Miksi minä?

Olen viime aikoina paljon pohtinut sitä, miksi minä onnistuin ja miksi jotkut toiset ovat epäonnistuneet. Miksi onnistuin pudottamaan ylimääräisen painoni pois, pitämään yllä terveellisiä elämäntapoja, hankkimaan lihaksikkaan kropan? Miksi minä, miksi emme me kaikki? Kuinka ratkaisevassa roolissa on se kaikki, mikä on ihmisen pään sisällä? Sillä minä väitän, että matka on ollut suunnattoman helppo. Tästä pullukasta..

Mikä on ollut niin ratkaisevaa, että se on ollut minulle helppoa? Olen tätä muutaman päivän pohtinut, ja tullut siihen tulokseen, että ratkaiseva asia on ollut se, miten olen tämän kaiken nähnyt. Harmittaa, etten koskaan silloin alussa kirjannut ylös mitään asioita, tai edes muista mitä kaikkea päässäni liikkui. Mutta toisaalta tuo kaikki tukee sitä, että en ole koskaan nähnyt tätä projektina.  En aloittanut mitään. En kuuria, en tietyn mittaista vaihetta, en projektia. En ollut laihdutuskuurilla, en edes yrittänyt laihduttaa. Ei ollut juuri tavoitetta, ei mitään selkeää paikkaa, mihin olisin halunnut päätyä. Ei vaakalukemaa, ei lihasten määrää.

Alkuajoista muistan vain, että minun oli fyysisesti huono olla ja olin havahtunut mm. vatsani kokoon. Tahdoin vain muuttaa sen kaiken. Ja yksinkertaisesti muutin sen kaiken. Halusin elää terveellistä elämää ja aloin elää terveellistä elämää. En tiedä mitä alitajuntani puolella mahtoi pyöriä ja mihin nämä kaikki ajatukset pohjautuivat, en tosiaan muista miksi juuri silloin sain kipinän aloittaa kaikin puolin terveellinen loppuelämä. Mutta näin tein.

Valehtelematta koskaan sen jälkeen en ole kärsinyt motivaatio-ongelmista. Aikoinaan kirjoitinkin motivaatiosta  tässä  postauksessa. Motivaatiolla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Tästä kaikesta tuli niin vahva osa elämäntapaa jo heti alusta lähtien. En ole koskaan joutunut kyseenalaistamaan mitään sellaista, kuten että uskonko pystyväni tähän, olenko tarpeeksi vahva, onnistunko. Kun ei ole projektia, ei ole olemassa onnistumista tai epäonnistumista. Ei ole ollut repsahduksia tai takapakkeja. Sitä vain tekee, sitä menee eteenpäin. Sitä elää.

Yleisellä tasolla kun puhutaan laiduttamisesta, painotetaan sitä, että tuon vaiheen tulee olla sellainen, että niitä elämäntapoja pitää pystyä pitämään yllä loppuelämän, tai muuten ihminen lihoo takaisin entisiin mittoihinsa. Tein tämän kaiken tiedostamatta, aloittamatta edes sitä laihdutuskuuria. Vaihdoin vain elämäntapani aika kertaheitolla terveelliseksi ja kaikki muu seurasi perässä. Helppoa, nopeaa, yksinkertaista.  Ylläpitäminen ei ole ollut vaikeaa, koska ei ole ollut mitään ylläpidettävää. On ollut vain parhauselämää, enkä ymmärrä, miksi siitä pitäisi vaihtaa pois.

Vaikka välissä oli lääkärin määräämä yhdeksän kuukauden mittainen KAIKEN fyysisen tekemisen tekokielto, en lihonut takaisin. Miksi olisin, koska ruokavalioni oli edelleen kunnossa? Paino tietysti tipahtikin vähän, koska lihaksia katosi. Heti liikuntakiellon alussa iskeneellä keuhkokuumeella ja sen pudottamalla kolmella kilolla oli tietysti kanssa näppinsä pelissä.. Mutta yhdeksässä kuukaudessa olisin helposti voinut syödä itseni takaisin pullukaksi. Vaan eipä tullut mieleenkään. Nämä eivät edes hetkeksi käy mielessä, niitä ei pohdi. Kun elämä toimii tietyillä tavoilla loistavasti ja toisilla tavoilla tosi huonosti, miksi ihmeessä sitä millään tasolla harkitsisi menemistä takaisin sinne, missä oli kamala olla?

Alusta lähtien harrastin tavoitteetonta liikuntaa. Harrastin liikuntaa liikunnan vuoksi, nostelin puntteja punttien nostelun vuoksi. Se, minne tahdoin ulkonäöllisesti päätyä, oli vielä vähän hämärän peitossa, enkä sitä koskaan edes pohtinut. Viime vuoden puolella, loppuvuodesta, tajuntaan iski, että tahdon tietoisesti pyrkiä kasvattamaan lihaksiani. Ja näin tehtiin. Tiedon kasvaessa päästiin vihdoin tilanteeseen, jossa ovat viime kuukausina kasvaneet silminnähden ja erottuvat aina vain enemmän. Tätäkään en näe projektina, sillä en tiedä mihin tämä päättyy. En tiedä, mikä on se piste, että siihen jäisin. Tämä on vain jotain, mitä teen. Ja hirvittävän mielelläni teenkin. Ei ole motivaatiokysymystä. On olemassa vaihtoehdot, että joko tekee tai ei tee. Ja tottakai minä teen.

Omalla päällä on hirvittävän suuri merkitys. Jos uskot tai pelkäät, että saatat epäonnistua, tunnustat sen vaihtoehdon. Jos on olemassa repsahduksia, on olemassa repsahduksia.  Jos teet siitä projektin tai kuurin, silloin sillä on alku- ja päätepiste. Jos taas muutat elämäsi, muutat elämäsi.

Minä muutin elämäni. Jos tässä on jotain ylläpidettävää, se on elämä.