Kevyt viikko 36: 3 x 16K

Sellainen kevyt viikko tällä kertaa. Saliton kuten yleensäkin, ja nyt kun kävelemään pääsee niin toistamiseen vietin kävellen tämän viikon. Tosin askelsin vain kolme kertaa, mutta kilometrejä tuli suht sopivasti joka tapauksessa.

Maanantai & tiistai: lepo.

Keskiviikko: 16.2km kävelylenkki, 02:54min.

Perjantai: 16.1km kävelylenkki, 02:50min.

Sunnuntai: 16.1km kävelylenkki , 02:49min.

Keskiviikon ja perjantain lenkit tein poikkeuksellisesti illalla, olin kotona molempina kertoina vasta joskus seitsemän-kahdeksan välillä. Mainitsemisen arvoista, sillä en tiedä olenko oikeastaan koskaan kävellyt illalla. :D Kiva sää sattui näille kaikille kolmelle kerralle kun aurinko paistoi, mutta kun nyt on vihdoin syksy ihan oikeasti (vaikka perhosia lenteleekin joka puolella), niin ei ole kuuma. On sopiva. Löysin tämän uuden kuudentoista kilometrin lenkin silloin keskiviikkona ja sehän oli siihen malliin mukava, että se piti tallustaa kolmeen kertaan, eli joka lenkillä sama reitti. Siinä on paljon vaihtelua ja sitten matkalle mahtuu mun monta lempparipaikkaa, missä tykkään eniten kävellä. Välillä lenkillä on itketty ja välillä hymyilty. Ei ole ollut helppo viikko ja vaikeat jutut on vasta tulossa ( toinen blogi ).

Eilen kirjoitinkin (vihdoin) postauksen näistä mun kaikista kroppani vaivoista ja siinä kerroin tuosta jalkojen eriparisuudesta. Se oli aika pahana keskiviikon lenkillä ja todella pahana perjantaina. Yleensä lihakset rentoutuu lämmetessään siinä kävelyn ensikilometreillä, mutta perjantaina niin ei tapahtunut. Kävelin eriparijaloilla koko 16km. Kyllä sekin onnistui, muttei se sellaista vaivatonta ole, kun ei jalat oikein liikahtele itsekseen mitenkään normaalisti, vaan niiden liikuttamiseen pitää keskittyä ja sitten tunnet se toisen jalan yläpakaraa myöten heilumassa siinä väärin. Tänään sunnuntaina tuo kaikki olikin sitten tipotiessään ja jalat tuntuivat keskenään parilta. Ilmeisesti näin salittoman viikon loppuun mennessä alkaa sieltä lihakset rentoutua, ihan siis selästäkin, kun ei ole sitäkään rääkätty ja se tuon lantionkin kippaa. Tänään oli varsin mukava kävellä, kun jalat toimi nätisti ja keskenään samaan tapaan.

Muuta kerrottavaa en saa irti näistä kävelyistä, vaikka niiden aikana mun päässäni tapahtuukin ihan valtavasti kaikenlaista. :D Jotkut asiat on parempi jättää sinne pään sisälle..

Maanantain ja tiistain olin tosiaan töissä, ja kun illemmalla oli kotona, ei siinä enää viitsinyt kävelemään lähteä, vaan mielessä oli lähinnä joku nopsa ruoka ja sitten oleskelua vaan. Miehen kanssa vietti mielellään ne pari päivää kun hän olikin keskiviikosta lähtien toisaalla, piipahti tosin yhdeksi yöksi kotona siinä välissä.

Töitä olisi ollut mahdollisuus jatkaa tulevalla viikolla, mutta koska kissaan liittyvät jutut, en niitä nyt pääse jatkamaan vaan hoivaan ja hoidan eläintä kotona ja jatkan joskus toiste. Tämän kissan leikkauksen vuoksi kevyt viikkokin venähtää vielä ensi viikon puolelle, kun ei voi kotoa oikein poistua ainakaan ensimmäisinä päivinä. Jomman kumman on vahdittava eläintä pitkälti koko ajan näin alkuun, joten jos jotain treenejä on, ne tulee todennäköisesti tapahtumaan omalla kotisalilla.

Ruokapuoli on ollut vähän ankea. En oikein koskaan innostu siitä, että kun toinen on pois niin kokkaisin vain itselleni. Maanantaina ja tiistaina syötiin nopeaa ja hyvää ruokaa, mitä mieli tekikin ja siitä eteenpäin olen mennyt aika köyhällä aterialla..

Mun alkoi nyt tehdä niin kovin mieli tuota riisipastaa, kun tuota kuvaa katselin, että taidampas tälleen illan kunniaksi vielä kiehauttaa annoksen itselleni :D En lupaa mitään, mutta jestas, että alkoi tehdä sitä mieli. Pitäiskös..

Muutoinhan kaloreita on tullut varmaankin ihan sopivasti, kun on sitä jotain muuta syöty näiden ankeiden annosten lisäksi kuitenkin. Esimerkiksi:

Ensi viikon kuvioista ei siis tiedä vielä kukaan yhtään mitään. Mennään sen mukaan mitä on mentävä. Oman kissan hoitamisen lisäksi olen lupautunut loppuviikosta neljäksi päiväksi kahden toisenkin karvapyllyn hoitajaksi, joten aikamoista järjestelyä on ensi viikko kaikkineen, kävi miten kävi. Peukut pystyssä, että kaikki menee kivasti.

Toivon teille itse kullekin helppoa viikkoa. Olkoon ahdistus poissa ja jalatkin samaa paria!

p.s. Aamupalani irstaili mulle.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!