Parisataa kaloria ja tuhat eri tuntemusta

Nyt on puolisentoista viikkoa menty 200-300 lisäkilokalorilla päivässä. Tämänhän tarkoituksena oli saada kuriin jatkuvan nälän tunteen sävyttämät päivät ja sitten ne toiset, jolloin ei ole nälkä laisinkaan ja turvottaa. Ja nyt onkin ollut tasaisempaa. Hirvittävät määrät tuntemuksia vaan voi näin pieni määrä lisäkaloreita aiheuttaa!

Lisäkalorit on vakiintuneet seuraavanlaisesti:

Aamupalassa oli ennen 4 weetabixiä, noin 4dl maitoa ja pari ruokalusikallista protskujauhetta. Nyt  aamupalassa on 5 weetabixiä, puoli litraa maitoa ja kolmisen ruokalusikallista protskujauhetta.

Kun lisätään jättikahvikupillisen vaatima maito (noin desi), on aamupalassa vaivaiset lähes 700kcal. :’D Aivan ylivoimaisesti energiasisällöltään päivän suurin ateria. Toisena tuleekin iltapalarahka, jossa on noin 450kcal.

Aamupäivän ennen treeniä nautittava välipala oli ennen  vaihteleva. Useimmin ehkä pieni pala fitnessbrot -leipää raejuustolla, eli aivan superhuono vaihtoehto, sillä molemmat noista närästää treenissä eikä edes juuri pidä nälkää.  Nyt  siihen on vakiintunut banaani ja puolikas protskupatukka. Nälkää pitää loistavasti pidemmänkin aikaa.

Lisäksi tulee napsittua noin puoli kourallista manteleita jossain kohtaa päivää tasaamaan mahdollista ruoan alhaista kalorimäärää (esimerkiksi uunikasviksista ei juuri saa kaloreita haalittua kasaan).

Sitten niihin tuntemuksiin. Painohan on viihtynyt sadan gramman tarkkuudella puolitoista kuukautta siinä 46.3 kilossa. Nyt se on 46.6kg. Tuo +300g on todennäköisesti aika lähellä sitä määrää, mitä noista syömisistä tulee grammamääräisesti lisätavaraa vatsaan, joten en usko sen olevan painonnousua, vaan vatsassa olevan ruoan määrää. Toki nyt seurailen nouseeko se tuosta vielä. Jos nousee, niin sitten syödään liikaa. Jos pysyy tuossa, niin sitten syödään edelleen optimimäärää. Ennenkin söin siis riittävästi, jos sitä painossa mitataan, koska paino ei laskenut. Nyt tarkoituksena on kuunnella kehon tarpeita ja antaa sille vähän lisäruokaa, kun se on sellaista pyytänyt. Tarkoituksena ei ole itseään lihottaa. Ehkä korkeimmillaan viikoittainen painonnousu saisi olla +100g. Silloin se voisi mun pienellä keholla jopa lihasta. :’)

Lisää tuntemuksia. Ihosta on tullut pehmeä ja löysä. Siinä missä ennen oli rasvakudos sellainen napakka, se on nyt pehmeä. Onko tuo sitten nesteisen kehon merkki? Tämähän on normaalia aina, kun lisätään syömistä, niin ensin keho tuntuu turpealta jonkin aikaa, kunnes se tottuu uuteen määrään. Jos tuo paino ei tuosta tosiaan nouse vaan pysyy nyt tuossa, koitan olla vain kärsivällinen ja ootella milloin keho on taas tyytyväinen tilanteeseensa. Eli samalla ruokamäärällä jatketaan, jos se vielä viikonkin päästä pysyy optimina. Itselle on tässä pään kanssa vähän tekemistä, sillä tuo neste ihon alla on tietysti parhaiten nähtävissä vatsassa – ja siinä, että ne vatsalihakset eivät ole enää niin selkeät kuin olivat. Ikuinen vatsakompleksi, joten ei ole helppoa.. :)

Miten sitten nälän tunne ja turvotukset? Nälkä ei ole ollut sellaista älytöntä kuin mikä tähän touhuun ajoi. Eli silloin tuli nälkä välillä jo pelkästä syömisestä . Eli orastavaan nälkään söi jotain ja sen jälkeen oli välittömästi suurempi nälkä kuin sitä ennen. Tai kesti puoli tuntia – tunti, ja taas oli nälkä. Nyt ei ole ollut tuollaista. Nyt tulee nälkä sopivasti seuraavaan ruokahetkeen. Eli huomattavasti parempi. Päivän mittaan tapahtuvat turvotukset ovat myös tasoittuneet. Ei tule suuremmasta ateriasta suurta turvotusta niin kuin ennen. Toki asialla on myös toinen puoli. Ei ole myöskään sitä litteä vatsa -fiilistä missään kohtaa päivää, siinä missä ennen. Nyt mennään pikkukummulla koko päivän läpi. Pikkukumpu on kuitenkin parempi kuin suurturvotus aina jossain kohtaa päivää moneksi tunniksi. Paljon, paljon parempi.

Nälkä on ainoana ollut tuollainen älytön lauantaina, mikä kertoikin siitä perjantain kävelylenkistä ja mahdottomuudesta syödä sen päivän kulutusta (yli 1000kcal) takaisin. Seuraavana päivänä oli nälkä. Sellainen, että aamupäivällä vetäisi banaanin ja fitnessbrot -leivän paahdettuna raejuuston kera (aamupala jo tietysti siis syöty) ja siitä seurasi hirvittävä nälkä, mikä ei mennyt pois. Annoksenahan tuollainen on mulle aika suuri, toisissa oloissa melkein liian suuri. Tämä vahvisti sen, että aikaisemmin tuo nälän tunne on tosiaan ollut juuri vajaista kaloreista johtuvaa, kun se on ollut samanlaista nälkää ja lauantaina syy oli sille ihan selkeä.

Ja vielä lisää tuntemuksia! Mainitsinkin edellisessä postauksessa niistä sykkeistä. Olenkin saanut siis tämän ruokavalion myötä aamupäivän ajaksi korkeammat sykkeet, muutamaksi tunniksi. Ne treenit viime viikolla, jotka aloitin ajoissa, menivät korkeimmilla sykkeillä. Ja tuo syke on siis selkeä. Se tuntuu mittaamatta muutaman tunnin aamupäivällä. Alkaa aamupalan nauttimisesta noin tunnin kuluttua. Perussyke (eli pikkuhääräyssyke) on noina tunteina ihan älyttömät 80-90, siinä missä normitilassa vastaava olisi 50-60. Sydän hakkaa sen verran voimalla, että sen kuulee ja tuntee asiaa sen enempää tunnustelematta. Jossain kohtaa se aina normalisoituu ja kun tosiaan noita viime viikon treenisykkeitä katselee, niistä näkee ne kaksi treeniä, jotka on aloitettu pikaisemmin aamupäivällä. Muissa on menty ihan perussykkeillä. Ainoa selitys jonka tälle olen nyt keksinyt, on tuo aamupalan suuri energiamäärä. 700kcal aamupalassa näin pienelle ihmiselle (joka nyt syö siis noin 1800kcal-2000kcal päivässä), on aika suuri määrä heti aamusta. Sydän joutuu työskentelemään kovemmin, koska keholla on enemmän työstettävää?

Olikohan siinä sitten kaikki.. Tosiaan, niin pieni kalorimäärä lisää päivään ja kyllä tapahtuu. :D Yksi syy tuntemuksien määrälle saattaa olla se, että kun keho on niin pieni niin pienetkin muutokset siinä tuntuu niin voimalla.