Lukeminen lisää empatiaa 3.11.2015 Seetu  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tämän tästä julkaistaan uusia haasteita. Monet viime aikoina ovat liittyneet liikuntaan, muistan ainakin kyykky- ja lankutushaasteet. Marraskuun harmaisiin päiviin tuo väriä Lukuhaaste 2015, joka sopii meille kirjallisuuden ystäville. Facebookissa julkaistuun haasteeseen osallistuva lupautuu lukemaan joka päivä 30 sivua kirjallisuutta. Paljon lukevalle tuo ei ole kovin haastavaa. Silti on kiva kuulua joukkoon, jonka yhteisenä harrastuksena on lukeminen. Tietysti olisi toivottavaa, että lukeva joukko vain kasvaisi tällaisen haasteen innoittamana. Minun lukulistallani on nyt kaksi teosta. Toinen on Liisa Väisäsen Mitä symbolit kertovat, toinen armottoman ruotsalaisen humoristin Jonas Jonassonin Lukutaidoton joka osasi laskea. Lukutottumuksiini kuuluu, että luen joka ilta sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Se on ainakin minulle hyvä tapa rentoutua ja saada arkiset asiat mielestä pois, sanokoot asiantuntijat mitä hyvänsä. Lukemisen hyvistä puolista on viime aikoina muistettu muutenkin kertoa. Ainakin lukeminen voittaa television katsomisen mennen tullen. Kirjojen lukeminen on osallistuvaa, television katselu passiivista. Molempien huonona puolena on tietysti istuminen, joka nykytietämyksen mukaan onkin ainakin pitkäaikaisena vaarallista. Lukemisen sanotaan lisäävän ihmisen empatiakykyä, kun hän lukee erilaisista ihmiskohtaloista tai yleensä ihmissuhteista. Näin voi oppia ymmärtämään omasta ajattelusta poikkeavia ajatuksia ja erilaista elämänkatsomustakin. Kirja on myös mitä mainioin keino yrittää hakea ratkaisua ongelmatilanteisiin, mutta silloin mennään jo tietokirjallisuuden puolelle. Olen painetun kirjan lukija, enkä edes omista mitään lukulaitetta. Kun jouduin silmäleikkauksen takia olemaan pari viikkoa pää alaspäin, en pystynyt normaalisti lukemaan. Ilman kirjallisuutta en suostunut olemaan, ja siksi kuuntelin monta äänikirjaa. Yksi niistä oli Khadel Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Hieno, mutta paikoin niin raskasta tekstiä, että jopa huutelin äänikirjalle ´´Ei, ei…´´. Taisin välillä laittaa kädetkin korville, kun päähenkilöä kohdeltiin kaltoin. Tänä syksynä on ilmestynyt myös kirja, jossa on haastateltu kirjaston käyttäjiä. Voimme olla onnellisia, että Suomessa on niin hieno kirjastolaitos. Paljon lukevan olisi aivan mahdotonta hankkia itselleen kaikkia kirjoja, jotka haluaa lukea. Seuraavaksi tulisi myös säilytysongelmia. Yksi mielikirjailijoistani on Merete Mazzarella, ja hänhän on myös julkaissut teoksen Silloin en koskaan ole yksin: lukemisen taidosta. Seuraavaksi tartunkin hänen uusimpaan kirjaansa Aurinkokissan vuosi. kaunokirjallisuus kirjasto lukeminen Lukuhaaste 2015 Merete Mazzarella Lue myös: Eläköön lukutaito! 09.09.2019 Pelaaminen on vienyt nuorilta lukuinnon 17.12.2018 Pakkopulla voi maistua hyvältä 27.08.2018 Muutakin kuin kansallisrunoilijan puoliso 22.01.2018 Lukemiseen uutta ulottuvuutta 03.04.2017 Mikä kirja tai leffa itkettää? Huimausta tai ei, varo kaatumista Seetu

Tämän tästä julkaistaan uusia haasteita. Monet viime aikoina ovat liittyneet liikuntaan, muistan ainakin kyykky- ja lankutushaasteet. Marraskuun harmaisiin päiviin tuo väriä Lukuhaaste 2015, joka sopii meille kirjallisuuden ystäville. Facebookissa julkaistuun haasteeseen osallistuva lupautuu lukemaan joka päivä 30 sivua kirjallisuutta. Paljon lukevalle tuo ei ole kovin haastavaa. Silti on kiva kuulua joukkoon, jonka yhteisenä harrastuksena on lukeminen. Tietysti olisi toivottavaa, että lukeva joukko vain kasvaisi tällaisen haasteen innoittamana.

Minun lukulistallani on nyt kaksi teosta. Toinen on Liisa Väisäsen Mitä symbolit kertovat, toinen armottoman ruotsalaisen humoristin Jonas Jonassonin Lukutaidoton joka osasi laskea. Lukutottumuksiini kuuluu, että luen joka ilta sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Se on ainakin minulle hyvä tapa rentoutua ja saada arkiset asiat mielestä pois, sanokoot asiantuntijat mitä hyvänsä.

Lukemisen hyvistä puolista on viime aikoina muistettu muutenkin kertoa. Ainakin lukeminen voittaa television katsomisen mennen tullen. Kirjojen lukeminen on osallistuvaa, television katselu passiivista. Molempien huonona puolena on tietysti istuminen, joka nykytietämyksen mukaan onkin ainakin pitkäaikaisena vaarallista.

Lukemisen sanotaan lisäävän ihmisen empatiakykyä, kun hän lukee erilaisista ihmiskohtaloista tai yleensä ihmissuhteista. Näin voi oppia ymmärtämään omasta ajattelusta poikkeavia ajatuksia ja erilaista elämänkatsomustakin. Kirja on myös mitä mainioin keino yrittää hakea ratkaisua ongelmatilanteisiin, mutta silloin mennään jo tietokirjallisuuden puolelle.

Olen painetun kirjan lukija, enkä edes omista mitään lukulaitetta. Kun jouduin silmäleikkauksen takia olemaan pari viikkoa pää alaspäin, en pystynyt normaalisti lukemaan. Ilman kirjallisuutta en suostunut olemaan, ja siksi kuuntelin monta äänikirjaa. Yksi niistä oli Khadel Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Hieno, mutta paikoin niin raskasta tekstiä, että jopa huutelin äänikirjalle ´´Ei, ei…´´. Taisin välillä laittaa kädetkin korville, kun päähenkilöä kohdeltiin kaltoin.

Tänä syksynä on ilmestynyt myös kirja, jossa on haastateltu kirjaston käyttäjiä. Voimme olla onnellisia, että Suomessa on niin hieno kirjastolaitos. Paljon lukevan olisi aivan mahdotonta hankkia itselleen kaikkia kirjoja, jotka haluaa lukea. Seuraavaksi tulisi myös säilytysongelmia. Yksi mielikirjailijoistani on Merete Mazzarella, ja hänhän on myös julkaissut teoksen Silloin en koskaan ole yksin: lukemisen taidosta. Seuraavaksi tartunkin hänen uusimpaan kirjaansa Aurinkokissan vuosi.