Ja hiki lensi!

Tänään meinaan menin pitkästä aikaa crosstrainerilla! Mutta sitä ennen oli perinteiset treenikuviot edessä heti aamusta. Lähtökohdat oli ehkä hieman heikot, kun itku silmässä menin treenihuoneeseen. Mitään kamalaa ei ole siltikään tapahtunut. :D Vaan kun olen aivan hirveän meluherkkä. Kaikki ylimääräinen ääni ahdistaa ja vaikeuttaa ihan perusajatteluakin. Äänen ei tarvitse olla edes kovaa, se voi olla laitteiden hurinaa tai mitä vain taustamelua. Ja mitä useammasta lähteestä samaan aikaan, sitä kamalampi mun on olla. Eräs näkökulma asiaan löytyy esimerkiksi  tästä taannoisesta Helsingin Sanomien jutusta . Se on justiinsakin tuollaista mulla. Tänään aamulla mies toi aamulenkiltään sisälle jonkun tuoksun pihalta, mistä kissa sitten sekosi. Tarkoittaa sitä, että se menee ympäri kämppää ja huutaa ja pyörii jaloissa ja huutaa. Muut äänet siihen päälle (televisio, pesukone ynnä muut perusäänet), niin ihan tosissani ahdistuin tilanteesta. Aivan sietämätön. En kyennyt enää mihinkään. Ja itku pääsi. Vain, koska kissa huusi taukoamatta. Jep. Eikä oo ees se aika kuusta. :D Olen vain ääniherkkä. Sitten kun pääsi treenihuoneeseen ja laittoi oven kiinni ja sitä toivottua meteliä tulemaan, eli omavalintaista musiikkia sen verran kovalla, ettei kissan huuto ja muut äänet enää kuuluneet, sitten helpotti. Pystyi keskittymään oleelliseen. Veikkaan, etten salilla voisi koskaan olla tästä syystä. En voisi keskittyä. Tämä on myös se syy siihen, mistä olen aiemminkin kertonut, eli miten mulla menee keskittyminen samantien sekaisin kotonakin kesken treenin, jos poikkeavia ääniä kuuluu. Ihan konkreettisesti voimat katoaa kesken kaiken, jos kantautuu hiljaisuuden keskeltä äkkiä ääni. Esimerkiksi tuo kissa. :) Onko muita meluherkkiä?

Mutta niin, treeniblogiko tämä oli.. :D Olkapäitä, ojentajia ja vatsaa treenasin tänään. Ihan huikea tuntuma oli jälleen ja kokonaisuudessaan loistotreeni. Jostain syystä teki mieli kuritella olkapäitä tänään aivan piippuun ja näinhän sitten tein mm. ylimääräisillä vipareilla. Teki höpöä!

Ojentajatkin meni taas kunnolla pumppiin jo ensimmäisen ojentajasarjan jälkeen. Tuntuu, että ojentajat on muutenkin nyt tässä hiljattain ottaneet vähän kasvuvauhtia puolivahingossa. Kaivelin arkistoista parhaan mahdollisen vertailukuvan, ja tämmösen vaan löysin. Eli ei ihan sama asento tai kuvakulma, mutta tällä mennään. Kuva on syyskuulta.

Ranskalainen mutkatangolla maaten oli tänäänkin haastava, kun en sitä oikeaa lapaani saanut vieläkään hyvin aseteltua. Otin tangosta painoakin pois ja se kyllä helpotti suoritusta tämän lapaongelman osalta. Välillä piti silti korjailla kesken kaiken ja etsiä, että missä se lapa olisi oikeasti hyvin. Ihme lapa!

Siinä uutta jännittävää kuvakulmaa. :D Olkapäistä näkee, että eri tavalla kuormittuu kädet suorituksessa. Syytän mun töröttävää lapaani. Ojentajat sentään punottaa, niin sinne se liike onneksi menee edes osittain. :)

On myös ollut kiva huomata ihan pelkästään sen vaikutus, kun on saanut venyteltyä ryhtiä paremmaksi (eli rintaa auki, että saa henkeä, jotta voi pitää ryhtiä yllä). Olkapäät ei enää työnny eteen ja tee koko yläkropasta semmoista reppanan oloista ja haurasta. Edelleen siis venyttelen päivittäin, jopa kahdesti, rintaa, olkapäitä ja ojentajia. Pieni tauko oli osasta venytyksiä tatuointien vuoksi ja tuntui ja näkyi heti, mutta täydellä teholla taas venautellaan.  Kuukausi sitten  se oli kun aloittelin tämän touhun.

Sitten tosiaan palkkaria naamaan ja siinä vajaan tunnin päästä hyppäsin piiiitkästä aikaa crossarille! Viime päivinä se on houkuttanut koko ajan enemmän ja kun vielä keksin, että eräästä sarjasta on viimeinen kausi vielä katsomatta (vaikka telkkarista onkin sen silloin muinoin katsonut) ja olen sitä pantannut jo jokusen vuoden :D, niin oli mieluista katteltavaakin. Tunnistaako joku sarjan?

Eilisestä on jalat ja pakarat aivan hirmuisen hellinä, kipu alkoi jo eilen, joten tahti oli sellainen rauhaisa ja tasainen. En tiennyt miten kauan tuohon yhteen jaksoon menee. 55 minuuttia siihen sitten meni aivan siivellä! Jaloissa ei tuntunut yhtään mitään ja tahti oli koko ajan sama. Tasoa nostin vain yhden, kun se alin taso oli niin keveä, että askel oli aivan liian ripeä. Mutta hikihän siinä tuli, aivan valtaisa. En taas muista milloin oisi viimeksi noin hikoillut. Noroina valui pitkin päänahkaa, niskaa ja kaulaa ja selkää. Ja märkähän mun paita sitten lopuksi oli. Oli kyllä aivan parasta pitkästä aikaa. Veikkaan, että pian uudelleen. ;) Kun katselee samalla jotain tuommoista mieleistä ohjelmaa, niin eipä sitä edes tajua ajankulua.

Ruokana on nyt pari päivää ollut soppaa. Porkkanalinssisosekeitto. Ja on siellä sipuliakin surrautettu sekaan. Hyvä soppa! Huomenna onkin taas perjantai ja ei menoa viikonloppuna, joten iiiiso satsi valkosipulista myskikurpitsamuussia tulossa. Oijoi. <3

Se on ymmärtääkseni juhannus edessä. Mä en edes tiedä minä päivänä se on ja milloin sitä juhlitaan, mutta vissiin kuitenkin aika hollilla sitä hetkeä ollaan. Itse en juhannusta vietä, vaikka siis oisin Suomessa. Ei oo mun juttuja nämä. :) Mutta hyvää juhannusta toivotan kaikille joka tapauksessa. Älkää hukkuko.

Täällä jatkuu normaalisti blogin kirjoittelu, vaikka kukaan ei juhannuksen huumassa lukisikaan. Huomenna tulossa postaus, minkä tekemistä olen odotellut jo pidemmän aikaa. :) Jee!