Joskus vaan on näitä päiviä
Ennen heräämistäni näin unta, että olin kiukkuinen. Päästelin aikamoisia ärräpäitä unessa. Kello herätti ja kappas – olin vähän kiukkuinen. :D Fiilis tarttui!
Aamulla vatsa päätti olla ponnekkaasti pystyssä. En tiedä miksi. Höh. Taisin juoda eilen liian vähän vettä hikoilumäärään (reipas kävely) nähden.
Niska oli pahassa kunnossa ja piti mieheltä pyytää edes jonkinlaiset hartiahieronnat ennen kuin lähti töihin. Toisaalta pikahieronta auttoi ja toisaalta alkoi sitten kiristää lihakset kurkkua. Hengittäminen ei ollut hetkeen kivaa.
Pyykinpesutarve oli suuri ja koittaessani aamulla startata konetta siinä vilkkui kaikki valot kuin discossa konsanaan. Sain napsautella sen päälle useamman kerran, ennen kuin valot lopettivat vilkkumisen ja vasta silloin se ottaa vastaan starttinapin painalluksen. Mä harvoin kestän kovin hyvin, kun tekniikka ei pelitä.. :)
Lykkäsin treenin alkua, koska vatsa oli pystyssä ja sen vuoksi ei ollut nälkä. Ja ei sitä voi treenata, kun heti sen jälkeen pitää tietty syödä. :D Yhtään ei tehnyt mieli syödä. No lykin ja lykin alkua niin pitkälle, että aamun energiataso ehti jo laskea. Sitten vaihdoin asennetta ja sain laitettua treenivaatteet päälle. Ja sitten iski nälkä. Nollasta sataan, niin kuin mulla ilkeästi monesti tekee. Söin siis palkkarirahkani ennen treeniä. :D Hmph!
Taas piti hetki lykkiä treenin alkua, jotta rahka laskeutuisi. Vihdoin pääsi aloittelemaan, ja eikös sitten sykemittari ollut ilkeä. Koko treenin alkupuolisko (lämmittely, kyykyt, SJMV) meni siihen, että säädin ja räpläsin ja etsin vyölle oikeaa kohtaa. Voinette kuvitella, että tämä lievästi raastoi hermoja. :D
Lopulta sopiva kohta vyölle löytyi, mutta tiesin jo, että maksimit oli kyllä heti alkuun syväkyykyissä. Ne meni sivu suun taas. HMPH! Muuten alkoi vähän jo fiilistä löytyä, kun mittari kuitenkin alkoi selvästi pelittää.
Siinä sitä (kaunista..) fiilistä. Vihdoin olivat myös kuminauhat saapuneet postissa ja pääsin potkimaan pakaroille. Ei tämäkään tietysti mennyt ihan tuosta noin vaan, sillä ensimmäiseksi sidoin toisiksi vahvimman nauhan telineeseen kiinni, eikä se ollut ollenkaan hyvä. Liikettä olisi voinut jatkaa varmaan sataan asti.. Seuraavalla kerralla sidoin siihen pari solmua lisää. Ei ollut vieläkään hyvä. Päädyin sitomaan vahvimman nauhan myös kiinni ja kokeilin sillä. No se oli sentään hyvä. Mutta mä niiiiin vihaan säätämistä kesken treenin! :’)
Pohkeille tosi eduksi tämä kuva ja -kulma. Näyttää, että menee kohta katki koko jalka. Ohutta on. Pakarapotku oli suunnitellun treenin viimeinen jalkaliike, jonka jälkeen tehdään vatsat. Kyllä oli jalkatreeniosiosta sen verran paha maku suussa, että oli tunne, ettei mitään ole vielä edes tehnyt. Niin rikkonaista oli ollut. Vaihdoin lennossa suunnitelmaa, että vatsat pois (niitä veivataan lihasryhmistä eniten kuitenkin per viikko) ja tilalle vielä jalkaa. Split squatit loppuun, hiiiiitaasti x3. Tämä oli hyvä ja jäi onneksi jo parempi maku suuhunkin.
Eipä sitä tuossa kohtaa tietysti nälättänyt, kun vasta söi ennen treeniä tukevasti. Aattelin, että hyvin se vaikuttaa vielä jälkikäteenkin, kun hidasta protskua on. :D Hörppäsin kuitenkin smoothieta ja nappasin kourallisen pähkinöitä, syödäkseni nyt jotakin pientä, että keho aloittaa jo palautumisen.
Suihkut ja laittautumiset ja sitten ruokaa.
En uskaltanut tällaisena päivänä alkaa kokata mitään erikoisuuksia, ettei vain sattuisi mitään. Siispä omenasalaatti, jota en muista syöneeni viimeiseen kuukauteen ainakaan! Ennenhän tämä oli viikoittainen vakkari. Raejuuston seassa eilistä myskikurpitsasosetta, kun sitä jämät vielä oli jääkaapissa. <3 Rasvoja päälle auringonkukansiemenistä. Ja sitten kahvia!
Hihassa on rahkaa. <3 :’D Siitä alkoi vähän paremmat fiilikset jo. Kahvi pelastaa kaiken. Kyllä. Ehkä vähän pelottaa illan kauppareissu. Ei satavarmasti oo rahkaa. Mä tunnen sen.. YHYYY. Eli peukut pystyyn nyt jokainen, että tää täti saa rahkaa ja kaikilla on mukavampi heti olla. :D
Semmonen päivä. Tähän mennessä. Jatkoa ootellessa!
TUITUI TILULILU EMMÄÄTIEDÄÄLÄKYSY