Miksi Jeppe juo? Tai lyö tai pettää minkä ehtii? Ja Jenna rakastaa häntä silti. Eikä lähde siinäkään vaiheessa, kun viina ja viimeinenkin toivo on huuhdeltu alas kurkusta jo moneen otteeseen.

[Huom! Esimerkin sukupuoliroolit voivat olla aivan hyvin toisinpäin.]

Rakkausriippuvuus on yleinen ilmiö

Joskus rakkaus on elämää suurempaa siinä ikävässä mielessä, ettei se mahdu tähän elämään. Ainakaan ilman, että se vie hengitystilan kaikelta muulta ja tuottaa lähinnä hetkittäistä addiktoivaa euforiaa sekä tunteen siitä, ettei tarvitse pelätä ainakaan yksin jäämistä. Nämä eivät ole hyviä syitä pysyä suhteessa, mutta sitäkin yleisempiä.

Kun omat tuntemukset vaihtelevat äärimmäisen tuskan ja onnen välillä, ylikorostuvat parisuhteen hyvät hetket suhteettoman paljon. Niille annetaan enemmän painoarvoa. Enemmän tavoiteltavuutta. Mieli ei pääse luokittelemaan niitä itsestäänselvyyksiksi.

Käsittelen tällä erää riippuvuutta muistuttavan rakkaussuhteen taustalla vaikuttavia kemiallisia ja psykologisia mekanismeja. Toivon, että voin näin parantaa haitallisessa suhteessa elävien itseymmärrystä – sekä tietenkin yleistä ymmärrystä tällaisia suhdeilmiöitä kohtaan. Tuomitseminen ja suorat käskyt kun eivät ole pelastaneet yhtäkään riippuvuusongelman kanssa painiskelevaa yksilöä. Alkoholisti ei lopeta juomista käskemällä, eikä rakkausriippuvainen huonoa suhdettaan. Siksi meistä jokaisen on mentävä pintaa syvemmälle ja ymmärrettävä järjettömän rakkauden logiikkaa, jotta voimme murtaa sen.

Rakkausriippuvuus ja rakkauden tuhovoima

Minua lähestytään usein vastaanotollani murheilla, joita leimaa riippuvuuden tuntomerkit muistuttava pakkomielteisyys. Tällaiset suhteet ovat harmillisen yleisiä. Rakkausriippuvuus voi ilmetä koukuttavana seksuaalisena intohimona. Tai velvollisuudentuntona, läheisriippuvuutena, josta kärsivä sivuuttaa omat tarpeensa. Läheisriippuvainen ripustautuu rakkauden kohteeseensa uhrautumalla.

Mainos

Mainos

Kaiken ytimessä voi olla seuraavanlaisia ajatuksia.

”Meidän seksi on niin hyvää, ettei kenenkään muun kanssa voi enää ikinä kokea mitään vastaavaa. Tämä siis nyt vain on mun mies. Tämä on mun osa ja olen valmis maksamaan sen hinnan, jonka vuosisadan rakkaustarina vaatii.”

”Kuka siitä huolehtii, jos mä lähden? Se juo itsensä hengiltä. Tai tekee itsarin. Ei se pärjää ilman mua. Ja miten mä voisin elää yksin, tääkin on parempaa elämää. Pysyn loppuun asti sen rinnalla.”

Ulkopuolisen silmin tällaisen riippuvuudeksi muuttuneen rakkauden vallassa elävän toiminta näyttää täysin järjettömältä. Eikä siinä järkeä olekaan. Riippuvuus ei tottele järkeä.

Suhde, jonka toisella tai kummallakin osapuolella on erittäin vaikeita ongelmia alkoholin, huumeiden tai tunteidensa käsittelemisen kanssa, on voitu todeta tuhoontuomituksi jo ajat sitten. Taustalla saattaa olla monta on-off-jaksoa, henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai pelkästään oivallus siitä, ettei onnellinen yhteiselo tule koskaan mahdolliseksi. Siitäkin huolimatta, että tahtoa jatkaa olisi suunnattoman paljon.

Suhteessa kitkutetaan. Monissa tapauksissa vuosikausia, itseä ruhjoen. Tai loppuun asti velvollisuudentunnosta ja turtumuksen voimalla.

Kaikkia rakastavaisia ei ole luotu elämään saman katon alla tai edes etäsuhteessa. Tämä on kivulias totuus, jonka hyväksyminen myös käytännön toimenpiteiden tasolla voi viedä aikaa. Lisäksi se on erittäin vaikeaa, koska koukussa pitävä ote muistuttaa päihdeongelmaa.

Jos riippuvuus perustuu fysiologiaan, kuten intohimoisissa suhteissa, rakkausriippuvuus on jo päihdeongelma. Psykologinen riippuvuus taas pysyy yllä sosiaalisten ja psykologisten mekanismien voimalla, jotka voivat olla kehittyneet jo lapsuudessa. Etäinen vanhempi opettaa tavoittelemaan etäistä kumppania. Samoin henkisessä väkivallassa voi olla jotain tuttua ja turvallista, vetovoimaista.

Rakkauden kemialliset ja psykologiset vaikutukset

Tarkasteltaessa rakkauskemikaalien fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia tieteellisesti, on havaittu niillä olevan yhtäläisyyttä riippuvuutta aiheuttavien substanssien kanssa. Tässä muutamia esimerkkejä sivuvaikutuksista.

• euforia ja rajaton rakkauden kohteeseen suuntautuva halu
• uniongelmat (alkuhuuman yhteydessä tai oltaessa erossa rakastetusta)
• läpitunkevat rakastettuun keskittyvät ajatukset (keskittyminen muuhun vaikeampaa)
• päihderiippuvuuden kanssa yhteneväisten aivoalueiden aktivoituminen
• huumevieroitusta muistutavat reaktiot aivoissa oltaessa erossa rakastetusta (tai eroprosessin yhteydessä)

Jo kaiken kuvatun valossa ei liene ihme, että suhteen ollessa kuinka haitallinen tahansa, eroaminen aiheuttaa tuskaa. Tai eroprosessiin ei uskalleta edes ryhtyä, sillä ajatus tuon tuskan kohtaamisesta tuntuu pahemmalta kuin välitön ja helppo palkkiovaikutus, jota addiktion eli suhteen ylläpitäminen säännöllisesti tarjoaa.

Rakkaus on kovemman luokan huume ja vieroitus vaatii voimia. Mitä siis on tehtävissä? Tämä selviää seuraavassa osassa, joka julkaistaan ensi viikolla.