Kyykkyfiilistelyä

Voi onnea, kun on vihdoin  saanut kyykyn sujumaan niin kuin sen on aina tahtonut tehdä! Käytännössä tuo tapahtui viime sunnuntaina. Kyykytellyt olen joskus alkuvuodesta lähtien, kun tanko ja teline meille saapui. Silloin heitin heti alkuun hirveästi painoa ja koska en luottanut alaselkääni yhtään, niiailin vain. Näin:

Alemmas ei päässyt. Syystä että harteilla oli liikaa roinaa ja syystä että alaselkä oli heikko ja kipuileva. Tämän takia kyykky on ollut välillä ohjelmassa ja välillä taas ei. Miksi tehdä jotain, kun sitä ei voi tehdä kunnolla?  Kerran aikaisemmin olen saanut kipinän, että nyt hemmetti, painoa reilusti niskasta pois ja etsitään se sopiva paino, jolla pääsee oikeasti alas. Mutta silti ei ole onnistunut. Siinä on ollut jokin näkymätön seinä, minkä alle ei jalat anna taipua. Se on tuntunut ihan konkreettiselta seinältä, ettei alemmas vain pääse.

Nyt sai sitten sen p**kele -vaihteen päälle tässäkin asiassa, ja lähdin etsimään sitä oikeaa painoa ja asentoa ihan kokonaan uusiksi. Ensin menin kyykkyyn ilman painoa, kädet ylhäällä kuin tangosta kiinni pitäen. Sitten otin pelkän tangon ja sillä pääsi samalla tavalla alas asti. Ja sitten vielä lisää kiekkoa, mutta maltilla, ja pääsin kuin pääsinkin alas. Ja ylöskin vielä :D Sunnuntaina tein 34,4kilolla 12-10-10, täksi päiväksi nostin vielä vähän ja tein 39,4kilolla 8-8-6. Nyt kyykky on näin syvä:

Se oli loppujen lopuksi aika pelottavaa päästää itsensä sen yhden pisteen alle, missä ei ole ennen koskaan kyykännyt. Siinä kohtaa pitää ihan täysin vain luottaa alaselän kestävyyteen. Jännitin aiemmin sen pisteen ylittämistä ilmeisesti niin kovin, että koko kroppa oli niin jäykkä, ettei ollut siksi mahdollista mennä alas. Itselle tulee ainakin nyt sellainen tunne, että keskivartalo pitää jotenkin rentouttaa, jotta pääsee sen pisteen yli, vaikka samalla se on pidettävä hallittuna. Vaikea selittää, tällainen fiilis mulle on tullut.

Mutta on se ihan huikeaa, nyt kun ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kyykkää, eikä niiaa. Ne lihakset, millä sieltä itsensä ylös työntää, on osin sellaisia, etten ole moisia tuntenut työssä vielä koskaan ennen. :D Jalatkin olivat sunnuntaista edelleen tänään kipeät, joten kyllä tosiaan perille menee. Se on parasta, kun ei meinaa pytylle taipua. :’D

Jalkatreeni on tämän kyykyn vuoksi nyt ihan selkeä lempparitreeni. Niin tuo suosikki vaan muutaman viikon välein vaihtuu. Nyt mä voisin kyykätä koko ajan, ihan vain huvin vuoksi. Mutta säästetään ne vaan nyt sinne treenipäiville. :’)

Loppuun vielä venyvyyskuvia. Kaikkihan tietää jo, etten venyttele. Siitä huolimatta venyn suhteellisen hyvin. Harvemmin myöskään koskaan istun normaalisti, vaan mulla on jalat aina jotenkin mutkalla. Saan ne vaikka niskan taa. Pelkään vaan, etten saa niitä pois, joten sitä ei niin tule harrastettua. :D

Yllän varpaisiini noin hyvin jalat suorina, eli saan kunnolla jalkapohjista kiinni kouraistua. Saan kämmenet lattiaan seistessä. Ja piti vielä kokeilla heittää jalka telineellä makaavan kyykkytangon päälle, mikä on noin tuossa rinnan korkeudella, ja meni se jalka sinnekin. :D

Älä kysy mikä tämän kuvasarjan pointti oli. En minä tiedä. Kertoakseni, etten ole kankea, vaikken venyttele? No en ole kankea, vaikken venyttele. :D