Jälleen kerran tatuoitu

Koska olen aiemminkin kirjoitellut tatuoinneistani (löytyy avainsanan tatuointi takaa), kirjoitan tälläkin kertaa. Joo joo, tämä on treeniblogi, mutta tämä on myös mun oma blogini ja saan edelleen kirjoittaa asoista, joista tahdon kirjoittaa. Joskus ne on aiheen vierestä ja tänään on sellainen päivä. Olen niin tyytyväinen uuteen kuvaani, että tahdon siitä välttämättömän verran höpistä.

Mulla oli siis aika varattuna Joensuuhun Inkulle La Escobar Familia -liikkeeseen. Inkun olin bongannut telkkarisarjasta Suomen rumimmat tatuoinnit, missä hän siis tekee niistä kauniita. :D Ja juurikin tuon ohjelman perusteella tiesin, että hänelle tahdon ja ilo oli suuri, kun tajusin hänen tekevän Helsingin lisäksi tatuointeja myös Joensuussa, jonne sentään on vielä aika kivuton matka lähteä meiltä ajelemaan. Varasin ajan muistaakseni joulukuussa ja sain sen vasta tälle toukokuulle. Inkulla oli silloin varauskirjat vielä kiinni, mutta mulla kävi mäihä ja sain ajan siitä huolimatta, kun puhuttiin puhelimessa. Kovasti olin halunnut ajan jo helmikuulle syntymäpäiväksi, kuten tein viime tatuointini kohdalla, mutta tyytyminen oli muutaman kuukauden pidempään odotusaikaan. Ja kyllähän se niin on, että hyvää kannattaa odottaa.

Idea tatuointiin syntyi kissastani, Natusesta. Natuselta löytyi noin vuosi sitten nisäkasvain, mikä osoittautui syöväksi. Menettämisen pelko oli tuolloin aivan massiivinen ja näissä on aika huono ennuste. Kasvain leikattiin ja sytostaatteja syötiin puoli vuotta. Ensi kuussa mennään tarkastukselle ja katsotaan onko mitään kamaluuksia havaittavissa. Päällepäin ei mitään ole näkyvissä ainakaan. Tuolloin totesin itselleni, että jos joskus tahdon ottaa tatuoinnin Natusen muistoksi, olisi se otettava niin kauan kun tuo karvapallo vielä tässä elämässä on, koska sen jälkeen se olisi pelkkää itkua ja lohdutonta surua, enkä ehkä vain pystyisi siihen sen vuoksi. Rintakehä on ollut paikkaideana itselle aika uusi. Jossain kohtaa tajusin, että se olisi todella kiva paikka ja korvaisi myös korun monessa asussa. Toisilla olen aina ihaillut tuota paikkaa. Joten itselle siihen sitten kanssa! Teksti on yhdestä lempparisarjastani The Big Bang Theory, jossa se esiintyy hassuna ja söpönä lauluna, jota pitää Sheldonille laulaa aina hänen ollessaan kipeä. Laulu tulee vastaan sarjassa aina välillä ja joka kerta se on yhtä loistokas. Mielestäni paras kohtaus lauluun liittyen on tämä: YouTubeen tästä . Tätä laulua on meillä laulettu monesti ja jatkossa varmaan vielä useammin, kun sen näkee tuossa rinnassa joka päivä. :D

Fontti on itse löydetty ja valittu. Halusin myös kissan tassut toiseen laitaan ja toiseen laitaan söpön kissan, josta löysin mallikuvan (pelkkä pää) netistä. Vartaloksi ainoana toiveenani oli töpöhäntä, tietenkin. Massun Inkku piirsi itse ja napa siinä kruunaa kaiken. :) Siinä se Natunen nyt esittelee massuansa mulle elämäni loppuun asti, sydäntäni lähellä.

Itse tatuointikokemus ei ollut kovin kivulias. Paikkahan on kivulias jo siksi, että siinä on paljon luuta, ohutta ihoa ja hermot menevät siinä pinnassa. Jotkut paikat tuntuivat pitkin kaulaa ja leukapieliä, mutta suurimmaksi osaksi tämä oli helppo nakki. Kissa ja tassut eivät tuntuneet juuri miltään. Keskellä rintakehää oli suurempi kipuherkkyys, mutta ei mitään sietämätöntä. Jalkapöytä oli kymmenen kertaa kivuliaampi paikka ja esimerkiksi penikoiden hierominen on minusta huomattavasti kamalampi kokemus kuin mitä tämä oli. Toki tässä on kyseessä vain tekstiä, eli neula ei ole samassa kohtaa iholla pitkää aikaa, ja kuva olisi ollut varmasti paljon kivuliaampi. Homma oli ohi kai alle parissa tunnissa ja hintaa sille tuli vain 180e. Päällä on nyt ihoteippi, mitä voi pitää siinä jopa kolme vuorokautta, mikäli kudosnesteitä ei kamalasti tursua ja niitä ei ole kyllä kamalasti tursunut. Pidän sitä siis vielä huomisen, illalla otan pois. Sitten noudatetaan normaaleita hoito-ohjeita, eli rasvausta ja pesua.

Olen tähän ihan tajuttoman tyytyväinen. Se on hienompi kun uskalsin toivoakaan! Jälki on aivan tajuttoman siistiä ja laadukasta. Toki tämä on kuulemma paikkana sellainen, että se helposti haalistuu ja koska teksti on noin ohutta fonttia, voi siitä paranemisen yhteydessä lähteä väriä vähän pois. Noin kolmen viikon päästä soittelen Inkulle jos näyttää siltä, että joitain kohtia pitää paikkailla. Mutta on se hieno. En malta olla peilailematta sitä ja odotan jo sitä, että miltä se näyttää minkäkin vaatekappaleen kanssa! Täytyy ainakin lähteä pian tuubitoppikaupoille kesää varten. ;)

Löytyykö teiltä tatuointeja? Mikä on ollut kivuliain paikka? Tatuointien vihaajien kannattanee varmaankin säästää kommenttinsa jonnekin muualle (esim. oman päänsä sisälle), koska teitä miellyyttääkseni en olekaan näitä ottanut. :D Muhaha.