Kun uni ei saavukaan

Unettomuus tai huonounisuus on monelle tuttu vaiva, eikä sitä pidä kenenkään väheksyä. Esimerkiksi elämäntilanne saattaa olla sellainen, että niinkin perustavaa laatua oleva tarve kuin nukkuminen häiriintyy. Toisinaan ei syytä edes osaa sanoa huonoon uneen. Jokainen edes joskus huonounisuutta potenut kuitenkin tietää, että väkisin ei unta saa, vaikka kuinka haluaisi.

Neuvoja on saatavilla paljon, ja niitä kannattaa jokaisen unettomuudesta kärsivän kokeilla löytääkseen omat keinonsa. Esimerkiksi kahvin tai teen juominen on syytä unohtaa ainakin kuusi tuntia ennen nukkumisaikaa. Raskas liikunta voi myös karkottaa unen, mutta kevyt liikunta, esimerkiksi kävelylenkki illansuussa, on monelle hyväksi. Se rentouttaa mukavasti.

Ellei halua turvautua unilääkkeisiin, voi kokeilla myös melatoniinia, jota normaalisti erittyy käpyrauhasesta. Sen erittyminen saattaa kuitenkin heikentyä esimerkiksi stressin tai ikääntymisen takia. Mikään ihmelääke ei melatoniinikaan ole, ja se auttaa vain pientä osaa ihmisistä. Sekin apu on vain tilapäistä, sillä pysyvään käyttöön siitä ei sanota olevan apua. Lisäksi se saattaa aiheuttaa unen katkonaisuutta, joka sinänsä jo on yksi huonounisuuden muoto.

Herääminen yöllä kello 3 on aika rasittavaa, ja silloin asiat yleensä näyttäytyvät kaikkein huonoimmassa valossa. Aika moni ikääntynyt ihminen tuntee tämän aamuyön heräämisilmiön, varsinkin, jos on tapana mennä nukkumaan varhain illalla. Joskus on silloin hyvä nousta ylös ja vaikka lukea jotakin vuoteessa pyörimisen sijaan. Tietokoneen tai television avaamista ei voi suositella, sillä niiden kirkas valo lisää valvetilaa liikaa.

Huonounisuus on sikäli hankala juttu, että siitä on terveydelle monenlaista haittaa. Pitkäaikaisena jatkunut unettomuus huonontaa muistia, edistää lihomista, altistaa infarktille ja diabetekselle sekä heikentää miesten hedelmällisyyttä. Jo yhden huonosti nukutun yön jälkeen on tavallista alttiimpi onnettomuuksille ja flunssaan sairastumiselle, unohtelee asioita ja on tavallista herkkätunteisempi. Myös näläntunnetta on normaalia vaikeampi hillitä, eikä fyysinen suorituskykykään ole kunnossa. Lista tuntuu lohduttomalta, mutta ehkä asian tiedostaminen antaa myös pontta löytää ratkaisuja pulmaan.