Kaislikossa suhisee – vastauksia kritiikkiin

No niin, senkin Internetin paavit.

Kuten arvelinkin, minua vastaan on Kokko-blogiin liittyen alettu esittää kritiikkiä. Osa siitä tapahtuu keskustelupalstoilla nimimerkkien suojissa. Minä kirjoitan omalla nimelläni, joten odotan että myös kritiikin esittäjät kömpivät esille nimimerkkiluolistaan. Keskustelen ensisijaisesti Facebook-sivuillani. Keskustelupalstoille en lähde nimettömien kanssa enää vääntämään, kun en voi tietää minkälaisen venttiilin kanssa joudun vastakkain.

Nyt esimerkiksi Karppifoorumilla on alettu nokkia ja ujeltaa sinne ja tänne. Tällainen nimetön uho on – erästä kotimaista kirjailijaa lainatakseni – kärpästen surinaa korvissani. Jos teillä on oikeata asiaa, tulkaa esittämään se ihan nimellä. Suurin osa noilla keskustelupalstoilla puuhastelevista tuntuu olevan ihan järkisakkia, mutta muutaman kohdalla todellisuus tehnyt liian pitkän lomamatkan Narniaan jo aikoja sitten.

Vastaan nyt ensin – ja tämän kerran – karppaajapalstalla esitettyihin arvontalauluihin.

”Jahas! Kateellisuus on kauhea asia..”

Miksi ette kykene ajattelemaan muuten kuin mustavalkoisella tavalla? Jos ensimmäinen argumentti on kateuskortti, niin se kertoo enemmän vastaanväittäjästä kuin alkuperäisen väitteen esittäjästä. Jos kritisoisin uusnatseja, niin olisinko automaattisesti kateellinen heille? Kyllä, haluan pelottavan pilotin ja kaljun josta valo heijastuu tuhannen auringon voimalla, joten looginen askel on kritisoida Dr. Martens -kansaa.

Ei. Minulla ei ole mitään syytä olla kateellinen kenellekään.

”Kettunen muuten kävi pari vuotta sitten täällä parantamassa maailmaa huonolla menestyksellä.”

Niin kävin. Poistuin henkilökohtaisista syistä ja unohdin koko asian. Muistin sen kyllä jossain vaiheessa, mutta totesin että järkevämpää on yrittää selittää wankelmoottorin toimintaperiaatetta jälkeenjääneelle koiralle, kuin lähteä todellisuuspakoisille foorumeille trippailemaan.

”Kummatkin Kokon parjaajat Riekki ja Kettunen yrittävät repiä elantonsa lautasmallilla hikirääkkeineen.”

Niin, minähän en edelleenkään valmenna liikunta- enkä ravintopuolella. En revi elantoani samoista paketeista joista Kokko tai esim. Heikkilä tai Sundvik niitä nyhtävät. Tämä väite menee samaan kategoriaan kuin kateuskortti – kun ei keksitä mitään oikeata asiaa, niin kaivellaan jotain lillukanvarsia. Tyhjää pulputusta.

”Näköjään Jan Verho kirjoittelee samassa blogissa kuin Kettunen…piiri pieni pyörii.”

Ja tämä liittyy mihin? Väitteen (ja muiden edellisten) esittäjä, nimimerkki san martino kirjoittaa samassa Internetissä kuin Kettunen. Stop the press! Parempi kirjoitella vaikka samalla alustalla ja nimen kanssa, kuin taputella nimettömänä suut vaahdossa kanssasekoilijoiden selkää.

Tuollainen lurina ei ole keskusteluun osallistumista eikä se tuo debattiin mitään uutta.

”Voi tuota Kettusta. Olisipa henkinen kasvu nyt tarkoittanut sitäkin, että olisi jotain käsitystä siitä, millaista on olla sairas. Todella sairas ja silti sinnitellä täyspäivätyössä ja perheenäitinä. Ei kai täysin terve ihminen voi ymmärtää, mikä merkitys ruokavaliolla on. Tai miksei liikunta onnistu, tai onnistuu vain tiettyyn rajaan asti. En siis toivo, että Kettunen sairastuisi vakavasti. Mutta jos hänellä olisi aitoa kiinnostusta seurata meidän sairaiden ihmisten kertomuksia, yrittää ymmärtää ja ottaa opiksi.”

Tässä kohtaa, kuten monta kertaa jo aikaisemminkin, tehdään oletus. Nyt oletetaan, että olisin terve, tai en olisi seurannut sairaiden ihmisten kohtaloita. Valitettavasti menee vikaan.

Kyllä minä ymmärrän mikä merkitys ruokavaliolla on, mutta en pidä sitä läheskään niin merkityksellisenä kuin esimerkiksi stressiä ja yleistä asennetta. Minä ymmärrän että jokaisen kokemukset sairauksista ja niiden lievenemisestä ovat subjektiivisia ja täysin todellisia. Kuitenkaan vielä kymmenetkään tietyllä ruoka-aineella ”parantuneet” eivät vielä todista sitä, että ruoka-aine todellakin parantaisi. Se ei vie pois teidän kokemuksianne eikä tämän hetkistä hyvää oloa.

Mutta se ei tee teistä todellakaan asiantuntijoita tietyn sairauden suhteen.

Minä olen kärsinyt masennuksesta. Minulla on refluksi ja hyvin epäloogisesti toimiva ruoansulatuselimistö. Välillä en voi syödä oikein mitään ilman oireita (dieetillä ei ole merkitystä, olen kokeillut, uskokaa pois). Minulla on ollut elämäni 35 ensimmäistä vuotta kestänyt unihäiriö joka on aiheuttanut minulle lievän aivovamman.

Jos apteekissa työskentely ja valmentajana toimiminen lasketaan yhteen, olen käynyt läpi satojen sairaiden ihmisten sairaskertomuksia ja yrittänyt auttaa parhaani mukaan. Olen hieronut sairaita ihmisiä ja esimerkiksi syöpälasten vanhempia. Olen keskustellut jopa sellaisen sairaan ihmisen kanssa joka rakensi Puolaa uudestaan 40-luvulla. Olen nähnyt paljon erilaisia ihmiskohtaloita. Luultavasti paljon enemmän kuin moni teistä arvostelijoista, jotka peilaatte vain oman kokemuksenne kautta.

Uskokaa pois, minä tiedän minkälaista on olla sairas tai syrjitty. Älkää olettako.

Mutta se karppaajista. Eteenpäin.

Minulle on esitetty, että en saa arvostella koska en ole itse kokeillut. Tämä on jälleen oletus. Olen kokeillut samanlaista ruokavaliota ja useampaakin lähes samanlaista ja hyvin erilaista eväsrullailua. Itse asiassa, minä kokeilin Sami Sundvikin valmennuksessa 30 päivää hänen ruokavaliotaan.

Nyt jos me teemme Kokon kokeilun perusteella oletuksen että ruokavalio ei toimi, niin oma kokeiluni on täsmälleen saman arvoinen. Toisin sanoen, jos haluatte välttämättä laajentaa dokumentin sisällön koskemaan muitakin kuin dokumentin tekijää itseään, niin minä laajennan omat kokemukseni koskemaan niin ikään teitä kaikkia.

Sitten minulle tuli paristakin lähteestä kommentti, että kuinkas nyt suu pannaan kun dokumentissa oli ravitsemusterapeutti ohjaamassa?

No ei mitenkään. Missä vaiheessa minä olen väittänyt että minä nimenomaan puolustaisin virallisterveellistä ravintomallia? Jos minä olisin (en ole) VHH-mallia vastaan, niin se ei vielä tarkoita että olisin virallisen linjan puolella. Minä en usko yhteen malliin, vaan näistä löytyy kaikista hyviä puolia kunhan vain ensin katsotaan että kenelle sitä evästä syötetään. Olen suositellut maidotonta, gluteenitonta, vähähiilihydraattista, runsashiilihydraattista, rasvatonta, runsasrasvaista… en minä ole juminut yhteen malliin. Olen puolustanut joskus jopa ylikalliita ravintolisiä koska koin että kyseisen asiakkaan kohdalla se ratkaisu oli paras. En käytännössä suosittele niitä koskaan, mutta se ei pois sulje sitä ettenkö voisi. Minulla on ollut asiakkaana ihminen joka ei laihtunut kolmen kuukauden aikana yhtään, mutta koki silti onnistuneensa koska löysi terveen suhtautumisen syömiseenä. Minulla on ollut asiakkaana myös syömishäiriöinen ihminen joka söi ihan miten sattuu ja kehittyi silti fyysisesti aivan valtavasti.

Mutta nämä kaikki ovat olleet yksittäistapauksia. Jos tässä dokumentissa kävi ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan miten kävi, niin siltikin tulos voidaan laskea koskemaan vain yhtä ihmistä.

En ole kritisoinut sitä että tässä ei noudateta lautasmallia, vaan sitä että tässä yritetään tehdä roskatiedettä. Te kritisoijat vaan haluatte näköjään ihan oikeasti lukea juuri sitä mitä haluatte. Jos kirjoitan tähän että banaani, niin joku lukee siitä vihalaseillaan väkisin että omena. Sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä vaikka siellä dokkarissa olisi ollut Jeesus, marsipaanimies tai vaikka Galenos itse hääräämässä taustajoukoissa. Se on silti vain yhden miehen kokemus.

Mutta ei se oikeastaan haittaa, sillä tajusin, että valitettavasti sillä ei taida olla merkitystä.

Ennustan, että tämä dokumentti ei tule muuttamaan juuri mitään eikä ”kenenkään puntin tarvitse tutista”, kuten jossain asia esitetään. Miksi?

Koska ihmiset ovat laiskoja ja unohtavat asian pian. Hävisivätkö hamppariravintolat Super Size Me -dokumentin jälkeen maailmasta? Eivät. Lopettivatko ihmiset sokerin syönnin jokin aika sitten ilmestyneen That Sugar Film -rainan myötä? Eivät.

En suoraan sanottuna usko, että tämän dokumentin vaikutus kansanterveyteen on juuri minkäänlainen. Onko se surullista? On. Toivonko sitä? En. Jos me pystyisimmekin kääntämään elintasosairauksien esiintyvyyden laskuun yhdellä filmillä, niin hyvä. Yhden mallin ruokavaliolla se ei kuitenkaan onnistu, kiitos ihmiskunnan laajan sairausdiversiteetin. Jos ihmisiä on maailmassa yli kolme erilaista, niin jokin menee aina vikaan.

Guruja ja kokeilijoita on ollut aina ja tulee aina olemaan. Tämäkin sankari runttaa kahvia tuhkaluukkuunsa koska detox. Tehdäänkö dokumentti kahvin hörsimisestä peräreikään ja lopputeksteihin soitetaan rumpusoolo rektum-taka-tum, ei tää mennytkään ihan niin kuin piti. Joko Stockmannilta saa kohta tee se itse -kahvia kannikkaan settejä?

Tosiaan, sitten on esitetty kritiikkiä, että millä kompetenssilla minä täällä huutelen.

Noh, jos sillä on oikeasti mitään merkitystä, niin minulla on 500 opintopistettä muun muassa farmasian, lääketieteen, psykologian ja ravitsemuksen opintoja. Nämä sisältyvät ylempään ja alempaan korkeakoulututkintoon kahdelta eri alalta: liikuntalääketiede ja farmasia. Lisäksi olen kirjoilla Bridgeportin yliopiston ravitsemustieteen maisteriohjelmassa ja aloittelen genetiikkaan liittyvän väitöskirjan tekoa Kuopiossa. Olen myös ESPEN:in jäsen jos se jollekin funktionaali-escobarille on tärkeää tietää. Olen toki myös koulutettu hieroja ja muun muassa pedagogista pätevyyttä vaille pätevä terveystiedon opettaja. Siinä nyt jotain alkuun. Aikaisempia tutkintoja ja kaikenlaisia pikku kursseja ei nyt kukaan jaksa listata.

En halua tuoda näitä titteleitä ensisijaisesti esille, koska en halua leimautua miksikään akateemiseksi leijaksi. Mutta jos kysytään, niin eivät ne mikään salaisuus ole. Toki joku voi nyt alkaa ulista, että Kettunen on aivopesty koska yliopisto. Ja joku toinen että eipäs ole koska yliopisto. Ja kolmas työntää samalla villiheinää ikeniin. Aina, ihan aina löytyy joku jonka mielestä maailmassa on virhe ja jokin asia menee väärin. Sille ei nyt vain mahda mitään, piste.

Huomasin muuten kritiikkiä lukiessani, että tekstiä ei oltu edes luettu joko loppuun saati ajatuksen kanssa ennen kritisoimista. Ehkä se oli liian pitkä nykyiselle internetin homo sapiens -lajin edustajalle. Tai ihmisten medianlukutaito on oikeasti samaa tasoa kuin kuolleella sammakolla.

Ja se on aika pelottavaa.

Ja lopuksi vielä syy sille miksi minä tätä teen.

Jonkun on pakko esittää kritiikkiä. Se ei ole kateellista huutamista, vaan nykyään välttämätöntä. Internet on täynnä kaikenlaista kakkaa ja varmaan jokaisesta joukkueesta on jäänyt joku kiinni tiedonvääristelystä. Miksi kritiikki on tärkeää? Siksi että vaikka kokemukset ja tiede elävät jatkuvasti, tapahtuu osa fysiologisista muutoksista hyvinkin pitkällä aikavälillä. Joihin solumuutoksiin voi mennä 30-50 vuotta, joten me emme yksinkertaisesti pysty 100% tietämään onko runsasrasvainen vai vähärasvainen ruokavalio meille optimaalisin. Meillä on esimerkiksi paljon hyviä tutkimuksia VHH:n hyödyistä. Tämä saa jotkut syömään hyvinkin runsaasti rasvaa. Voi olla että muutama vuosi on mennyt hienosti, mutta jossain vaiheessa tulee stoppi. Kuinka se tulee? Esimerkiksi syövän muodossa.

Kuin tilauksesta sain hyvän esimerkin tutkimuksesta , jossa hiirille syötettiin rasvaista ravintoa 9–14 kuukautta. Mitä tapahtui? Hiirulaiset painoivat 30–50 prosenttia enemmän kuin verrokit ja niille kehittyi enemmän suolistosyöpiä. Tiedän hyvin, että kyseessä on vain yksi tutkimus ja sekin on tehty hiirillä. Se kuitenkin osoittaa hyvin sen, että me emme voi olla ihan oikeasti varmoja siitä mitä vuosikymmenien runsasrasvainen ruokavalio tekee suolistollemme. Näiden edellä mainittujen talttahampaiden kohdalla runsas rasva oli villinnyt kantasolut kasvuun jyrsijöiden suolistossa. Eivät ihmisen solut ole mitään Taika Jimin luomaa illuusiota, vaan ottavat samalla tavalla osumaa.

Nyt on ehkä hyvä. Mutta entäs kymmenen vuoden päästä?

Hyvä olo voi olla illuusio. Tiedosta se.