Mitä minä syön ja miksi?

Noniin, sitten sitä lupailemaani päivityspostausta aiempaan moiseen postaukseen, jonka kirjoitin jo  elokuussa 2012.  Tarkoituksena saada siis saman postauksen taakse tälläkin kertaa kaikki se, mikä ohjailee syömisiäni ja juomisiani. Perusrunkohan on pitkälti sama kuin tuolloin muinoin, mutta onhan siinä muutoksiakin tullut. Johan ne kaloritkin on melkein tuhannella lisääntyneet, joten pakostikin joku on vähän muuttunut! :D Tämäkin on pitänyt kirjoittaa jo niiiiin monta kertaa, mutta koska kyseessä ei ole mikään maailman lyhyin postaus, on se jäänyt odottelemaan parempaa aikaa jo kuukausikaupalla. Mutta nyt se on tässä!

Syön tavalla, joka tukee hyvinvointiani, oli se sitten kehon tai mielen hyvinvointia. Vatsa on herkkä, kuten on monesti käynyt ilmi, ja se sanelee paljon siitä mitä syön. Vatsan lisäksi ruokavaliotani sanelee vegetarismi, eettisyys, terveellisyys ja periaatteet.

Edelleen ruokin ensisijaisesti kehoani, enkä mieltäni. Mutta edelleen nämä ovat pitkälti yksi ja sama asia. En syö mitään, mikä on mielestäni pahaa, mutta en myöskään laita kehooni mitään, mistä se todella suuttuu, vaikka olisi mielestäni kuinka hyvää. Tämän hetkinen runko syömisissäni on  kehoni itsensä päättämä  ja se (ei niin yllättäen) toimii kaikista parhaiten hyvinvointia ajatellen.

Valitsen aina pitkälti niiden tuotteiden sisältä, joita tahdon käyttää, sen terveellisemmän vaihtoehdon. Poikkeuksia saattaa olla siellä täällä, mutta useimmiten näin. Esimerkiksi koska olen valinnut käyttää maapähkinävoita, olen valinnut (tietysti) sokerittoman version, ja sen lisäksi siinä on eettisesti kerättyä palmuöljyä, joka oli myös yksi kriteeri sen ostamiselle. Toisissa asioissa voi tehdä kompromisseja, mutta toisissa asioissa ei. Periaatteistani hyvin harvoin, jos koskaan. Oisi maapähkinävoit jääneet kauppaan, jos tuota eettisesti ookoota versiota ei olisi löytynyt.

En tarkoituksella noudata mitään ruokavaliota, paitsi yleisterveellistä (plus tietysti olen se vegetaristi), vaikka vatsani onkin valinnut  itselleen FODMAP -ruokavalion sopivimmaksi. Ilman, että olin kyseiseen ruokavalioon edes koskaan tutustunut. En myöskään koskaan seuraa mitään trendejä sen suhteen mitä syön tai en syö (maidoton, gluteeniton, VHH, 5:2, paleot, ketoosit, mitä kaikkea näitä nyt on), vaan seuraan vain ja ainoastaan sitä, mitä mun kehoni tahtoo/ei tahdo ja mitä mieleni halajaa. Moiset ruokavaliot ei itseasiassa herätä juuri minkäänlaista kiinnostusta, ellei ihminen tee niitä oikeasti terveyttään edistääkseen, eli hyvästä syystä. Paasaamista yhdestä ja ainoasta oikeasta ruokavaliosta en jaksa kuunnella laisinkaan, enkä todellakaan usko siihen, että yksi ja sama ruokavalio sopisi kaikille. Henkilökohtaisia juttuja.

Itselleni terveellinen ruokavalio tarkoittaa lähinnä sitä, että annan keholleni vain asioita, joista se oikeasti hyötyy, ja että pää pysyy kanssa touhussa mukana, eli sen pitää olla miellyttävää myös makunystyröille ja mielihaluille. Terveellisesti syöminen ei minulle tarkoita missään nimessä mitään kaloritonta aspartaamimehukeittolitkua tai mitälie keinomakeutettuja puddingeja, eikä myöskään kookosöljyä tai muitakaan kookosjuttuja. Kookosöljy ällöttää ihan valtavasti jo ajatuksena, eikä se nyt muutenkaan istu mun näkemykseeni terveellisestä ruoasta. Mutta terveellinen ruokavalio ei minusta ole mikään yleiskäsite, vaan se on pitkälti jokaiselle oma. Se on sitä, miten ihminen terveellisen käsitteenä mieltää ja mitä syömällä juuri kyseinen ihminen voi parhaiten.

Listatakseni muutaman pääkohdan siitä, mitä en syö koskaan ja mitä välttelen:

En syö/juo koskaan:

- alkoholi - perinteiset herkut, roskaruoat, mitä näitä nyt on (kohta kolme vuotta ilman, miksi? Siitä lisää  täällä ) - eläimet - liivate (poislukien määrätyt lääkkeet, jos vaihtoehtoa ei ole) - aspartaami - voi, kerma, ynnä muut vastaavat, sekä täysrasvaiset maitotuotteet - limut, mehut (sokeriset litkut tai keinotekoisesti makeutetut) - rasvassa uitettu, sokerissa upotettu (sokeria ei kotona ole muutenkaan koskaan) - kofeiini

Vältän (jos ei puhuta nyt FODMAP -ruokavalion jutuista, vaan ylipäätään):

- kananmunat, en osta niitä koskaan kotiin, enkä tahdo niistä tehtävän mulle ruokaa. Ravintola-annoksessa ok. -  viljat - soijatuotteet (koska vatsa ja koska soijan käyttö säännöllisesti ei sekään muutenkaan istu mun terveyskäsitteisiini) - kumariini (siksi ceylon -kaneli) - valmistuotteet - keinotekoiset makeutusaineet (paitsi se aspartaami on siellä ei koskaan -listalla)

Keinotekoisista makeutusaineista voisin sanoa sen verran, että ainoana niitä mun käyttämissä tuotteissa on joissakin  Questin patukoissa , joita tosin nykyisellään tulee nähtävästi syötyä kerran vuodessa. :D Kuten linkinkin takaa selviää, kyseessä on sukraloosi ja sitä on per patukka 0.008g. Jos olisi aspartaami niin sitten en söisi laisinkaan. Tämän pienen sukraloosimäärän sallin olevan olemassa vain siitä syystä, että noita patukoita tuli hankittua ennen kuin aloin ainetta vältellä. Mitään uutta tuotetta en enää sukraloosilla hankkisi ja jos joskus lopetan niiden patukoiden syömisen kokonaan, pääsee sekin tuonne ei koskaan -listalle.

Päivän ruokakaava menee suunnilleen seuraavaan malliin: aamupala, aamun välipala, ekstrapalahetki ennen treeniä, palkkari, lämmin ruoka, myöhäisen iltapäivän välipala, iltapala. Jos ennen treeniä nautiskeltava ekstrapala (banaani) lasketaan ateriaksi, niin syön seitsemän ateriaa päivässä. Yksi niistä on lämmin ateria. Sisällöltään nämä suurimmaksi osaksi vaihtelevat. Ainoastaan välipala iltapäivällä on vakiintunut rahkaksi, samoin iltapala on ollut se rahka jo vuosia. Jos taas verrataan siihen edelliseen ruokapostaukseen, niin silloin söin samat ruoat samaan kellonaikaan. Se toimi silloin, mutta ei toimisi enää!

Jos makroja katselee, niin pääasiassa niiden lähteet menee näin:

Hiilihydraatit saan riisimaidosta, smoothiesta, hedelmistä, marjoista, riisikakuista, perunasta, riisistä, hillosta (jossa ei ole lisättyä sokeria). Proteiinit saan raejuustosta, rahkasta, riisiproteiinijauheesta ja mahdollisesti reissun päällä patukoista. Rasvat saan oliivi-, rypsi- (rapsi-) ja pellavansiemenöljystä, maapähkinävoista ja parapähkinöistä.

Makrojahan en sen enempää muuten laske, enkä kaloreita. Saatan tarkastella niitä mielenkiinnosta silloin tällöin, jos ruokavalio on kovasti muuttunut, että tiedän missä mennään.

Ravintosisältöjä tutkin, ne on minusta hirveän mielenkiintoisia ja ilman sitä en saisi koskaan tietää mikä on terveellistä ja mikä ei, mikä istuu mun periaatteisiin ja mikä ei, mikä sopii vatsalleni ja mikä ei. Mitään ei kotiin hakinttuna mene suusta alas jos en tiedä mitä siinä on. Minusta suurin palvelus, mitä kukaan terveydestään välittävä ihminen voi itselleen tehdä, on oppia lukemaan ravintosisältöjä.

Osittain tähän samaan liittyy sekin, että kyseenalaistan kaiken. Ylipäätään, mutta myös ruoka-asioissa. Mulle on vaikea myydä mitään mitä en koe oikeasti tarvitsevani. En ole ostanut kookoksen terveyskäsityksiä, enkä superfoodien hienoutta. En usko jokaista tutkimustulosta siitä tai tästä kyseenalaistamatta ensin, enkä usko yhtäkään kohuotsikkoa ennen kuin olen tutustunut asiaan läpikohtaisin. Enkä välttämättä usko siltikään. Tästä huolimatta en väitä olevani oikeassa. Olen oikeassa vain itselleni, sillä vastaan vain siitä, mitä tästä suusta menee alas.

Lisäravinteista käytän vain niitä, mitkä olen kokenut välttämättömäksi tai tarpeelliseksi. Niistä lisää  täällä . Superfoodeja en käytä. En myöskään vastusta, mutta en jaksa juuri kiinnostuakaan.

En koe tätä syömistyyliä millään lailla rajoittavaksi, enkä nipota. Jotkut asiat on ja pysyy, esimerkiksi mulle on turha lähteä tuputtamaan sitä pullaa, kakkua tai suklaata. En syö, syö itte. Mutta esimerkiksi jos mennään ulos syömään niin kaiken ei tarvitse olla niin terveellistä kuin kotiruoka. Roskaruokaa se ei tule olemaan, mutta jotain muuta kyllä. En kysele jokaista ainesosaa, enkä vaihda lohkoperunoita vihanneksiin. Mutta tosiaan, jos tämä olisi rajoittava tyyli syödä, en söisi näin. Se on niin yksinkertaista.

Terveys ennen kaikkea. Tärkeintä on, että kehoni voi hyvin. Mieli voi aina parhaalla tavalla, kun kehokin voi hyvin. Kun keho voi huonosti, kun vatsa ei toimi parhaalla tavalla, silloin mielikin voi huonommin. Uskon, edelleen, että ihmisen yleisterveys lähtee suolistosta. Jos suolisto voi huonosti, se vaikuttaa niin laajasti niin moneen asiaan. Ravintoaineet ei imeydy, vaikka kuinka ottaisi purkista vaikka mitä vitamiinia. Suoliston pitää olla kunnossa. Jos sinne lappaa epäsopivaa tavaraa päivästä toiseen tai kerta toisensa jälkeen, ei voi odottaa pysyvänsä terveenä ja hyvinvointisena. Uskon, että monet flunssat ihmiset aiheuttavat itse itselleen sillä, että sairastuttavat suolistonsa ja sitä kautta kehonsa. Itse olen iloinen, että ennen niin perinteiset kevät- ja syysflunssat ovat nyt pysyneet poissa puolisentoista vuotta. Yhtä kauan, kuin  viljojen jättämisestäkin  on aikaa. Eiköhän se flunssakin sieltä vielä iske, mutta toistaiseksi olen siitä pysynyt erossa yhtäjaksoisesti kauemmin kuin varmaan ikinä ennen.

Ja viimeisenä: mulle on aivan sama miten sinä  syöt. Mielenkiintoista se toki on, mutta tarkoitan sitä, että en pidä omaa tapaani ainoana oikeana muuta kuin minulle itselleni. Olen kiinnostunut vain siitä mitä meillä on kotona lautasella ja mitä itse lappaan suustani alas. Tämä ruokavalio ei siis ole mulle mikään uskontokysymys (kuten moni ruokavalio tuntuu monelle olevan ja se on aika vastenmielistä IMHO), enkä kiihkoile asiasta eteenpäin. En tuputa enkä arvosta sitä, että mulle tuputetaan. Jokainen tavallaan, oli se sitten mikä tapa tahansa. Suositella saatan, jos olen jotain hienoa kokenut, mutta ei se tarkoita sitä, että sama toimii kaikilla. Tiedän sen. Mikä sopii mulle, ei välttämättä sovi sulle. Ja mikä sopii sulle, sopii harvoin mulle. :D Siksi syönkin niin kuin syön. Koska se on mulle paras tapa, tulee juuri mun hyvinvointiani. Mun tapani syödä on oikea. Mulle .