Olemisen sietämätön keveys…ja raskaus

Mulla ei ookaan tänään oikein mitään asiaa, joten tästä tulee tällanen ei varsinaisesti mitään koskeva kirjoitus. Nimitetään sitä vaikka valitusvirreksi.

Siis mulle tulee maanantaina taas yks vuosirengas lisää. Mua ei iän kertyminen ole oikeasti koskaan haitannut ennen kuin 40 paukkas mittariin. Tai ei sekään vielä ihan kauheasti haittannut, mut nyt joka vuos kuitenkin enemmän. YHYY! Ja mä en tänäKÄÄN vuonna juhlista synttäreitäni sen kummemmin, tänä vuonna en edes kakulla ja muilla herkuilla. Baarireissulle kyllä lähen vaikka läpi harmaan kiven parin viikon päästä ennen kuin joutuu/pääsee siihen Mentulan käsittelyyn. Sit ollaan meinaan herran nuhteessa…ainakin melkein pilkun tarkasti.

Eniten mua rassaa tällä hetkellä kuitenkin työn puute. Mä niin haluaisin töihin. Mutta ihan halutuinta riistaa ei taida tän ikäinen 4 lapsen äiti olla työmarkkinoilla. Varsinkaan kun sillä ei nyt mitään sen kummempaa erikoisuutta ole sinne työmarkkinoille tarjota. Hakemusta on lähtenyt vähän sinne ja tänne, mutta eipä vaan natsaa. Asiaa ei tietenkään helpota myöskään kotikaupunkini järkyttävä työttömyystilanne. Työttömyysprosentti alkaa huidella parissakympissä. Niinpä tässä joutuu myös vakavasti harkitsemaan paikkakunnan vaihtoa, jos sitä työtä ei tosiaan ala löytymään. Mä en vielä panikoi, mutta vuoden päästä kyllä. Pikkujätkä täyttää ensi vuoden keväällä 3 ja silloin on jotain napattava viimeistään. Yksi oljenkorsi on mahdollisesti aina käytettävänä, alkaa perhepäivähoitajaksi. Eikä se edes olisi kovin hullu korsi. Onhan mulla koulutus ja kuopuskin voisi lorvia tossa siivellä himassa. Eikä olisi sitä hoitoonvientirumbaa ja muuta mukavaa. Joo, sitä pitää harkita…dollarin kuvat silmissä =D

Mutta koska mä en ole täydellinen valittamisessakaan, niin kyllähän tässä kotonaolossa hyvätkin puolet on. Vaikka seinät nyt välillä päälle kaatuilee, niin onhan mulla aikaa ja energiaa kuntoilla ihan erilailla kuin jos olen ensin käynyt vanhuksia hoivaamassa päivän…saati yön. Ja kesä kun tulee, ei harmita sitäkään vertaa :)

Josta päästään seuraavaan valituksen aiheeseen, eli tähän dieettiin. Kyllä tarvii hattua nostaa ihmisille, jotka dieettaa ja treenaa ja käy duunissa jne jne. Toisaalta ei tunnu missään, mutta toisaalta joinain päivinä väsyttää ihan sairaasti ja tuntuu ettei voimia vaan ole oikein mihinkään. Nyt parina päivänä tuntunut treenitkin vähän nihkeiltä. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Tän aamun paino oli 60,3 kg, joten sitä reilun puolen kilon viikkovauhtia vaikuttaisi alas tulevan. Saa nähä pääsenkö 58 kiloon ennen Advancedin alkua. Se olis nyt tavoitteena. Jonka sitten sekoittaa tietysti se mun baari-ilta. YHYY!

Äh, mä oon ihan hyvällä tuulella, en mä enempää jaksa valittaa =D Sitä paitsi sieltä alkaa just ”Rakas, sinusta on tullut pullukka”. Kauheesti ei telkkaria tule nykyään katottua, mut nää pari kotimaista tiristelyohjelmaa kuuluu suosikkeihin. Mikähän niissäkin oikein kiehtoo :)

Sitä paitsi mä sain salilla taas tänään yhden ”palkinnon”. Mä kerkesin jo FB:n puolella ilakoimaan, et eräs salin vakikävijä tänään kysyi, et oonko mä kisannu missään. Ei näitä usein kuule, mutta pari kertaa jo kuitenkin. Ja pointtihan tässä on tietysti se, että se mun rehkiminen oikeasti näkyy jossain. Välillä kun jo itselle alkaa tuntua, että tuleeko sitä kehitystä enää ollenkaan vai onks lasti jo täys. Kriittinen oma silmä kun tuntuu vaan löytävän ne kohdat, joissa on joko liikaa tai liian vähän lihaa/fläsää. Voi kuulostaa hölmöltä ilahtua moisesta, mutta mulle tollaset on nykyään niitä parhaita kehuja =D

Nonni, eiku toivomaan viikonlopuks loistoilmoja jos innostuis hikisen salin lisäks vaikka taas hiihtämään tai luistelemaan…HIIHTOloman kunniaks :)