Ovatko viljat ravintoarvoltaan köyhää ruokaa?

Viljoista voi olla montaa mieltä ja myös niiden demonisointi ruoka-aineena on yleistynyt. Ilman viljojakin voi koostaa hyvän, monipuolisen ja terveellisen ruokavalion. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko yksittäisen ruoka-aineen jättämiselle kunnon perusteita? Miksi kaventaa ruokavaliotaan jos terveydellistä syytä siihen ei ole?

Kaikkien viljojen niputtaminen huonoksi perusteluna niiden väitetty heikko ravintoainepitoisuus ei kestä kriittistä tarkastelua, viljoissakin on eroja. Hyvistä täysjyväviljoista esimerkkinä toimii vaikka jälkiuuniruisleipä. Ruokatietokanta Finelin mukaan 100 grammaa kohden ruisleipä sisältää:

Folaattia , jonka saanti Suomessa on muihin vesiliukoisiin vitamiineihin niukkaa ja usealla riittämätöntä, ruisleipä sisältää 54,2 µg (saantisuositus 300-500 µg).

Ruisleseiden kohdalla ravintoainesisältö on vieläkin vakuuttavampi.

Otetaan vertailuun mukaan vielä hyvänä rasvanlähteenäkin tunnettu ravintoainerikas ruoka, cashewpähkinä . (Ei kuitenkaan suolattu eikä jogurttikuorrutettu ). Cashewn kohdalla määrät ovat:

Verrataan viimeiseksi vielä näiden kolmen ruoan energiasisältöjä 100 grammaa kohden. Ne ovat:

Jos katsotaan ruokaa sen tuomaa kalorimäärää kohden, ruislese näyttää näiden viiden ravintoaineen suhteen tarkasteltuna kaikista tuhdimmalta ravintoainepommilta. 100 kaloria kohden leipä antaa kuitua 5,7 g, leseet 14 g ja cashew 0,6 g. Jos verrataan ruisleseitä ja cashewia, saa hyvän määrän rautaa, magnesiumia, sinkkiä ja folaattia huomattavasti pienemmällä kalorimäärällä kuin pähkinöistä. Jos silti vielä tämänkin kirjoituksen jälkeen uskoo, että kaikki viljat ovat samanarvoisia, kannattaa katsoa vaikka ranskanleivän ravintosisältö.