Kun katsot niin näet

Tänään tulin salilta kotiin ja heti kengät jalasta saatuani heittäydyin selälleni nukkuvien kissojen väliin sängylle. Maisu mönki mahan päälle kehräämään ja Madde oli käpertyneenä kainalossa. Katselin kissoja ja mietin kuinka kauniita ne ovatkaan. Ja niin viattomia. Aitoja. Siinä hetkessä tajusin taas kuinka ihanaa elämä onkaan. Arjen pienet asiat tekevät minut suunnattoman onnelliseksi. Ennen kaipasin aina jotain tekemistä ja olin turhautunut. Nykyään nautin niin paljon arjesta ja tavallisesta elämästä, etten vaihtaisi sitä pois. Rakastan työtäni ja paikkaa jossa asumme, kotia. Rakastan puolisoani ja kissoja. Rakastan aamupuuroa ja salitreeniä. Saan elää onnellisena, tuntea oloni rakastetuksi ja rakastaa. On elämässäni ikäviäkin asioita, välillä vähemmän ja välillä enemmän. On murheita ja huolia, ahdistusta ja pelkoa. Mutta niiden ei saa antaa hallita elämää liikaa. Tämän sekalaisen sepustuksen pointti on jotakuinkin siinä, että olen ennen ollut vielä nykyistäkin kovempi stressaaja ja pelkääjä sekä ahdistunut ja turhautunut ihminen. Nykyään olen vähemmän niitä ja enemmän onnellinen. Olen oppinut katsomaan ympärilläni olevia asioita ja löytänyt niistä elämäni onnen. :)

Tänään kävin heti aamupäivästä salilla tekemässä kevyen reippaat 30minuuttia kestäneen treenin selälle ja rinnalle. Pienillä painoilla treenaaminen tuntuu niin hassulta. Haukottelin kesken sarjojen eikä tullut edes hiki. Tekisi mieli jokaisella kevennetyllä treeniviikolla kirjoittaa otsaan tai selkään lappu ”mulla on kevyt treeniviikkoa, kyllä mä oikeesti treenaan kunnolla”. Ehkäpä kokeilenkin tätä perjantaina… ;)

Ne jotka mun matkaa on seuranneet tuolla aikaisemmassa blogissa ehkä muistavatkin miten olen aina tuskaillut selkäni kanssa. Sekun ei meinannut millään leventyä saati paksuuntua. En saanut siihen treeneissä minkäänlaista tuntumaa. Nyt sitten vihdoin olen viimeaikoina löytänyt yhteyden selkääni. Onhan se toki koko ajan kehittynyt, mutta hitaasti. Vasta nyt tuntuu, että selällä on ollut mahdollisuus kasvaa kunnolla. Olen huomannut, että moni asiakkaistani ja muistakin salilla kohtaamistani ihmisistä painii saman ongelman kanssa, eli selkätreeni tuntuu menevän vain käsille ja selkään ei saada kunnollista tuntumaa. Olen itse kokeillut erinäisiä kikkoja asian helpottamiseksi ja niitä mitkä olen todennut toimiviksi olen jakanut myös muille. Siksi ajattelin täällä blogin puolellakin valottaa, mitkä kikat ovat itselläni toimineet. Toivottavasti joku muukin hyötyy näistä vinkeistä. :)

Ensinnäkin nielin ylpeyteni ja pienensin painoja. Tein paljon perusliikkeitä, jossa tuntumaa on helppo hakea, kuten ylä- ja alataljaa erilaisilla otteilla ja lisäksi ”hilavitkutusliikkeitä” kuten pull overia taljassa sekä ristikkäistaljavetoa ja kaikki erilaisia variaatioita (säädettävässä taljassa erilaisia yhdenkäden variaatioita, istuen ja maaten jne). Itselläni nimenomaan taljaliikkeet ovat olleet parhaita ja tangolla/käsipainoilla tehtävät liikkeet sekä avustettu leuanveto ovatkin jääneet miltei kokonaan pois omista selkätreeneistäni. Keskityin hakemaan tuntumaa nimenomaan selästä, toisinsanoen opettelin jännittämään selän aina ennen kuin lähdin liikettä tekemään. Pidän kropan muuten ns. mahdollisimman liikkumattomana ja liikeradan mahdollisimman laajana, kuitenkin niin, etten päästä jännitystä pois selältä (esim. ylätaljassa en anna olkapäiden nousta korviin liikkeen eksentrisessä vaiheessa). Olen myös tehnyt paljon erikoistekniikoita, pääasiassa supersarjoja sekä pysätystekniikkaa ja muutenkin keskittynyt tekemään liikkeen jarruttavan vaiheen jopa ylikorostetun hitaasti. Enkä voi korostaa tässä vaiheessa sitä, että esim. ylä- ja alataljaa tehtäessä, tangolla tehtävässä kulmasoudussa jne. pitää lavat muistaa puristaa yhteen ja olkapäät painaa taakse sekä alas ja samalla aukaista rintakehä kunnolla. Tällöin selkä supistuu kunnolla ja liike menee sinne minne pitääkin. :)

Itselläkin on vielä parantamisen varaa mm. rintakehän liikkuvuuden kanssa ja pikkuhiljaa pitäisi saada painojakin nostettua ylöspäin. Itse treenaan kuitenkin aina puhtaalla tekniikalla ja niin, että tuntuma on kohdelihaksessa vaikka se tarkoittaisikin pienempiä painoja. Mulla on ollut ongelmaa myös hauisten kasvun ja tuntuman kanssa ja niihinkin on tepsinyt pienemmät painot, laajemmat liikeradat sekä supersarjat. Hyviä havainnollistavia kuviakin olisi tästäkin asiasta niinkuin monesta muustakin, mutta koska muutaman vuoden takaiset kuvat eivät ole julkaisukelpoisia, saatte vain kuvitella tapahtuneen muutoksen mielessänne ja nauttia vain tästä yhdestä selän kehityskuvasta. ;)

Maha on kiukutellut tällä viikolla taas enemmän mm. närästyksen ja ylävatsakipujen muodossa. Olen jättänyt hetki sitten mm. pähkinät, omenan, rukiin ja vehnän vähemmälle/kokonaan pois ruokavaliostani. Nyt meinasin vielä ehkä kokeilla maidotonta ruokavaliota. Olen testannut aikaisemminkin, mutta selkeää apua ei silloin siitäkään ollut, joten tämä ruokapuoli on tälläistä ikuista testailua. Syy tällä kaikelle on siis todennäköisesti ärtyneessä suolessa, kun mitään muutakaan vikaa ei ole lukuisilla lääkärireissuilla löytynyt. Ikäväähän se on kun mahan toiminta sahaa laidasta toiseen ja maha turpoilee niin paljon, että välillä pitää pissata tikkuun vain varmistaakseen, ettei mahassa oleile salamatkustajaa, joka sekin olisi kyllä tervetullut vaihtoehto. ;)

Kärsiikö joku muu selittämättömistä vatsavaivoista tai kitukasvuisista lihaksista? Perustetaanko tukiryhmä? :)