Muutokset vain 8viikon aikana

Noh? Joko ootte metsästäneet kadonnutta yksisarvistanne tai kysyneet tietä Narniaan? Itse huusin Anttilassa täysillä ’’porkkana’’. Voitte varmasti kuvitella omassa likaisessa mielessänne erään myyjän ilmeen, joka sattui olemaan vieressä purkamassa tavarakuormaa. (Jos et tiedä mistä puhun, tsekkaa http://ironbiatch.gains.fi/hullu-mika-hullu/ )

Ensin asiasta kukkaruukkuun: Mikä meitä vaivaa? Miksi me suomalaiset ei osata sanoa suoraan jos joku ystävämme, puolituttumme tai miksei täysin tuntematon ihminen, sattuu näyttämään erittäin hyvältä? Sen sijaan puhumme kateellisina paskaa selän takana. Esimerkkitapaus tältä viikolta: Olin kävelemässä salille, kun minut pysäytti random mieshenkilö. Hän esittäytyi ja kertoi halunneensa vaan sanoa, että onneksi Kuopioon mahtuu noin kauniita naisia. Ja ei, hän ei ollut kännissä, aineissa tai muuten vain sekaisin. Tällaisesta käytöksestä voisimme varmasti jokainen ottaa mallia! Yksi huomio meille naisille: Pää pois sieltä pyllystä! Ei jokainen mies välttämättä ole heti iskemässä, jos sattuu luomaan katseen sinuun päin tai kehumaan ulkonäköäsi.

Sitten asiaan.. Olen ollut äärimmäisen kiireinen koulun ja kaiken miljoonan muun asian kanssa, mutta treenit on silti tullut tehtyä (lukuun ottamatta yhtä olkapäätreeniä). Itse asiassa ainoa juttu, mistä en ikinä suostu joustamaan on treenit. Ruokavalio saa olla vähän sinnepäin, mutta treenit on MUST. Tämä pitää juuri ja juuri meikäläisen stressi-levelit täydellisen räjähtämispisteen alapuolella. Maha on ollut stressin takia aivan sekaisin (pierut, you know girls) ja nälkä on yltynyt välillä infernaalisen suureksi. Olenkin vetänyt stressipäissäni jäätelöä ja aikaisempaa enemmän hiilaria. Paino ei ole kuitenkaan ihme kyllä noussut, joten ei kun lisää ruokaa naamariin!

Minkälaista muutosta tässä äijjänkäppänässä ja ihmistä kaukaisesti muistuttavassa stressirauniossa on kerennyt 8 viikon aikana tapahtumaan?

Suoraan sanottuna yllätän itseni lähes joka treenissä. Selkätreeni, joka koostuu mm. yhteensä 11 sarjasta kulmasoutua, ei tunnu enää yhtään niin kuolemalta kuin alussa. Odotan edelleen sitä hetkeä, kun tulee täysi ’’stoppi’’ , että en yksinkertaisesti jaksa yhtäkään toistoa, mutta tiedättekö mitä.. Sitäpä ei enää tule! Saan puristettuani itsestäni viimeisimmätkin mehut uudelleensyntyneellä t ahdonvoimallani . You are only as strong as your mind is.

Epämukavuusalueestani on tullut mukavuusaluetta varsinkin etukyykyn saralla. Aikaisemmin en edes ylipäätään taipunut oikeaan asentoon virheellisen suoritustekniikkani vuoksi. Nyt se tuntuu jopa.. Helpolta ?! Painojakin olen saanut nostettua 20kg — > 40kg

Parasta näissä viime viikoissa on ollut itsensä jatkuva haastaminen. Teen joka ikisen sarjan loppuun vaikka henki menisi. Rakastan fiilistä kun jalka ei enää nouse, on pakko karjua viimeisissä toistoissa kuin örkki ja koen pakottavaa tarvetta kävellä pari seuraavaa päivää kuin puolihalvaantunut räppärihoppari.

Valehtelin äsken. Ihan oikeesti parasta on ollut oma henkinen kasvu . Enää en välitä vaa’an lukemista paskaakaan, kunhan oma peilikuva miellyttää. Suuri muutos on tapahtunut myös ruokavaliossa. Entisenä hiilarikammoisena- nykyisenä hiilarisyöppönä en voi kuin ihmetellä miten joku pystyy treenaamaan ilman tätä voimaruokaa. (Toki ymmärrän, että jokaisen kroppa on erilainen ja blaablaablaablööblööbläääääää) Kehon ensimmäinen ja tärkein energianlähde, hiilihydraatti. Syökää ihmiset, ette te siihen kuole. Toivottavasti…

Suosittelen itsensä haastamista ihan oikeesti. Tää on parasta mitä mulle on ikinä sattunut.

Ensi viikolla sitten kehonkoostumus mittaukseen. Jospa sitä lihasta olis puolivahingossa päässyt kertymään. Anyways, huippua viikonloppua kaikille!