Lentsua bukkaa 21.4.2010 Päivi  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Voihan kurjuuden kurjuus. Tältä (kin) päivältä peruuntui crossi tunti, koska olo on hutera. Ei ole kunnolla kipee olo, mut jo toista päivää päänsärkyä, jäseniä jomottelee ja tämä on nyt erilaista jomotusta kuin mitä salilta saa… ei ole varsinaisesti kuumeinen olo, mut jotain sinne suuntaan. Nyt toista päivää olen duunissa painanut Buranan voimalla, aamusin on ollut aika kurja olo, mutta Burana on auttanut kummasti. Yskä meinaa tehdä tuloaan, välillä tulee kunnon yskän köhäys joka sattuu jonnekin syvemmälle henkitorveen. Joten järkevänä ( :D tosi järkevä kun olen, heh ) päätin perua tämän päivän crossi tunnin. En kuitenkaan toivo saavani sydänlihastulehdusta ja kuolla kupsahdan ennen aikojani. Silti on semmoinen huonohko omatunto siitä,ettei pääse treenaamaan, tai ei mene. Järki sanoo toista, mutta silti jostain kumpuaa se ärsyttävä fiilis siitä, etten tee mitään. No tällainen olen. Mutta ehkä se nyt on viisaampi ottaa rennommin, kuin katua… Kyllähän sen tietää, että puolikuntoisena treenaaminen voi aiheuttaa jälkiseuraamuksia, mistä voi joutua maksamaan koko loppuelämänsä. Sitä en halua… mutta jos vaikka voisin nyt vain tervehtyä kunnolla sairastan Lue myös: Antakaa mun kaikki kestää! 15.03.2015 Miksi mä en treenaa? 03.03.2015 Tajuton tauti ! 10.06.2014 Keskiviikkoa kaikille ! 11.12.2013 Jalkajumppaa 15.08.2013 Ei pidä luulla jos ei tiedä!!! Seuraava artikkeli Päivi

Voihan kurjuuden kurjuus. Tältä (kin) päivältä peruuntui crossi tunti, koska olo on hutera. Ei ole kunnolla kipee olo, mut jo toista päivää päänsärkyä, jäseniä jomottelee ja tämä on nyt erilaista jomotusta kuin mitä salilta saa… ei ole varsinaisesti kuumeinen olo, mut jotain sinne suuntaan. Nyt toista päivää olen duunissa painanut Buranan voimalla, aamusin on ollut aika kurja olo, mutta Burana on auttanut kummasti. Yskä meinaa tehdä tuloaan, välillä tulee kunnon yskän köhäys joka sattuu jonnekin syvemmälle henkitorveen. Joten järkevänä ( :D tosi järkevä kun olen, heh ) päätin perua tämän päivän crossi tunnin. En kuitenkaan toivo saavani sydänlihastulehdusta ja kuolla kupsahdan ennen aikojani. Silti on semmoinen huonohko omatunto siitä,ettei pääse treenaamaan, tai ei mene. Järki sanoo toista, mutta silti jostain kumpuaa se ärsyttävä fiilis siitä, etten tee mitään. No tällainen olen. Mutta ehkä se nyt on viisaampi ottaa rennommin, kuin katua… Kyllähän sen tietää, että puolikuntoisena treenaaminen voi aiheuttaa jälkiseuraamuksia, mistä voi joutua maksamaan koko loppuelämänsä. Sitä en halua… mutta jos vaikka voisin nyt vain tervehtyä kunnolla