Kisafiilikset – no aivan p*skat fiilikset
Noniin nyt on ensimmäiset kisat kisattu, ja mitäköhän niistä nyt sanoisi… Lavan takana oli havaittavissa jotain aivan muuta tunnetilaa kuin itse lavalla. Tietenkin ensimmäisenä fiiliksenä on tyytymättömyys omaan kuntoon. Alkuun dieetti sujui hyvin, mutta muutamia viikkoja ennen kisoja alkoi suoraan sanottuna vain pännimään – kaikki ärsytti eikä mikään huvittanut. Keskittyminen herpaantui ja kunto huononi todella paljon. Koulussakaan en jaksanut käydä liki kolmeen viikkoon. Kaikki treenit kävin tekemässä, mutta nekin kaikki puoliteholla, syöminen oli vähän sinnepäin meininkiä. Joten summasummaarum, ei päällimmäisenä ole muuta mielessä kuin se, että epäonnistuin. That’s it.
Olen aina ollut todella päättäväinen, ja jos jotain haluan, niin tykkään tehdä asiat niin, että en tuhlaa yhtään aikaa niiden saavuttamiseen. Aluksi kun juttelin valmentajan kanssa kisasuunnitelmista sanoin, että pidetään se body-fitness avoimena, jos en kehitykään vuodessa tarpeeksi naisten fysiikka-sarjaan. No siinä kävi sitten niin, että nälkä kasvoi syödessä ja mitä enemmän kasvoin, sitä vähemmän alkoi naisten fysiikkakaan kiinnostamaan. Ne jotka minut tuntevat, tietävät että olen aina ihaillut naiskehonrakentajia, ja mitä isommaksi tulen sen parempi. Tuli dieetin aikana kropan pienetessä sellainen fiilis, että en ole vielä valmis. Pohdin paljon sitä, jätänkö kisat välistä ja jatkaisin vain treenaamista kehonrakennuskisoihin. Luulisi että ensimmäisiä kisoja odottaisi kuin kuuta nousevaa, mutta minulla kävi ihan päinvastoin. Odotin vain päivää kisojen jälkeen, että pääsisin taas aloittamaan lihasten kasvatuksen. Tuntui koko dieetin ajan että tuhlaisin aikaani, johonkin mikä ei minua oikeasti kiinnosta ja totta kai se näkyi myös tekemisessä ja kunnossa.
Etten nyt ihan vajoaisi tähän huonoon fiilikseen, on sitä pakko myös pohtia mikä meni mahdollisesti hyvin. Mieltä lämmittänee se, että tiedän pystyväni paljon parempaan ja ensi kerralla sen aion myös tehdä. Kai tästä sitten viisastui, oppi jotain itsestään ja omista heikkouksistaan – samoja virheitä en tule toistamaan.
Tyytyväinen olin myös omaan esiintymiseeni – lavalla uskalsin olla itsevarma ja luulen että poseerauksetkin menivät ihan ok. Vapari jännitti myös etukäteen todella paljon, – en itse asiassa ollut näyttänyt sitä kenellekään ennen kisapäivää – en edes valmentajalleni. Olen katsonut jonkin verran youtubesta vapareita ja niistä inspiroituneena lähdin luomaan ihan omannäköistä esitystäni.
Seuraavaa kisatavoitetta en ole vielä asettanut muuta kun sen verran, että nyt vain keskitytään kasvamaan lisää ja aika näyttää, milloin ollaan valmiita lavalle – women’s physique tai kehonrakennus jompikumpi se joka tapauksessa on. Tämä kokemus kuitenkin varmisti minulle sen, että tämä on 100-varmasti sitä hommaa mitä haluan tehdä. Fiilis lavalla oli aivan uskomaton ja vastoinkäymisistä on tarkoitus selviytyä, ottaa opikseen ja jatkaa eteenpäin entistäkin vahvempana.