Maanantaina mamma meni..

Se selviää pian, että minne. :D

Yöllä heräsin siihen, että en voinut liikuttaa kättäni. Tunsin, että se olisi ollut vatsallani, mutta näin, ettei se ollut siinä. Aivan unenpöpperössä ihmettelin, että mihin käteni oli kadonnut. Oikein panostin sen liikuttamiseen ja yhtäkkiä – HUMPS, se lämähti jostain ylempää siihen viereen ja pelästyin niin perkuleesti. :’D Tunto alkoi palata ja jatkoin unia. Semmosia hartiajumeja. Nukun lähes aina samassa asennossa, jossa tälläkin kertaa olin, mutta nyt ei veri päässyt käteen kiertämään.

Aamulla juilikin kivasti oikea olkapää, triggerkipuja. Vähän jännitti olkapää/ojentajatreeni. Ja niinhän siinä kävikin, että viparit sivuille + eteen -liikeparista pudotin kilolla painoja, kun vihlaisi sivulle viedessä hyvin kipeästi. Pienemmällä painolla ei sitten taas kipuja ollutkaan. Mutta eipä se tuntunut tuntuvan missään muuallakaan. :/ Noooh, tulipahan tehtyä. Onneksi muuten juuri pari postausta sitten mainostin, miten tämä hartiatilanne ei vaikuta treeneihin. Nyt se sitten tuntuu vaikuttavan joka treeniin. :’)

Tätä  triceps extensionia  olen tehnyt ties kuinka kauan. Teen sen seisten, seitsemällätoista kilolla (maksimi tuollaisessa sopivassa puntissa). Toistot on aina korkeat ja ikuisesti pysyneet samassa koska painoa ei voi nostaa. Ensimmäisellä menee 18-20. Kokeilin nyt kyseistä liikettä yhdellä kädellä sen jälkeen, kun olin tehnyt kahdella 18 + 14. Otin vapisevaan käteen 6 kilon puntin ja tein 12 per käsi. Voisi kokeilla tuota jatkossa. Vaikka vähän suuremmallakin painolla.

Olkapäämolluska viime viikolta ja pushdownia ojentajille Heidin tapaan. On muuten ihan hukassa ilman sykemittaria. Automaattisesti toljottaa rannetta, mutta ei se näytä kuin aikaa. Tuntuu, ettei tiedä treenistä mitään ilman sykkeen mittausta! Niin sitä on koukuttunut. :’) Pääasiassa sykettä tarkkailen liikkeen jälkeen, enkä anna sen laskea liian matalaksi ennen seuraavaa liikettä. Nyt ei ole se patistamassa. Siksi lähti tänään tilaukseen mullekin oma Garmin. Lähinnä torstaisen patikoinnin vuoksi. Patikointireitillä on mittaa vain parikymmentä kilometriä, mutta sanovat sen ajaksi kahdeksan tuntia. Joten on kyllä ihan kiva tietää, että paljonko mun on sitten syötävä, jotta saan edes osan kulutuksesta takaisin. Jännä myös nähdä miten syke reagoi siellä, kun kuitenkin aika korkealla mennään taas.

Niih, mihin se mamma sitten meni tänään. :D Tää mamma lähti pihalle. Ei crossailu houkuttanut, vaan ulkona vallitseva harmaus, tihkuisuus, kylmyys ja tuuli houkutti. On ollut pidempään sellainen olo, että happea, ulos, ilmaa, tahdon! Jostain syystä innostun eniten ulkoliikunnasta silloin, kun siellä on huono keli. Jotenkin siinä on sellaista tekemisen meininkiä. Kerran Suomessa sotkin hirveetä vauhtia pyörällä parikymmentä kilometriä aivan kamalassa tuulessa ja sateessa, hiekkatietä ylös alas. Ja se on ehkä kivoin lenkki, mitä olen tehnyt. Täälläkin olen sotkenut kurakelissä. Valkoisella hupparilla. Ei se oo enää valkoinen. Aurinkoisena päivänä taas en missään tapauksessa voi mennä kävelylle ihan vain kävelyn vuoksi, sillä kamera on pakko  raahata silloin mukana. Ei voi koskaan tietää mitä näkyy. Nyt kun on harmaata ja märkää, kamera on pakko jättää kotiin, joten silloin voi mennä ihan vain liikkumaan.

Eilisestä jalkatreenistä on takareidet tänään kipeät, joten ajattelin käydä sellaisella reippaalla palauttelevalla kävelyllä, jonka aikana hölkkäilisin kun sille päälle satun. Olisin tahtonut käydä testaamassa sen saman viiden kilsan matkan kuin pariin kertaan ennenkin, että joko olisin sen päässyt kokonaan juosten, mutta kas, juuri silloin olen ilman sitä sykemittaria, kun sitä ihan oikeasti tarvitsisin. :’) Ilman ei tulisi mieleenkään lähteä, kun se syke huitelee parhaimmillaan yli 190 ja tahdon sen kyllä tietää, että tiedän pysähtyä ennen kuin sydän pysähtyy. Siispä täysin tavoitteettomalle reippailulle päätin mennä ja kävellä suurimman osan ajasta.

Kahinavaatetusta päälle ja Niket jalkaan. Lenkkariparat eivät tienneet, millaiseen kotiin lähtivät kaupasta juuri ennen Saksaan muuttoa. Joskus ne oli valkoiset.. Sittemmin niillä on talsittu lampaankakassa, kuralammikoissa ja hiekkatien pölyissä. Ulkona oli +8°C. Aattelin, ettei se ole niin kylmä. Laitoin pitkävartiset urheilusukat, tuulipuvun pöksyt, H&M:n sporttitakin, mikä pitää tuulta ja ohut fleecevuorikin siellä on. Alle laitoin pitkähihaisen treenipaidan. Hanskat näkyy lipaston päällä kuvassa. Sinne ne jäi, aattelin etten niitä tartte, ei siellä niin kylmä voi olla! Huomisesta eteenpäin on kuitenkin taas luvattu aurinkoa ja melkein kaksikymmentä astetta lämmintä. Kaulahuivikin oli ensin kaulassa, muttei sekään päässyt ulos asti.

Ja oli siellä kylmä. Oikein pureva tuuli. Sormet jäätyi heti ja korvatkin, huppu päässä menin suurimman osan matkasta. Sormia lämmitin hihojen sisuksissa. Kävelin ensin suht pitkään ja napsin puhelimella valokuvia, ihmettelin lähiseutua.

Turkoosia vettä. Kuuluu viereiseen kaivostoimintaan. Rypsipelto on vielä keltainen.  Oisiko toinen vai jo kolmas sato menossa. Jossain kohtaa aloin hölkätä ja hölkkäilin kyllä pitkiä pätkiä. Tuntui, ettei hengästynyt ollenkaan. Koitin välillä sormella kaulasta, että kuinka nopsaan se pumppu oikein hakkaa. :D Ihan sitä on tekniikan varassa ja hirveän hukassa ilman sitä. Yhden lyhyen pätkän vetäisin kunnon spurtilla ja loikin lammikoiden yli, jotka pahimmillaan oli koko tien levyisiä. Varmaan saan kiittää tuota spurttia sitten kun polvikivut iskee. Jonnekin unohtui se, että tarkoitus oli palautella jalkoja eilisestä. No onneksi vain yhden spurtin verran. Kotona kuitenkin jalat oli enemmän jumisen oloiset, joten ei se nyt ihan putkeen mennyt. Mutta oli kuitenkin hauskaa. Kai se on sitten pääasia. :’)

Päälle neljä kilometriä siellä viihdyin. Korvat oli umpijäässä, kun yhden pidemmän pätkän hölkkäsin huputta vastatuuleen, kun se huppu olevinaan häiritsi. 46 minuuttia kulutin ulkona aikaa. Jos sykkeitä lähtisin veikkailemaan edellisten kokemusten perusteella, niin kävelyosiot tapahtuivat pääasiassa sykkeellä 110 ja hölkkäilyt sykkeellä 150 – 185. Kai tuossa jokin kolmisensataa kaloria paloi niin että poks, jos näitä lukuja vertailisi vaikka siihen crossailuun.

Kotona pitikin alkaa kokkailla ja hoidinkin sapuskat uuniin ennen suihkua. Aikaisemmin olin jo tehnyt rahkasta kylmän kastikkeen (purkki rahkaa, paljon vettä jotta koostumus on kastikemainen, valkosipulipallura ja mausteet), jotta se ehtisi maustua hyvin. Ja maailman helpointa ruokaa tuli taas tehtyä, eli kasviksia uuniin mausteiden kera. That’s it.

Kesäkurpitsaa, porkkanatikkuja, sipulia, valkosipulia ja mausteet. Reiluksi tunniksi uuniin ja asteita 180°C. Itse otin näistä pääasiassa vaan maistiaiset, sillä piti tyhjennellä vähän jääkaappia. Salaattisekoituksen loppu, kurkkua, tomskua ja sitä kastiketta, plus lämpimät siihen maistiaiseksi päälle. Lisäsin vielä raejuustoa kuvan oton jälkeen. Se on vaan niin hyvää. Ja kyllä oli tuo annoskin.

Lisäksi kuva lauantailta:

Meillähän kasvaa tässä vuokranantajien pihapiirissä jos jonkinlaista puuta. He myös auliisti roudaavat meille kaikenlaista syötävää, mitä niistä irtoaa. Jo kesän alusta on saatu hirvittävät määrät huippuhyviä luumuja, isoja omenoita, muutama päärynä, ja nyt viimeisimpänä saksanpähkinöitä. Hirvittävästi saksanpähkinöitä! Lauantaina vietettiin niiden parissa semmoinen puolitoista tuntia ja saatiin kasaan jo melkein seitsemänsataa grammaa pähkinää. Jatkettiin sunnuntaina reilun tunnin ja taas lisääntyi pähkinämäärä. Vielä riittää, ja mä sitten niin tykkään niitä hakata tuolla vasaralla. <3 :’D Meillähän näitä kyseisiä pähkinöitä kuluu paljon, joten tämä on ihan huikea rahallinen säästö. Sen lisäksi nämä ovat paljon parempia kuin kaupan vastaavat. Näissä on kunnon sellainen tumma, syvä pähkinäinen maku. Ihan parhautta. Maistuu rahka taas iltaisin aavistuksen erilaiselta kuin ennen. Kyllä kelpaa.