Intuitioretki Lofooteille

Lopultakin pääsen kertomaan tiimimme elokuisesta retkestä Lofooteille.

Idea Lofooteista lähti liikkeelle viime vuoden Kevon reissun yhteydessä tehdystä kierroksesta Norjan puolella. Norjan maisemat silloin sanoivat, että tulkaa tänne. Ja pidimme ajatuksesta. Tarkempi kohde Norjassa kuitenkin selkiintyi vasta ihan kuukautta paria ennen lähtöä. Ja koska suunnittelupalaverien järkkäily osoittautui (jälleen) hankalahkoksi kaikkien tiimiläisten asuessa eri kylissä, niin koko reissun etukäteissuunnitelma oli niinkin tarkka kuin että: ”Lofootit”. Ajankohtaosio suunnitelmassa oli onneksi sen verran tarkempi, että osuttiin sitten todella samaan aikaan samaan autoon elokuun puolessa välissä.

Porukka keräiltiin matkan varrelta. Saara lähti Winde-koiran kanssa Somerolta, otti kyytiin Tonin Jyväskylästä ja minä liityin porukkaan Oulussa. Mutta Toni ei asu Jyväskylässä enkä minä Oulussa, sattuneista syistä vaan oltiin siellä sun täällä pitkin Suomea.

Pirteänä laavuyön jälkeen, ja kun jokainen oli päässyt ulos makuupussistaan (voi siis käydä niinkin, että vetoketjua ei meinaa löytyä, öh…), jatkettiin matkaa kohti Lofootteja. Kilpisjärvellä stoppi, rajasta yli, geokätkön etsintää sillä aikaa kun joku=The kokki Toni tekee lounasta, syömistä, veden hakua purosta, ja sitten siitähän ei ollutkaan kuin 3-4 tunnin matka Lofooteille. Matkalla arvottiin vielä, että mentäiskö sittenkin Narvikiin, mutta mielipiteen vaihduttua n. 53 kertaa, päädyttiin ajamaan suoraan Lofooteille.

Ja sitten piti löytää telttapaikka. Se ei ollutkaan ehkä ihan niin yksinkertaista kuin Suomen puolella. Suomessa sitä tasaista maata nimittäin löytyy jonkun verran helpommin… Lofooteilla todettiin monta monituista kertaa, että ”rotko, ei ehkä tuonne” tai ”oho talo, siinä taitaa olla piha”.

Alkumatkan pari päivää menivät yhtä sekavan sujuvasti kuin viime vuonnakin. Paitsi että auto oli tällä kertaa kunnossa. Tosin vuoto-ongelmilta sisätiloissa emme välttyneet tälläkään kertaa. Tiesittekö, että auton sisämatto pystyy imemään ainakin 10 litraa vettä? Ei kannata testata, koska me testattiin. Hyvin pystyy imemään. Mutta vastaisuudessa laitetaan kuitenkin vesisäiliön kaikki korkit kiinni ennen kuin laitetaan se kyljelleen auton lattialle. Se on listalla ”ei olisi ehkä kannattanut testata”. Lofooteilla ei ihan joka paikasta löydy puroa, josta saisi vesivarastot taas täytettyä.

Noni, tarina jatkuu seuraavassa jaksossa, joka toivottavasti tulee vähän nopeammin kuin tämä edellisen jälkeen… Seuraavissa jaksoissa: Jostain syystä lähdin kiipeilemään taas vuorille, vaikka tällä reissulla ei pitänyt. Onneksi ne kuitenkin olivat pienempiä kuin Island Peak ja onneksi ei ollut kuumetta. Se helpotti vähäsen.

Jeps, kiitos ja anteeksi ja palaillaan vuonoille :)

Kuvat omasta kamerasta ja kännykästä.

Artikkelikuva Reinebringenin toiselta huipulta, alhaalla Reinen kylä.