Minkälaisia blogeja tykkään lukea?

Joku jossain on selkeästi postannut lähiaikoina aiheesta ’älä bloggaa näin’, kun sieltä sun täältä alkoi tulla blogikirjoituksia, jossa aihetta sivuttiin. Iso osa näistä postauksista on ollut sellaisia, että ovat tunnistaneet itsensä siitä listasta miten ei kannata blogata. Ja kyllä, luin itsekin kyseisen postauksen, kun siihen on ollut linkkiä seuraamissani blogeissa. Kai minäkin sieltä listalta itseni tunnistin, mutta tässä on erona vissiin se, että tällainen ei juuri minua kiinnosta. :D Kun ihan edelleen ensisijaisesti itselleni tätä kirjoitan, jotta on joku paikka, mihin näitä ajatuksia ja treenejä kirjata.

Olen tosi huono ottamaan kantaa asioihin, jotka vellovat blogeissa. Tämä johtuu ihan vain siitä, että kiinnostukseni ei riitä siihen. Taannoin oli suuri kohina aiheesta fitness ja onko se vaarallista/eikö se ole vaarallista. Itse vihaan koko sanaa eikä minua kiinnosta, jos joku itselleni tuntematon ihminen näkee touhuni vaarallisena. Vaikka en tätä touhuani miellä tuolla f-sanalla muutenkaan. Kunhan elän terveellisesti ja nostan punttia. Jos tietämättömät kakkiaiset ovat sitä mieltä, että vaarannan tässä vähintään koko elämäni, niin saavat puolestani pysyä vaan tietämättöminä kakkiaisina.

Tälläkin kertaa jätän ottamatta kantaa siihen, että minkälaisia blogien pitäisi olla tai ei pitäisi olla, saati että puolustelisin omaa tyyliäni tai kävisin läpi oman blogini filosofiaa. Tämä aihe kuitenkin johti sellaiseen ajatukseen, että ajattelin kertoa millaisia blogeja tykkään itse lukea, millaiset iskevät minuun.

Luen erityylisiä blogeja. En siis suinkaan ainoastaan treeniblogeja, kuten moni saattaa olettaa. Treeniblogeja on kuitenkin varmasti enemmistö, koska aihe on yksinkertaisesti lähellä sydäntä. Sen lisäksi seuraan blogeja laajasti psykologiaan liittyen, ihmisen mielen kiemuroista ja tunnetiloista. Monia terveyteen/ravintoon liittyviä blogeja seuraan myös, toiset niistä laajasti informatiivisia ja toiset saattavat keskittyä yhteen tiettyyn aihepiiriin tämän aiheen sisällä. Ulkomailla asumiseen liittyviä blogeja on lukulistalla myös luonnollisesti useampi. Lisäksi seuraan sellaisia riipaisevia blogeja, joita ei aina kykene edes lukemaan. Keskittyen vaikka lapsen vakavaan sairauteen tai puolison menettämiseen (mm. Life as a widower ). Näitä varten täytyy olla tietty mielentila, tarkoittaen oikeastaan vain sitä, että on valmis itkemään, koska myötäelän aivan täysillä. Seuraan blogeja sekä suomeksi, että englanniksi.

Eniten blogeissa iskee se, että kirjoittaja antaa itsestään mahdollisimman paljon. Että tiedän, millainen ihminen siellä on, eikä pysytä etäisenä. En tykkää oikein etäisistä ihmisistä muutenkaan. Ei tarkoita siis epäsosiaalisia ihmisiä, sillä heistä tykkään valtavasti! Vaan ehkä enemmän tarkoitan sulkeutuneita ihmisiä. Jotka eivät anna itsestään mitään ulospäin. Ovat vaan kiinni. Niin, että et saa edes sitä tunnetta heistä, että ovat kiinni. Semmosiakin on. Heidän kanssaan ei saa mistään mitään irti. Ei tunteita sanojen takana. Tällaisia blogeja en jaksa seurata. Enkä myöskään sellaisia, jotka ovat pelkkiä tai suurimmaksi osaksi teemapostauksia, lukuun ottamatta tietysti blogit, jotka ovat tieteelliseen faktaan perustuvia ylipäätään. Mieluummin luen vaikka joka päivän treeneistä toistot ja painot, kun että jokainen postaus on tietyn teeman takana;  näin teet sitä ja tätä, opi sinäkin tämä ja tuo, tätä kokeilemalla sinäkin onnistut. Ehkä siksi, kun en näistä saa omaan elämääni mitään irti. Varmasti hyödyllisiä monelle muulle, varsinkin aloittelijalle kyseisessä missälie -aiheessa.

Tykkään myös rikkinäisistä ihmisistä ja tykkään, että se näkyy blogissakin. Ei siinä tarvitse velloa, mutta että sitä ei peitelläkään. Kai jokainen meistä on vähän rikki, toiset enemmän. Ja mitä enemmän olet rikki, sitä enemmän tykkään. Mulla kun ei ole minkäänlaisia äidinvaistoja (paitsi elukoita kohtaan), niin niiden tilalla taitaa olla rikkinäisten ihmisten auttamishalu. :) Tykkään lukea rikkinäisten ihmisten ajatuksia. Niissä on tiettyä syvyyttä ja kokemusten sekä tunteiden kirjoa. Ja iso osa niistä on tietysti samoja ajatuksia kuin omani. Kai siinä on aina jotain lohdullista, kun joku toinen ajattelee ja tuntee täysin samoin kuin itse.

Varmaan myös blogeista ne suurimmat suosikit onkin lähinnä itseni kaltaisia, edes jollain tärkeällä osa-alueella. Koska sellaisten ihmisten ystävä näkisin voivani olla. Niitä ei montaa ole. Täällä blogimaailmassa olen törmännyt muutamaan vahvasti kaltaiseeni, joista parin voisin mainita.  Jaanaba (Liikuntapäiväkirja) , jolla on tuhottomasti samanlaisia mielipiteitä kuin itselläni ja  Elina Heidi Rinkeli , joka kirjoittaa ajatuksiani ja tunteitani suunnilleen joka kerta. :) Aivan täysin avoimesti, mikä tietysti kolahtaa. Ja tykkään myös valtavasti  Jeritan  suorasanaisuudesta!

Tämä sama on varmaan syynä siihen, miksi en tykkää yltiöpositiivisista blogeista. Toki saa olla positiivinen, mutta että ei koskaan mitään muuta. Jätetään pois kaikki vähänkin ikävä ja kaikki kirjoitukset ovat pelkkää puspus <3 ja elämä on ihanaa. Kyllä sen nyt tietää, ettei se elämä nyt aina ole ihanaa. Minuun iskee se, että siitä kerrotaan silloin, kun ei olekaan niin ihanaa. Edes vähän. Sitten saa jatkaa positiivisuutta. :) Itse olen niin henkeen ja vereen realisti, että se namnampuspus ei vain ole millään lailla täysin todellista ja rehellistä. Joskus on oltava huonojakin päiviä ja tykkään lukea niistä huonoista päivistä. Olen huomannut, että vähemmälle lukemiselle jäävät ne blogit, jossa on aina vain kaikki ihanasti. Ne tulee selattua läpi, katson ehkä kuvat. Eikä siis tarkoita sitä, ettenkö olisi iloinen, että heillä on kaikki ihanasti. Silti voiton vievät ne blogit, jossa ei ole aina kaikki ihanasti. Semmoisiin ihmisiin ihan luonnostani samaistun enemmän, kun en ole mikään yltiöpositiivinen ihminen. Vaan se realisti.

Tuossa jo mainitsinkin kuvista. Niistä tykkään. Oli ne sitten millaisia vain tai kuinka paljon vain. Laadulla ei väliä. Eikä kyllä aina haittaa, vaikka ei olisi kuvia ollenkaan. Jos asia on mielenkiintoinen, luen sen ihan ilman kuviakin. Tykkään sekä lyhyistä että pitkistä postauksista. Pidemmät saatan säästää parempaa aikaa varten, jos juuri sillä hetkellä ei sitä ole. Myöskään kirjoitusvirheet blogeissa eivät juuri häiritse, jos blogi on muuten mielenkiintoinen. Seuraan ainakin kahta blogia, joissa tehdään tuhottomasti perusvirheitä, mutta kirjoittaja itse antaa niin paljon itsestään teksteihin, että tuo ei haittaa pätkän vertaa. Muutenhan olen aikamoinen kielioppipoliisi kun sille päälle satun. Äidinkieli oli iso lemppari koulussa.

Tykkään suuresti kun kirjoittaja paasaa välillä, päästelee höyryjä. Tykkään jopa blogeista, jotka keskittyvät kokonaan aiheen ympärille. Tykkään blogeista, joiden kirjoittajalla on vahvoja mielipiteitä ja uskaltaa tuoda niitä julki. Niissä on asennetta ja ehkä aika paljon sellaista karismaa, mikä iskee juuri minuun. En taas tykkää laisinkaan, kun omaa aatetta tuputetaan, oli se sitten ruokavalio tai treeni tai mikä hyvänsä. Sellaiset, jotka kertovat, että näin kuuluu tehdä ja jos et tee niin, teet väärin. Jos kirjoittaja on löytänyt itselle hyvän tavan elää ja toimia, on se hänen mielestään ainoa oikea tapa elää. Vaikka itse en juo alkoholia, syö elukoita tai niitä herkkuja tai juo vaikka sitä kahvia tai syö viljaa, niin mulle on aivan sama miten te muut elätte. Keskityn omaan napaani näissä asioissa, kun se on tämän elämän tärkeimpiä napoja kuitenkin. :) Siksi en itse kirjoittelekaan yleisteemapostauksia tällaisista aiheista. Ainoastaan sitä kautta voin käydä läpi näitä asioita, että mitä olen itse oivaltanut ja miten olen omalla kohdallani jonkin hoksannut sopivan minulle. Voin toki suositella jotain, jos olen sen niin hyväksi havainnut. Helposti voin koska tahansa suositella olemaan ilman alkoholia, herkkuja, lihaa, kahvia, viljaa.. Mutta tuputtaminen on tosiaan asia erikseen, jätän semmoiset blogit lukematta. Semmosta en vaan voi sietää ja semmosta en itse myöskään harrasta. Kun ei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Erilaisia ollaan kaikki.

Ja siksipä jokaiselle blogille varmasti löytyy lukijansa. Tiivistettynä voisin omat mieltymykseni niputtaa sellaiseksi, että tosiaan itsensä näköiset, rehelliset, asenteelliset, vähän rikkinäiset ja ei yltiöpositiiviset. Niistä on tehty omat suosikkiblogini. Kaikki muu yllä mainittu on lähinnä hienosäätöä. Tuossa ne tärkeimmät elementit.

Voisinkin haastaa jokaisen joko kertomaan kommenttikentässä millaiset blogit teihin iskee, tai sitten ihan postaamaan aiheesta, jos siitä löytyy näin paljon sanottavaa, kuin eräältä.. :D Tämän myötä toivottelen hyvää viikonlopun jatkoa!