Loppuisko se fitness märinä joskus?

Nyt alkaa meikäläistä pikku hiljaa nyppimään. Jos jollain on jatkuva sterssi otsassa tämän fitness harrastuksen tiimoilta, niin kannattaisko paneutua johonkin muuhun aiheeseen välillä? Mielestäni kyllä. Jokusella bloggaajalla on jäänyt nyt pahasti levy junnaa paikalleen, kun lähes tulkoon jokainen postaus käsittelee sitä, kenelle tämä laji sopii kenelle ei. Millainen on ”oikea” harrastaja ja millainen ei. Kuka kelpaa kilpailijaksi, kuka ei. Koomiseksi asian tekee jo se, että joissain postauksissa arvostellaan kuinka löysää lihaa lavalla on nähty ja seuraavassa kirjoitetaan kuumeisesti siitä, kuinka huolissaan ollaan kun monet kilpailijat näyttävät suorastaan anorektisilta. Siis mikä on pointti.

Pelätään, että nuoret tytöt pilaavat terveytensä hurahtaessaan fitness harrastukseen ja unelmoidessaan fitness kisoista. Sanotaanko nyt näin, että todennäköisempää on, että nuoriso pilaa itsensä jollain ihan muulla kuin kuntosaliharrastuksella. Joitain punttijuntteja tuntuu kovasti ärsyttävän, jos salilla on junnuja töhöttämässä pakarakoneissa. Siis what? Mulle ainakin tulee paljon parempi mieli kun näen nuorisoa kuntosalilla, ennemmin kuin ostarin nurkilla siiderikassien kanssa.

Tuntuu, että tästä on tullut tällainen egokysymys joillekin. On kauhea tarve nostaa itseään jalustalle asiantuntijana, kun takana on enemmän kuin yhdet kisat. Mikä meriitti sekin on? Hirmuisesti rummutetaan sen perään, että taustalla pitäisi olla koko elämänhistorian kestänyt urheilutausta, että voisi olla tässä lajissa hyvä. No näyttöä on siitäkin, että niin sanotusta sohvaperunastakin voi tulla ihan pätevä fitness harrastaja jopa kilpailija ;) Onko tarkoitus lytätä ihmisten haaveita ja unelmia? ”Ei susta koskaan voi tulla hyvää tässä hommassa, kun et ole urheillut viisi vuotiaasta asti. Ei fysiikka ja pää kestä, kun et ole tottunut kurinalaiseen treenaamiseen koko elämäsi ajan!” WTF? Totuushan on oikeasti se, että tämä on yksi niistä harvoista lajeista, joissa voi tulla oikeinkin hyväksi, vaikka harrastamisen aloittaisi niin sanotusti hieman kypsemmälläkin iällä. Olen siitä vaikka itse esimerkkinä. Aloitin liikunnan vasta tuossa komenkympin kieppeillä ja nyt noin neljässä vuodessa kun olen tosissani bodannut, olen saanut aikamoisen muutoksen aikaiseksi omassa kropassani. Tässä ajassa musta tuskin olisi tullut esimerkiksi pätevää balettitanssijaa :D

Onhan tietysti hyvä, että lyödään faktat pöytään siitäkin seikasta, että vaativaahan tämä on. Jos tätä tekee tosissaan ja tavoitteellisesti, niin täytyyhän tästä ottaa elämäntapa. Tämä seikka tuskin jää keneltäkään huomaamatta siinä vaiheessa jos mielii kisalavoille. Mielestäni kuitenkin tärkeämpää olisi korostaa ammattitaitoisen valmennuksen tarvetta kuin maalailla vain kauheita piruja seinille siitä, miten rankka ja raskas tie on kuljettavana ennekuin kisakunto saavutetaan. Juu kyllä, tätä hommaa voi tehdä järkevästi ja terveellisesti, jos taustajoukoissa vaikuttaa asiansa osaava valmentaja. Ei kaikista tietenkään ole fitness kilpailijoiksi, mutta ei kaikista ole myöskään pikajuoksijoiksi tai seiväshyppääjiksi. Mutta fitness harrastusta ei voi keneltäkään evätä :)

Ja minkä takia julkisuuteen pitää tyrkyttää koko ajan näitä lajin haittapuolia käsitteleviä artikkeleita. Ihan varmasti jokaisessa urheilulajissa on omat ”vaaransa”. Eikä suinkaan fitness ole ainut laji, jossa pelataan tarkalla ruokavaliolla tai toteutetaan dieettejä tai nähdään kisoissa alipainoisia vartaloita. Saatika sitten mitä tulee vammautumisten määrään. Väittäisin, että yksi tärkeimmistä syistä näille sensaatiohakuisille blogautuksille on saada itsensä julkisuuteen. Kun ei positiivisilla postauksilla herätetä tarpeeksi mielenkiintoa lukijakunnassa, niin heitetään sitten roisit valttikortit pöytään ja revitellään suoranaisella sosiaalipornolla.

Pitäkää unelmistanne kiinni. Ottakaa asioista selvää. Käyttäkää malttia, se on tässäkin lajissa valttia ;) Ollaan kuulolla!