Lehmäkaverit ja mietteitä magnesiumista

Superenerginen sunnuntaiaamu! Heräsin itsekseni kahdeksalta kun ei enää nukuttanut ja MINÄ herätin kissan ja miehen. Tuntuu, että kaikki sairastelun aikana piilossa ollut energia hyökkii esille aivan hirveällä voimalla. Täällä olen laulanut (kailottanut) ja pyörinyt ja hyörinyt ja venkoillut pitkin poikin (paitsi olohuoneessa :D).

Eilen illalla mentiin tosiaan kävelylle, taidettiin seitsemän pintaan lähteä. Otettiin vähän uusia reittejä ja suht rauhallisesti mentiin ja pysähdeltiin monesti. Sykettä en nostellut ja esimerkiksi ylämäissä tipautin vauhtia sen verran, että pysyi rentona käppäilynä. Ei tuntunut ollenkaan pahalle jaloissa tai muutenkaan. Kädet mulla tietty ottaa aina kylmää ja ne oikein kipuilevat sen vuoksi. Vaikka siis ulkona oli +20°C. Kotiin päästyä kädet on ihan virattomat, ne on aivan jäykät ja kynää ei kykene pitelemään. Ei oo normaalia. Semmonen jännä juttu kanssa tapahtui, että loppumatkasta alkoi iskeä vasempaan käteen sähköiskuja peukkua pitkin. Tajusin, että sykemittari painaa ranteeseen ja siitä ne lähtee. Otin pois ja ihan siitä ranteen sivua silittämällä hellästi tuli joka kerta kunnon hermosähköisku peukkuun. Tuo meni ohi sitten kotona, kun sormet taas lämpenivät. Ranne jäi ihan kylmäksi varmaan vielä ainakin tunniksi. Ihme touhua taas. Kilpirauhasjuttuja vissiin.