Mäkin haluun kirjottaa TISSEISTÄ!

Janni Hussi kirjoitti blogissaan, kuinka ihmisiä vaivaa se, missä Jannin tissit on. Janni ilmoitti niiden olevan Tallinnassa, jonne ne kuulema saavat jäädäkin. Ah, mulla on tytär. Mä haluan, että mun tyttärestä tulee samanlaisella itsetunnolla varustettu nainen. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, antaa olla :)

Ihan alkuun mä sanon, et mua ei henkilökohtaisesti häiritse tai haittaa kenenkään silikonit tisseissä, pakaroissa tai missään. Mä en ole tässä haukkumassa niihin päätyviä tai esittämässä olevani jotenkin fiksumpi tai jotain. Mä kerron puhtaasti oman mielipiteeni asiasta minun näkökulmasta. Mä olen myös täysin eri sukupolvessa kuin tota kiivainta tissivaihetta elävät nuoret naiset. Mä voisin olla niiden äiti, ehkä mun ikäisillä muutenkin on ihan eri näkökulma asiaan. Mä vaan toivon et useampi käsittäis, et naiseus ja naisellisuus ei oo kiinni tissien tai persuksen koosta, hiusten pituudesta tai meikin määrästä. Tai jos jonkun mielestä on…taas, antaa olla =D Ja vaikka mä tasa-arvon kannattaja olenkin, ni mä toivon et pojat ja miehet pitää tässä asiassa sen järjen päässä eikä lähtis laajemmin ottamaan oppia tällasist naisten hullutuksista =D Voisinks mä meinaan ikinä ottaa vakavasti miestä, joka tulis pullistelee silikonisella sixpackillään tai takamuksellaan…NO EN =D

Mut mä tietty oletan, et mut otetaan vakavasti pullistellessani habaani =D My bad!

Mulla itelläni on ollut monia erilaisia tissivaiheita. Teininä normaalipainoisena, mutta täysin erilaisen kehonkoostumuksen omaavana tähän päivään verrattuna, mulla oli aika isot hinkit. Mä luulen, että e-pillereillä oli osansa asiassa myös. Kyllähän ne teinipoikien mielestä ihan kivat tais olla. Mä olin aina välil ”se, jol on isot tissit”. Tai sain mä välillä kuulla lehmäkin olevani. Ei mua niitä koskaan kiinnostanut esitellä, ennemmin piilotella. Mä salaa kadehdin niitä pienirintaisia, jotka pystyivät käyttämään tietynlaisia paitoja ilman rintsikoita. Ja olivat muutenkin simpsakampia, sirompia jne. Mitään positiivista en niistä irti saanut revittyä. Sen jälkeen mä en oikeestaan koskaan oo kiinnittänyt asiaan huomiota. Painon heittelyt niissä näkyy aina lähes ensimmäisenä. Ne on mulle ruumiinosa siinä missä joku muukin.

Mun viimesin raskaus oli ihan outo. Mun bosat oli järjettömät. Oikeesti ihan kauheet. Mun mies saattaa olla asiasta eri mieltä, mut mun kroppa ja mun mielipide ratkasee =D Mä tein hoitajana keikkaa keskimäärin 6pv/viikossa ja voi luoja, et mun yläselkä huus apua joka helvetin päivä. Se ei ollut kivaa ja se oli ainoa asia mikä mua rasitti mun duunipäivissä.

No raskaus loppui ja imetys loppui ja paino lähenteli 50:ttä kiloa ja rasvaprossa lähellä kymppiä. Ei ollut tissejä ei. Oli melkein samanlaiset kuopat niiden kohdalla kuin kainaloissa. Jannin tissit on niihin nähden isot =D Mun yläkroppa oli TODELLA rasvaton.

Nyt kun painoa on kymmenisen kiloa enemmän ja se rasvaprosenttikin reilu 20, nyt on aikast sopivat. Siis mun mielestä. Ne jaksaa kantaa ja olosuhteisiin nähden ja treenin ansiosta ne on niin ryhdissä ku ne nyt vaan mun historialla voi olla. Ja ne täyttää kuitenkin ne tissiliivitkin. Jotka muuten on kanssa nykyään ihan outoja. Mä yritän löytää välillä sellasia ihan normaaleja liivejä. Mut ei, kaarien lisäks on valmista muotoa ja milloin mitäkin…ja VALMISTA TOPPAUSTA!!! Mä en kestä =D =D =D Mutta arvatkaas mitä? Nyt kun ne tissit on suht sopivat, niin selän puolella, alavatsassa ja jenkkiksissäkin on liikaa tavaraa. Niin ja ehkä takapuolessakin. Näin se vaan menee. Kumarra yhdelle, pyllistät toiselle :) Mutta arvatkaas suostunko tekemään ongelmaa tästä. En. Jos tissit on noin itepäiset, et ne tekee mitä niitä huvittaa, etkä niihin määräänsä enempää voi vaikuttaa, pitäköön tunkkinsa. Mä hankin ennemmin sixpackin ja kyykkään, se valta on sentään viel mun käsissä =D

Vakavoidutaans taas. Yks tai kaks lausetta fitnessistä. Tai lähinnä kisaamisesta jne. Mä en ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt, et ihmiset kisaa ulkonäöllään. Fitness, kehonrakennus ym. menee vielä siinä mielessä, että se vaatii sentään ainakin vähintään kohtuullisesti, ellei ihan saatanasti töitä. Vaikka ulkonäköä arvostellaan, kyse on kuitenkin duunista sen takana. MUTTA. Mua ärsyttää suunnattomasti, että esim. naisten luokissa vaaditaan sitä ja tätä ja tota ja NAISELLISUUTTA. Mitä se naisellisuus siis (mun näkökanta) näillä kisalavoilla usein tarkoittaa. TEKOkynsiä, TEKOhiuksia, TEKOtissejä, TEKOrusketusta. APUA! Ihan oikeesti. Mä en kestä. Luojan kiitos luonnollisuus alkaa nostaa päätään. Tai siis mitä tää mua ees kiinnostaa. Enhän mä kisaa, ei mun päänsärky :) Ja tottakai siellä on myös luonnollisempia naisia, mutta ymmärtänette pointin. Sitäpaitsi MUN mielestä sporttisuus ja isot tissit ei muutenkaan kulje käsi kädessä. Montas muhkearintaista urheilijaa meinaan tiedätte.

Miksi pitää olla muuta kuin oikeasti on, kelvatakseen.

Ja miks etenkin naiset tuntuu haluavan olla muuta kuin ovat? Mä en oo koskaan ymmärtänyt yhtä yhtälöä. Ketä se palvelee, että itsestään tehdään mahdollisimman eri näköinen kuin oikeasti on. Joku miehenalku kirjoitti joskus jossain, kuinka huijatuksi itsensä tuntee. Menee naisen kanssa kotiin. Aamulla kun on piukat pökät, push-upit, meikit, hiuslisäkkeet ja kaikki maailman muut härpäkkeet pois, vieressä onkin ihan täysin erinäköinen ihminen. No okei, jos on ne silikonit, ni ne on ainakin vielä tallella =D MUTTA mitä nyt joka paikasta saa lukea, niin kyllähän ne miehetkin suurimmaks osaks tuntuu arvostavan luonnollisuutta, raikkautta, sporttisuutta, kevyttä ehostusta jne. Joten ketä varten naiset tätä tekee? Mä luulen, et toisia naisia. Naiset tuntuu arvostavan naisten ulkonäössä aika eri asioita kuin miehet. Siis yleensä. Aina on poikkeuksia.

Mä ajattelen asian näin. Kun ihminen näkee mut luonnossa tai jopa luonnollisimpana, niin en mä halua et se järkyttyy. Mä vietän arkeni ja elämäni yleensä niin naturellina ku kehtaan. Musta ois aika kamalaa, jos mä esim. tänä someaikana julkasisin itestäni aina vaan edustavia SAATI photoshopattuja kuvia. Sit joku näkee mut luonnossa ja ajattelee ”HYI YÖK! KAUHEE HAAHKA!” =D Joo, ei munkaan profiilikuvat mitään surkeimpia otoksiani oo, mut ei mulla oo ongelmia laittaa tänne esim. tällasta kuvaa =D

Mun mies välillä esittelee mulle näitä nykykännyköiden kaikkia hienouksia photoshoppeineen jne. Mä en ainakaan anna käyttää muhun. Jos en kuvaani kehtaa ilman sellasta käsittelyä julkasta, antaa olla :) Ohan se nyt väärin, et tsekkaat jonkun huippusiistin äässin treeniohjeineen, kyykkäät ja pumppaat niin perskuleesti, eikä siitä koskaan tuu just sellasta. Ai niin, se photoshop. Ei tuolla ykskään lehtikuva oo käsittelemätön. Sillä vähän silotellaan ja tasotellaan ja kaarretaan ja väännetään ja kuvakulmatkin on ihan tip top. Ni on sen äässinki oltava tip top. Ois meinaan munki :)

Mut hei, ehkä mä oon vaan liian vanha stressaamaan tällasesta. Mä vaan toivon, et tää luonnollisuustrendi kasvaa ja naisetki voi taas olla kauniita omana ittenään. Mä lähetän peukut Jannille ja etenki Cindy Crawfordille, WAU mitä rohkeutta! Ja mun henkilökohtaset esikuvat fitness-maailmassa on Nicole Wilkins (mun tavotekroppa ellei kuolema tuu ensin =D) ja Dana Linn Bailey, siin on asennemuija. Yllättäin molemmat ilman silikoneja.

Riippukaa ja roikkukaa ja olkaa itestänne ylpeitä sellasina kuin ootte. Tää mun tsemppaus menee kyllä varmaan vähän hukkaan, koska mun lukijat on pääasiassa varmaan vähän iäkkäämpiä…eiku yli kakskymppisiä :) Mut hei, mä ja mun ikäset rupsahdellaankin kovaa vauhtia. Tehään seki rohkeesti ja voidaanhan me luonnollisesti taistella vastaan niin perkeleesti ja vaikka ihan luonnollisinkin keinoin=D

Jaksoks kukaan lukea tätä ees loppuun =D

ps. Mä pääsin kalkkiviivoille ainaki, huomenna grande finale työhaastis! PEUKKUIIIIIIIII!