntuma!
Siis ensinnäkin. Vaikka valittelin maanantaina huonosta hauistuntumasta ja olin ihan hukassa sen suhteen, että miten sen saan takaisin, niin seuraavat päivät tähän päivään asti on olleet hauikset siitä treenistä kipeät. Ja voin sanoa, että aivan ennenkuulumatonta. Mun on vaikea saada hauiksia kipeiksi koskaan, mikä nyt ei kerro mistään mitään, mutta kuitenkin. Ja parhaimmillaan niitä on aristanut. Nyt, hyvät naiset ja herrat, ne oli ensimmäistä kertaa ikinä kipeät. Vähän vielä tänäänkin ja oli siinä ja siinä viitsiikö niitä treenata lisää (treenasin kuitenkin). Eli tuntumapuutteesta huolimatta taisin ensimmäistä kertaa tehdä jotain oikein! Veikkaampa, että siitä oli vastuussa maanantaisen otsikon nyrkki. Jatkossakin siis sillä tavalla!
Tänään oli tosiaan vuorossa olkapäitä, ojentajia ja loppuun vielä parilla liikkeellä hauiksia. Viimeksi kyseinen treeni kesti sen liian pitkän ajan, eli 1:25min, ja kovasti uhosin sitä mittaa lyhentäväni. Vaan kuinkas sitten kävikään. :D Vaihdoin rutiinin viime kertaiseen nähden kyllä ja paperilla näytti siltä, että onnistuu hienosti, kunhan pitää tahtia yllä. No, unohduin sarjatauoille välillä mietteisiini ja lisäksi unohdin yhdet liikkeet tehdä superina, miten oli tarkoitus, ihan aikaa säästääkseni. :’) Treeni siis kesti.. tattadaa, 1:25min! Ei mennyt tämä suunnitelma ihan putkeen, mutta se ei kyllä haitannut.
Takaolkapäitä päädyin tekemään vanhaan malliin. Vinopenkillä, naama penkkiä vasten tehdyt viparit siis, tuntuu mulla vaan toisella puolella. Sillä vammaolkapääpuolella. Tänään kattelin peilistä, niin sillä puolella on myös takaolkapäätä olemassa vähän, siinä missä toisella puolella ei ole ollenkaan. Jostain syystä saan siis vaan toiselle puolelle tuntumaa (ja kehitystä, jota harvemmin tapahtuu ilman tuntumaa..). Oisikohan syynä se, että se vammapuoli roikkuu alempana ja ehkä se on siksi ns. rennommassa asennossa, eikä liikettä tule tehtyä muita lihaksia apua käyttäen. No nyt taas kuitenkin näitä, jotka harmittavasti vievät enemmän aikaa, kun puolet pitää tehdä erikseen.
Treenissä meni kyllä kaikki hienosti. Ei ollut mitään suurempaa räpeltelyä minkään liikkeen kanssa, vaan painot olivat kohdillaan ja tuntuma myös. Lopussa seisoi suurin kiitos, kun oli hauisten vuoro. Tarkoitus oli tehdä kolme sarjaa Arskaa ja kolme sarjaa peruskääntöjä käsipainolla (sen nyrkin kera), mutta jo ensimmäiset Arskat pamautti haboihin kunnon pumpin ja tuntuma oli niin kohdillaan, ettei oisi voinut parempaa toivoa!
Sen suunnitellun kolmen sarjan jälkeen oli selvää, että käsi ei enää nouse pitämään käsipainoa ja vääntämään sitä yhtään mihinkään, joten päätin pitäytyä Arskoissa vielä seuraavatkin kolme sarjaa. Tankoa vaan liikuttaa silloinkin, vaikka käsi ei tahdo nousta. Käsipaino levittää koko pakan, jos käsi ei ole menossa mukana. Siispä tein tosiaan kuusi sarjaa Arnold’s 21:stä siihen treenin loppuun ja voi jestas, että teki höpöä! Ei ollut tuntumasta puutetta. Jeah!
En sitten tiedä mikä oli salaisuutena tuntuman palaamiseen. Se nähdään varmaan ensi maanantaina, että onko se oikeasti palannut, vai oliko kyse vain tästä treenistä, jossa on alla tehtynä olkapäät ja ojentajat. Erittäin perusteellinen lämmittely? Jää nähtäväksi!
Ruokalautasella soppaa. Melkein samaa kuin viime aikoina aina, mutta joukossa myös porkkanaa tällä kertaa. Eli tomaattista myskikurpitsaporkkanasoppaa. Mmmhhh. Niin namia.
Tänään edessä vielä aamupalapannarin paistoa ja ajattelimpa myös tehdä oikein valtaisan suursiivouksen blogilistalla! Haaveilen, että mulla oisi listalla vain 20-30 blogia, sen sijaan, että siellä on tämä jotain päälle 200 blogia.. Rankkaa kättä vaaditaan siis. Ei muuta kun haaveet todeksi! ;)