RIP kuminauha nro. 3

Maanantaita! Elämä on ihanaa vielä tänäänkin! :’) Kai teilläkin?! Aloitin treeniviikon jalka- & vatsatreenillä. Uuden kuvauspaikan kunniaksi suollan näytöllenne aika pitkälti koko treenin kuvina. :D Jalkatreeni toteutettiin nyt hieman pumppailutyyliin, johon päädyin paristakin syystä. Ensiksikin on perjantain luistelusta edelleen nivuset/sisäreidet kipeät, joten mikään syväkyykky ei nyt houkutellut. Toiseksi eilisestä sulkapalloilusta kiukustunut niska ei myöskään kaivannut harteille kymmeniä kiloja tavaraa. Onneksi on eri tapoja tehdä näitä treenejä, eikä sitä tarvitse helpolla itseään päästää missään tapauksessa!

Tämän päivän jalkaliikkeisiin kuului mm. takareidet kuminauhalla – leg curl on ball -pari.

Leg curl on ball. Kolmannessa kuvassa jatkan sen jälkeen kun en enää jaksa liikettä kunnolla, tipautan takamuksen alas ja rullaan. Ottaa takareisiin edelleen. Tein myös pakarapotkua kuminauhalla, superiparina split squat hyvin pienellä painomäärällä (vrt. normaali 54,4kg -> 24,4kg).

Pakarapotkuissa kesken kolmannen sarjan napsahti kuminauha poikki. :( Odotinkin sitä tapahtuvaksi, sillä tämä oli hyllytetty kuminauha halkeamiensa vuoksi, ja viime aikoina olen bongannut halkeamien hieman kasvaneen. Viime elokuussa  postasinkin  edellisistä kuminauhojen rikkoontumisista. Tällä kertaa ei tarvinnut pelätä napsahtamista, kun oli niin selkeä paikka mistä tulee menemään poikki ja suurempi riekale lennähtää itsestä toiseen suuntaan. Ei siis sattunut. Pelästyin kyllä, aika iso ääni siitä lähtee. Harmi, että otin videolle ensimmäiset, enkä kolmannet sarjat!

Hetken aikaa ihmettelin, että mitä nyt sitten teen, kun meni ensimmäisen jalan kohdalla poikki, toistossa kuusitoista. Jotain vetkuttelin kaveriksi toisellekin jalalle, ettei vaan toiselle puolelle kasva jättipakaraa ja toiselle jää minipakara. :D Hahaa, no varmuuden vuoksi kuitenkin!

Tein myös loitontajia/pakaroita kuminauhalla pallon päällä istuen.

Kahdet setit tein tuota, mutta jostain ihmeen syystä se ei tänään oikein tuntunut missään. Eka kerta ikinä. No en jäänyt taistelemaan sen enempää, vaan kolmannet paikkasin pistoolikyykyillä, mikä salettiin tuntuu aina jossain. Tuskaista se sitten olikin. Hyi olkoon ja aivan ihanaa samassa lauseessa. :D

Vatsoille perinteiset triplat loppuun, eli russian twistiä penkillä, ab wheeliä ja hoovereita. Sama kuvina:

Treeni oli kestoltaan 1h23min, keskisyke 118 ja maksimit 167 (ja kulutus 258kcal). Sykkeet selkeästi normalisoituvat pikkuhiljaa! o/

Treenin jälkeen en tehnyt tänään mitään aerobisia, kun ulkona on semmoinen ilma, että joko lähtisi tuulen mukana lentoon tai sitten syväjäätyisi. Kiva pohjoistuuli (ei). Crossailu ei taas kiinnostanut tänään yhtään, joten jalkatreeni oli siis aivan riittävä, kun fiiliksen pohjalta tätä liikuntaa tosiaan harrastetaan.

Näitä kuvia kun katselee, btw, niin voi reppana noita mun pohkeita. Mutta siinä on asia mille en mitään voi, kun tommosilla synnyin. :D Vielä vuosi sitten en olisi koskaan laittanut nettiin kuvia, joissa pohkeeni näkyy. Vasta viime kesänäkin menin ulkona ensimmäistä kertaa sitten lapsuusaikojen päällä jotain muuta kuin kokopitkää. Eli monta kesää on tässä välissä hikoiltu oikein huolella. :’D Onhan noista ennenkin täällä puhuttu, mutta uusille lukijoille tiedoksi, että siinä on semmoinen asia, johon en voi edes treenillä vaikuttaa. Niiden pitäisi olla kaksi-kolme kertaa nykyistä suuremmat, jotta vastaisivat edes normaalin treenaamattoman ihmisen pohkeita. Ja ne on aina pienet, vaikka painaisin sen kymmenen kiloa enemmän. Oiskohan syynä sitten se, kun oli pienenä ja koko kasvuiän aina alipainoinen, niin jäivät kehittymättä. En osaa sanoa. Teininä olin jo päättänyt, että isona otan pohjeimplantit! :D En onneksi ottanut. Ne on mun rimpulat ja saavat siksi nyt olla tuommoiset rimpulat, ettäs tiiätte. Mallimaailmassa näitä suosittaisiin, pitäiskös?!? :’D Haha! Jooei. Mennään näillä.

Loppuun harhautan teidät taas aiheesta toiseen: