Pizzaper.. torstai!

Se on kuulkaas niin, että olen himoinnut (kotitekoista) pizzaa jo kuukausia. Lokakuussa yritin tehdä pohjan mm. rahkasta, mutta siitä tuli kuiva köntti, joka jäi leivinpaperiin kiinni. En kokeillut uudelleen. Siitä asti se on kuitenkin kummitellut mielessä. En vain ole oikein tiennyt millä ainein sitä tekisi, kun on noita sitä sun tätä rajoituksia, eikä esim. tuo rahkapohja kiehdo laisinkaan, proteiinia tulee muutenkin tarpeeksi. Reilu viikko sitten inspiroiduin  Hillan lettupostauksesta  niin kovin, että sain vihdoin syyn kiikuttaa kaupasta kotiin jauhopussin omiinkiin tarpeisiini. Se vaan, että siellä oli ollut riisijauhoa, jota menin siis hakemaan, vaan ei ollut enää.. Toisesta kaupasta löytyi kuitenkin gluteeniton -osastolta jauhoseos, jonka saatoin kotiin tuoda. Sitä riisijauhon ilmestymistä ootellessa, siis. Tosin tässä seoksessakin sitä on.

Lettuja en ehtinyt vielä tehdä, mutta sitä pizzaa teki vaan kovasti mieli. En alunperin suunnitellut tälle päivälle, mutta kun postilaatikosta tipahti pari pakettia  tempehiä , niin siitä se idea sitten lähti. Pizza it is! Mitään täytteitä ei siis tosiaan valmiina ollut missään odottamassa, joten sillä mentiin mitä sattui olemaan kotona.

Pikaisesti googlettelin hiivattomia pizzapohjia, kun ei tosiaan ole moisista kokemuksia. Itseasiassa pizzaa ylipäätään olen viimeksi syönyt vuosia sitten ja se oli silloin tehty kaupan valmissekoituksesta, tumma pizzapohja tai vastaava nimi sillä taisi olla. Siitä, että olen viimeksi syönyt jossain ravintolassa pizzaa, onkin sitten sitäkin enemmän aikaa. Kanaa siinä on ainakin ollut, joten jokunen vuosi on mennyt.

Kuitenkin siis, asiaan palatakseni, googletin vähän sellaista yleisohjenuoraa, että miten se pohja syntyy. Päädyin laittamaan viisi desiä jauhoja, kolme teelusikkaa leivinjauhetta, kolme desiä vettä (voisi olla myös maitoa) ja jonkin sortin reilun lorauksen valkosipulista öljyä. Ensin jauhot sekaisin, vesi sekaan ja kädellä vaivasin sekaisin. Lopuksi öljy. Suolaa oisi tietty saanut laittaa, mutta koska se olin minä kokkaamassa, niin en laittanut.

Taputtelin sen sitten leviäksi pellille, leivinpaperin päälle, jonka olin öljyllä sivellyt. Uunissa oli 220 astetta ja sinne laitoin yksinään noin kymmeneksi minuutiksi. Sillä välin otin työn alle täytepuolen.

Tempehin siivutin suht ohuiksi paloiksi ja heitin pannulle kärisemään, kohtalaisen runsaaseen valkosipuliseen öljyyn. Sitten nappasin jääkaapista kirsikkatomskuja ja siivutin ne jokaisen kolmeen osaan. Pohjan otin uunista sen kymmenen minuutin jälkeen ulos ja samalla kun tempehit vielä kärisivät pannulla, työstin pizzapohjaa. Se oli aika kuiva uunituksen jälkeen ja osittain siistä syystä päädyin laittamaan normitomskupizzapohjamikäseontuubitavaran  lisäksi pohjaan täysin hatusta vedettynä (tai siis jääkaapista) tiistailta jäänyttä  myskikurpitsatomaattisoppaa , antamaan kosteutta pohjaan. Aavistelin, että tämä kyllä toimii!

Sitten levittelin kirsikkatomaatit päälle, joita riitti koko pizzan peittämiseen ja sen jälkeen sopivasti kärisseet ja maustetut tempehit. Noiden päälle vielä erinäisiä mausteita ja raejuustoa sinne tänne. Ja sitten uuniin.

Uunissa se oli siellä 220 asteessa vielä sellaisen vartin, jotta raejuusto suli ja tomskut kärisi ja pohjan reunat saivat väriä. Ja sitten pihalle!

Vielä vähän mausteita päälle, kuten tietty oreganoa ja sitten tavaraa lautaselle. Itselleni olin etukäteen uhonnut, että puolet syön, mutta täytteiden määrästä johtuen tiputin tuota uhoa vähän alaspäin ja otin sellaisen vajaan kolmanneksen.. :’) Pohja pysyi hyvin kasassa ja oli mehevän näköinen, eikä ollenkaan kuivan oloinen enää.

Ja voi että, kyllä muuten pizza maistui! Kasvissoppa pohjalla toimi hienosti. Ja vaikka olikin nyt ensimmäinen tekele, niin silti oli hyvää. Säätövaraa jäi vielä, esim. pohja saisi olla ehkä vähän ohuempi ja lisäksi ensi kerralla laitan pohjaan mausteita sekaan. En sitä suolaa, mutta muita. Ja ensi kerralla on tietysti ne kaikki halutut täytteetkin kaapissa odottamassa, kuten tuorepinaattia! Mä kuulun myös niihin, joiden mielestä ananas kuuluu ehdottomasti pizzaan, mutta en oo ananasta syönyt kohta vissiin vuoteen, kun vatsa ei siitä tykännyt enää. Voisi varmaan kokeilla yksittäisinä kertoina (esim. pizzassa ;)) silloin tällöin, että mitä se vatsa niistä satunnaisista sanoo. Eihän se yksittäisistä viljansyömisistäkään välitä.

Mutta ei tarvitse valittaa tosiaan tästäkään pizzasta, tällaisenaan. Oli sen verran hyvää, että pelliltä katosi loppujen lopuksi vähän lisää.. ;) Ihan siihen puolikkaaseen en päässyt, mutta yli kolmasosan kuitenkin söin! Ja tulin muuten täyteen..

Tämmönen oli gluteeniton, hiivaton ja vegetaristille sopiva pizza. Raejuusto pois niin se on vegaanipizza. Mausteilla ja täytteillä saa tuunattua ihan omanlaisensa! Ja meillä syödään kyllä jatkossakin pizzaa, vaivaton ja nopea oli tehdä.

p.s. Kyllä mä treenasinkin tänään.

p.p.s. Miehen iltapalarahka oli eilen aika jännän näköinen.. :O Näettekö te mitä minä näen?