Öärgh

Normaalia hiljaisempaa on ollut täällä. Johtuu siitä, että tällä hetkellä tämä kyseinen tuote on parasta seuraa:

Keskiviikko – torstai -välisen yön vietin vessassa. Jo iltaa kohti alkoi vatsaa kivistää ja krampata. Syytin kokkailujani, kun siinä oli soijarouhetta, mikä ei välttämättä aina mun vatsalle sovi ihan täysillä. Ei se kyllä tollaista reaktiota ole tehnyt, mutta syytin sitä silti. Jotenkin sain nukahdettua illalla, herätäkseni parin tunnin päästä vatsan kouristukseen ja kivistykseen. Hain parit Renniet, jotka eivät kyllä eroa oloon tehneet. Sitä tukalaa oloa kesti ainakin tunnin, kunnes vatsassa hurahti ja sitten oltiinkin vessassa useaan otteeseen. Ei niin hyvät kaverit Ripsa ja Oksu tuli kylään. :D Eli oksennustauti, mahatauti, norovirus, mitä näitä nimiä nyt on. Joku tämmönen iski. Enpä muista milloin oisi viimeksi ollut mahataudissa. Eikä kyllä ole ollut ikävä. Hyi.

Koko yönä en juuri nukkunut, koko päivän sitten senkin edestä. Olin aivan loppu. Aamulla olin niin kuivunut yön jäljiltä, etten voinut nousta, sillä taju oli heti lähteä. Olin hereillä ehkä tunnin ja nukuin tunnin, kaksi tai kolme. Samaa jatkoin koko päivän. Ruokahalu oli laakista kadonnut, ruoan ajatteleminenkin teki todella pahaa. Sain koko päivänä syötyä yhden banaanin (kahdessa osassa), puolikkaan päärynän, neljä riisikakkua ja kolme laimeaa ja normaalia pienempää ns. palkkaria. Eli protskuja saadakseni mahdollisimman helposti edes vähän. Eipä tuosta montaa kaloria tule, ja jokaisen syömisen jälkeen tuli aina entistä huonompi olo muutenkin. Kuume nousi korkeimmillaan lukemaan 38.3°C. Joka ikiseen paikkaan kropassa kolotti. Jossain kohtaa illalla kolotukset katosivat ja niin näytti mittarikin jo 37.5°C siinä kohtaa. Onneksi itse oksentamiset jäi sinne yölle, eli sitä touhua ei tarvinnut enää pitkin päivää harrastaa. Ripsa sitten taas kyläili kyllä useaan otteeseen.

Tänään aamulla herättiin jo paljon paremmalla fiiliksellä. Kuume oli laskenut entisestään ja päivällä tuli jo mitattua 36.8°C lukema. Aamu alkoi yllä näkyvällä setillä. Sain kerralla syötyä kokonaisen banaanin plus juotua protskujuoman! Sankarifiilis! Meinasinkin, että tästä tulee jo parempi päivä. Ruokahalukin palaili ja kovaan ääneen uhosin tekeväni kasvissoppaa. No, siinä kohtaa kun olin toisen tuollaisen yllä näkyvän setin syönyt, iski taas ällötysolo, joka ei sitten loppunutkaan. Ruokahalu katosi taas. Todennäköisesti keho on kovasti kuivunut, vaikka sitä vajetta tuleekin paikkailtua, ja yleisolo on sen vuoksi heikko. Eikä tietysti energiaakaan ole saanut suusta tarpeeksi alas. Ja vatsahan on edelleen ollut todella huonona, mutta en odotakaan siltä nopeaa toipumista, koska, noh, mun vatsa. :) Ripsa siis vierailee edelleen. Ja koko päivän on kuulunut masusta sellaista mölinää, pulputusta ja vaikka mitä, että ihmettelen, jos naapurit eivät tee valitusta metelistä!

En siis saanut aikaiseksi kokkailla yleisen heikotusällötysolon vuoksi. Syönyt olisin mielelläni! Keho huutaa energiaa, sillä mieli on tehnyt ihan hulluna roiskeläppiä !! Ja naan-leipää. Roiskeläppiä ei täältä saa, ja naan-leivän tapaan niissäkin on viljaa. Vaikka viljaa toisinaan syön, sillä vatsa kestää satunnaisen käytön hienosti, en sitä viitsi pistää tuonne vatsaan, missä kaikki on tällä hetkellä huonosti. Tuskin siitä mitään positiivista seuraisi. Katselin netistä Tescon tarjontaa joistain valmiista (koska kokkailu on vain liikaa tässä kohtaa) ja hyvistä sapuskoista, joita tekisi mieli. Perunaahan tekisi mieli! Ja voi, miten onnellinen olin, kun sieltä tuota yllä olevaa löytyi! Kyseessä on pakastettuja isoja uuniperunoita, joissa ei ole mitään muuta, kuin perunaa ja auringonkukkaöljyä. Mikrossa viisi minuuttia. YES, PLEASE. Mies saikin lähteä näitä hakemaan töiden jälkeen ja noin seitsemän tunnin syömättömyyden jälkeen, jo kohtalaisen heikkossa olossa, sain perunan lautaselle, enkä ole aikoihin ollut niin onnellinen. :’)

Laitoin päälle suolaa, johon on ollut ihan kiva himo, jota olen jopa suoraan purkista ottanut kielelle. Keho kyllä tietää, mistä on vajaus. Lisäksi suihkutin makuöljyä jonkin verran päälle. Raejuustoa otin rinnalle, jota en ole voinut ajatellakaan syöväni tässä kahden päivän aikana, mutta toivoin, että tuon kanssa se menee. Ja voi luoja, en ole eläessäni syönyt noin hyvää ruokaa! :D Kaksi päivää sitten on viimeksi syönyt jotain lämmintä ja maistuvaa, ja nyt sitä sai! Maailman paras peruna! <3 Raejuusto meni siinä sivussa hienosti, suola maistui taivaalliselle, samoin makuöljyt siinä seassa. Peruna oli ihan täydellinen. Vatsalaukku on tässä välissä jo ihan kivasti kutistunut ja olin jo täynnä puolessa välissä, mutta jatkoin sitkeästi loppuun asti ja nostin kädet ilmaan voittajana. :’) Vatsakin tuntui rauhoittuvan tästä ja pulputus kaikkosi. Se tykkäsi, että sai lämmintä ruokaa. Ja perunahan on loistavaa tavaraa, kun kylässä on Ripsa, siinä kun on tärkkelystä, mikä helpottaa tilannetta. Jos yhtään kykenen, syön tänään iltapalaksi toisen tämmöisen perunan raejuuston kanssa. Nyt on tärkeää saada energiaa mistä tahansa, mistä vatsa yhtään tykkää.

Muutamia ruoka-aineita en pysty vieläkään ajattelemaan, enkä siis myöskään syömään. Rahkaa, pähkinävoita, mitään kovin makeaa tai kovin rasvaista. Taatelit, ei kiitos! Yyyhh. Tekee pahaa. Onneksi nyt on jotain, mitä kykenee syömään. Tiedä vaikka vetelisin huomenna aamupalaksikin uuniperunan. :D Kyllä tämä tästä. Varmasti menee jokunen päivä, että täältä ollaan normaaleissa voimissa, mutta onhan tässä aikaa. Treenejä ei tietysti ole tullut, eikä hetkeen tulekaan. Sunnuntai on iso ehkä, todennäköisesti vasta ensi viikon puolella tulee seuraava treeni. Ja se onkin kevyt viikko. Ei voisi kyllä parempaan saumaan tulla kevyt viikko nyt, sillä tässä menee tosiaan vielä aikaa, että olisi missään raskaiden punttien nostelukunnossa, kun ei kerran ole hetkeen syönytkään kuin jokusen hassun kalorin päivässä. Tuli vissiin otettua tahaton pieni (iso) kiristely tähän kohtaa. :/ Mutta nyt toivutaan!

Toivottavasti tiellä kaikilla on Oksu- ja Ripsavapaa viikonloppu!

p.s. Vastailen edellisen postauksen kommentteihin vähän paremmalla ajatuksenjuoksulla.